Mitää! Nytkö jo on aika sanoa heipat vuodelle 2017?
Mielelläni sanon. Tänä vuonna seikkailin varmaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, toteutin unelmiani ja kasvoin vaeltajana, mutta taustalla on koko ajan pyörinyt stressi vähän vaikka mistä. Syksyllä pahin stressi helpotti ja pystyin jälleen keskittymään kouluun paremmin.
Vuonna 2018 mie valmistun viimein lähihoitajaksi oppisopimuksella, edessä on puolen vuoden loppurutistus. Meninpä vielä vaihtamaan osaamisalan sairaanhoito & huolenpitoon, joka on huhujen mukaan rankempi kuin edeltävä vanhustyö. No, kyllä mie pärjään! Vähän vain joudun pihistämään ulkoilusta, alkuvuosi voi olla siis hiljaisempi bloginkin puolella. Pyrin silti pitämään yllä kerran viikossa postaamista.
Uusia postausaiheita on tulossa, mm. eräherkut, tunturikasvio, Karigasniemen & Nuorgamin retkikohteet… Toivottavasti nämä kiinnostavat lukijoita!
Mitä vuonna 2017 tulikaan tehtyä?
Tammikuussa pohdin pimeän pelkoa ja muistelin vanhoja sairastelun takia. Blogini pääsi myös Retkipaikan kuukauden blogiksi.
Helmikuussa haaveilin että saataisiin nauttia talvesta vielä huhtikuussakin. Olisinpa tiennyt, että vielä kesäkuussa olisi päässyt lumikenkäilemään… Innostuin myös hiihtämisestä Kuolleitten Kuolpunan uralla.
Maaliskuussa aurinko alkoi helliä pilkkijöitä ja kävin erätoverin kanssa lumikenkäilemässä Vetsikkojoen jäillä.
Huhtikuun aikana Ánnáguravárri ihastutti näköalallaan ja suunnittelin kesän vaelluksia.
Toukokuussa alkoi lumi tympäistä…
Kesäkuussakin kahlasin lumihangessa ja lähdin ensimmäiselle yksinvaellukselleni!
Heinäkuussa hyttyset häätivät meidät Kaldoaivin erämaasta ja auringonlasku ihastutti.
Elokuussa kesäloma loppui, mutta ennen sitä vaelsin Urho Kekkosen kansallispuistossa.
Syyskuu innosti vaeltamaan Kuoppilasjärvelle ja ihastutti ruskallaan.
Lokakuussa seikkailin Pekun kanssa sumuisissa maisemissa ja löydettiin uusi retkeilykohde!
Marraskuussa satoi ensilumi ja kävin testaamassa eräsuksia.
Joulukuun postaukset löytyvätkin tuosta alta. Joulukuu tulee olemaan hiljainen, lähdemme jouluksi etelään ja sitten mulla onkin pieni työputki edessä. Tätä kirjoittaessa olinkin sairaslomalla kotona selkäni takia, eipä paljoa tullut liikuttua ulkona…
Vuosi 2017 oli täynnä seikkailua ja itsensä ylittämistä! Toivottavasti sama teema jatkuu tulevinakin vuosina. Sen tiedän, etten vielä 2018 tule vaeltamaan talvella, mutta 2019 onkin sitten taas aivan oma asiansa… 😉
Hyvää joulua & onnellista uutta vuotta lukijoilleni! Blogini hiljenee ainakin jouluviikolle.
Kiitos vuodesta 2017!
Erämaan vaeltajatar 