Aikainen kevät retkeilijän herättää

DSC_9942 DSC_9929
Aikainen kevät on varmasti monen muunkin mieleen! Utsjoelle kevät tuli vauhdilla, Tenojoen jäätkin lähtivät paljon aikaisemmin kuin viime keväänä. Tänä vuonna ne taisivat lähtä liikkeille 25.4, viime vuonna ne jättivät Tenon 11.5 ja vuonna 2017 23.5! Jäiden lähdön seuraaminen on jännittävä tapahtuma.

Vielä en ole käynyt ylhäällä tunturissa tsekkaamassa lumitilannetta, täällä kylän pinnassa pääsee jo moneen paikkaan kuivin jaloin. Kuluneen viikon aikana olen käynyt Ellin polulla ja kirkkotuvilla sekä Mantokoskella fiilistelemässä kevättä.

DSC_9993 DSC_9994
DSC_9984
Ostin itselleni viimeinkin kunnon kumisaappaat ja ne jalassani kuljeskelin Utsjoen rannoilla jäisiä taideteoksia ihmetellen. Pieni lumisade ei haitannut tutkimusretkeäni ja innostuin nousemaan harjulle josta jatkoin matkaani polkuja pitkin Nisulammelle. Normaalisti lenkkeillessä kuuntelen musiikkia, nyt olin jättänyt kuulokkeet tarkoituksella kotiin kuunnellakseni kevään ääniä. Niistä ehdoton suosikkini on virtaavien purojen pulputus.

Ellin polulla olin poikani kanssa ennen hänen iltapalaansa. Tarkoituksenamme oli kävellä näköalapaikalle saakka mutta vastaan tulleet porot ja kylmä sää pakottivat meidät kääntymään takaisin. Porot eivät sinänsä pakottaneet, mutta taisivat olla hieman liian jännittäviä pojan mieleen. Ja myönnän, itseänikin jännitti hiljalleen lähestyvä joukkio.

DSC_9958 DSC_9950
Muutamana päivänä on tosiaan sadellut hieman lunta, muttei läheskään niin paljoa mitä esimerkiksi Oulussa on. Kylmien kelien takia kevään eteminen hidastui hetkeksi, mutta eiköhän viimeistään kesäkuun ensimmäisinä päivinä päästä perinteiselle Härkävaara-kotipiha patikalle.

Odotan kyllä malttamattomana hieman lämpimimpiä kelejä, heti kun makuupussini riittää lämmittämään minua yön yli suuntaan jonnekin telttailemaan. Harmikseni vauvan ruokkiminen ei enää ole pelkästään minun vastuullani joten voin aloittaa satunnaiset yöreissut jo nyt. Alunperin oli tarkoitus yöpyä yksin vasta kesän lopulla.

Teen vielä erikseen kesän Bucket listin, josta toivottavasti joku muukin saa inspiraatiota kesän viettoonsa. Ainakin itse tykkään lukea muiden suunnitelmista!

Lämmintä kevättä teille muillekin, etenkin sinne Ouluun!

Voisiko joku keksiä otsikkogeneraattorin?

Pakkasta kirkkotuvilla

DSC_9536 DSC_9544
Hitsiläinen!

En muista ollenkaan, kauanko nämä pakkaset ovat jo kestäneet. J sanoi yöllä huomanneensa pakkasmittarista ulkona paukkuneen 37 asteen verran. Päivällä pakkasta oli enää ”vain” 26 astetta, kun uskallauduin Pikku-J:n kanssa kotipihalle tekemään lumityöt.

Eilen vierailin kirkkotuvilla lasten päiväuniaikaan. Aurinko paistoi kauniisti taivaalta saaden pakkaslumen kimmeltelemään valossaan. Ailigas- tunturi Mantojärven pohjoispäässä näytti houkuttelevalta, voi kun jo pääsisi hiihtämään! Tai edes moottorikelkalla käymään katsomassa maisemia.

Vierailuni kirkkotuvilla koostui lähinnä maisemien ihastelusta. Muistin ottaa kameralla parit kuvatkin, vaikka mielenkiinto oli jossain aivan muualla kuin kohmeisilla sormilla asetusten säätämisessä. On outoa, etten ole koko talven aikana poistunut kylänraitilta luontoon.

DSC_9540 DSC_9535
DSC_9543
Vauva täyttää ensi viikolla kaksi viikkoa, joka tarkoittaa lupaa ulkoilulle. Tänään sain tietää että ensimmäisenä päivänä ulkoilua suositellaan 20 minuutin verran, ja joka päivä minuutteja saisi lisätä 20 lisää! Viikossa minuutteja tulee hurjasti kasaan, joten toivotaan että pakkaset laskevat reippaasti alle 20 asteen.

Onneksi kuitenkin koko ajan mennään kevättä kohti, jolloin päästään koko perheen voimin pilkkimään. Itse pikkuhiljaa lisäilen liikuntaa ja odotan innolla kuuden viikon rajapyykkiä, jonka jälkeen uskaltaa tosissaan alkaa urheilemaan. Toivottavasti en ole yhtä rapakunnossa tällä kertaa, kuin mitä esikoisen raskauden jälkeen olin…

Hyvää viikonloppua!

Syysilta kirkkotuvilla

DSC_9203 DSC_9199
DSC_9192
Jos syyskuussa aikoo käydä kirkkotuvilla kuvaamassa ruskaa, suosittelen käymään siellä päiväsaikaan. Olin pikku-J:n kanssa seitsemän aikaan liikenteessä kun aurinko alkoi laskeutua tunturin rinteen taa.

Poika juoksi oitis pappilan aidalle ihailemaan järvellä seilaavaa normaalia suurempaa venettä. Normaalilla tarkoitan Tenon venettä, joita täällä ollaan totuttu näkemään. Poitsua ei meinannut millään saada lähtemään aidalta jatkamaan matkaa tupien luo!

DSC_9196 DSC_9197
DSC_9194
Kiertelimme pihapiirissä, tupien ovet on jo tältä kesää lukittu. Kukat ovat kuihtuneet pois ja pihan heinikko harventunut. Syksy on selvästi tavoittanut myös yhden Utsjoen kuvatuimmista paikoista.

Kirkkotuvat ovat todellakin kuvauksellinen paikka vuodenajasta riippumatta. Tästä pääset postauksiin kirkkotuvilta talviaikaan, tässä postauksessa ollaan kevätfiiliksissä ja tässä on tämän kesän postaus kukkivasta pihasta.

Viime päivinä kova tuuli on retuuttanut puiden ruskaa. Toivottavasti väriloisto kestäisi vielä hetken ennen lehdetöntä, karua aikaa.

Viikonlopuksi kirjoittelen jutun maastoautoreissusta Njállavaaraan.

Yöttömän yön ilta Kirkkotuvilla

DSC_8750 DSC_8752
DSC_8769
Kuuman hellepäivän iltana tunturin taakse laskeutuva aurinko sai aikaan varjon, jonka keskellä oli jopa siedettävää ulkoilla. Kirkkotuvilla lukuisat kukat ympäröivät hiljaa paikoillaan seisovia tupia, auringonpaiste loi kesäillan tunnelmaa.

Ainoa äänen lähde oli hiljalleen tietä pitkin kulkeva vaeltaja, joka ilmeisesti oli juuri saapunut tunturista ihmisten ilmoille. Ampiaiset pörräsivät kukkien seassa harppoessani niiden ohitse kohti rantaa.

DSC_8759 DSC_8782
DSC_8779
Olin ehkä liian myöhään liikkeillä, kun aurinko alkoi laskeutua nopeammin tunturin taakse. Maisemien painuessa varjon alle mäkäräiset loittonivat ja keli kävi entistä siedettävämmäksi.

Mietin, mahtoiko kirkkotupien ympäristö olla 1800 – luvullakin näin kukkiva, vai oliko keskeisellä paikalla niin paljon käyttöä, että piha oli täynnä polkuja ja tampattuja alueita, kenties laavuille?

Tupien ikkunat olivat melkeinpä aavemaiset niistä näkyvien sisällä olevien kalusteidensa takia. Pihalle vievällä sillalla katselin hetken pienen linnun puuhia ennen kuin poistuin takaisin autolleni ja kotia kohti.

Yötön yö päättyy 29.7, mutta valoisia öitä riittää vielä elokuun puolelle luoden yö yöltä upeampia auringonlaskuja. Viime kesänä kävimmekin Erätoverin kanssa yöpymässä yöttömän yön päätyttyä, tässä linkki postaukseen yöstä.

Minulla on enää vapaiden jälkeen vain kolme päivää töitä! Sitten alkaakin kesäloma, jonka yhtä viikkoa lukuunottamatta pyhitän retkeilylle.

Sitä odotellessa!

Kevättä etsimässä

DSC_8103 DSC_8116
DSC_8107 DSC_8127
Muutama päivä sitten vierailimme pojan kanssa Utsjoen kirkkotuvilla, tarkoituksena oli löytää edes yksikin paikka jossa lumi olisi sulanut sen verran, että päästäisiin tutkimaan kuivaa maata.

Maaperä oli märkää, mutta päästiin kulkemaan koko alueella tuvalta toiselle ongelmitta. Enpä tuolloin uskonut, että parin päivän päästä kylvettäisiin auringonpaisteessa jopa +17 asteen lämmössä! Lumi on sulanut vauhdilla ja tänään Tenostakin lähtivät jäät. Ensimmäiset hyttysetkin bongattiin (uskomatonta…).

DSC_8110 DSC_8131
DSC_8136
Mikäli nämä aurinkoiset päivät jatkuvat tähän malliin, ei mene kauakaan kun ylös tunturiin pääsee käveleskelemään. Purot tosin virtaavat vielä jonkin aikaa valtoimenaan joten kuivista kengistä saadaan haaveilla vielä hetki…

Parasta tässä on se, että kevät on pidemmällä kuin viime vuonna ja kesäkuulle sijoittuva vaellus saattaa jopa toteutuakkin!

Olen merkannut kalenteriin jo ensimmäisen telttayönkin. Toivottavasti sekin toteutuu 🙂

Utsjoen kirkkotuvat – historiaa Mantojärven rannalla

DSC_7023 DSC_7031
DSC_7024
Mantojärven rannalla, rehevällä kentällä seisoo useampi hirsirakenteinen tupa. Pihapiiriin kävellessä historian havina herättää mielenkiinnon ja tupia on hankala jättää tutkimatta.

1800- luvun alussa rakennetut tuvat ovat entisöityjä, mutta entisaikojen tunnelma on käsin kosketeltavissa. Tupia on aikoinaan siirretty muualle, mutta 14 niistä on päässyt takaisin kotiseudulleen kertomaan menneisyydestään – ennen kirkkotupia on käytetty suurten kirkkopyhien aikaan, jolloin kauempaa matkanneet yöpyivät niissä. Tuvat ovat vanhojen saamelaissukujen omistuksessa, tupien ovien pieleen on kiinnitettu kylttejä joista saa selville kunkin tuvan omistajan.

Pienen lapsen kanssa tuvilla vierailu on yksi kesän useammin tehdyistä retkistä. Kun ulkona sataa eikä oikein nappaisi lähtä metsään, menimme tuville tutkimaan avointen tupien sisältöä. Poika eläytyi täysin tupien henkeen ja alkoi välittömästi keittämään kahvia erään tuvan kahvipannulla, joka oltiin jätetty tulisijalle näytille. Halu leikkiä kaikella, mitä esille oltiin laitettu oli kova, joten vierailumme tupien sisällä oli nopeahkoa.

DSC_7042
DSC_7045 DSC_7039
DSC_7047
Pihapiiri on pienellekin helppo kulkea, muksahduksilta ei säästytty kun poika kirmasi kukkivien pientareiden seassa tuvalta tuvalle. Rannan läheisyydessä sijaitsevan rakennuksen uumenista löytynyt puureki vei suurimman huomion.

Kesäisin kirkkotuvilta saa maksutonta opastusta tupien historiaan. Paikalla on myös Šiella – käsityömyymälän kesäkauppa, jossa myydään paikallisten tekemiä nahkaisia, villaisia ja puisia käsitöitä. Kaupasta löytyy myös saamenkielistä kirjallisuutta ja postikortteja. Šiellan ympärivuotinen käsityömyymälä löytyy Kyläkauppa Giisan tiloista. Pakko myös mainita Utsjoen seurakunnan lähetystyökahvilasta, josta ollaan saatu todella hyvää palvelua maistuvien lettukahvien lisäksi. Kahvilassa toimii vain käteismaksu, myymälässä pystyy maksamaan elektronisesti.

Kirkkotuvat ovat lukossa talven ajan, mutta paikalla pystyy silti vierailemaan. Kaamoksen väreissä tuvat antavat upean alustan valokuvaamiselle ja itse vierailen paikalla revontulten kuvaamisen merkeissä. Enkä ole ollut ainoa!

Kirkkolle pääsee tupien parkkipaikan kautta suojatietä pitkin. Myös tien toisella puolella on kirkon oma parkkialue, jolta lähtee Utsjoen retkeilyreitti Kuoppilasjärvelle ja Härkävaaran kautta kylille.

Lähde: Saamivillage