Mieleenjääneitä hetkiä luonnosta

DSC_1451
En ole viimeaikoina oikein muuta tehnytkään, kuin miettinyt ja muistellut jo tehtyjä retkiä luontoon. Ne hetket tulevat yllättäen – aamupuuroa sulatellessa, autolla ajaessa, kutoessa, siivotessa… ”Vitsi, kun siellä Kevon luonnonpuistossa oli jännittävää yöpyä! Vaikka pelkäsinkin koko yön”. Nuo lukuisat muistot retkiltä lämmittävät mieltä vielä vuosienkin jälkeen. Jännittävät hetket vaikeakulkuisissa maastoissa tuovat edelleen mieleen sen mielihyvän, kun raskas pätkä on takana päin ja itsestään on saanut olla ylpeä.

Kun en ole päässyt aikoihin retkeilemään, nuo muistot tsemppaavat ja tuovat varmuuden siihen että heti kun olen kynnelle kykenevä, tiedän suuntaavani luontoon. Luultavasti otan sukset varastosta ja painelen lähimmälle tunturille.

DSC_3235Mitkä asiat ovat sitten jääneetkään mieleen?

  • Edellä mainittu Kevon yö, kun nukuimme Erätoverin kanssa palaneen Tapiolan kammin jäänteiden lähistöllä. Oli syyskuu ja yöt pimeät, katselin järven rannalla otsalamppuni avulla kuinka pimeässä loistavat silmäparit kelluivat kauempana. Viereisellä rannalla oli ilmeisesti poro juomassa – siitäkin näkyi vain kiiluvat silmät. Yö oli muutenkin jännittävä lukuisten myyrien läsnäolon takia. Yö oli kuin jyrsijöiden liskojen yö.
  • Ammattikoulussa luonto-ohjaajaksi opiskellessani olimme muistaakseni Ylläksen puolella vaeltamassa. Koko päivän oli satanut vettä ja vaelsimme märän suon halki kohti yöpaikkaa. Suurin osa luokasta taisi nukkua hiihtokahvilan terassilla ja teltat roikkuivat terassin katosta kuivumassa, kuten lähes kaikki muutkin varusteet.
  • Pääsin myös eräopasopiskelijoiden mukana Lemmenjoelle, jossa Jäkäläpäällä sijaitsee Suomen syrjäisin kirjasto. Koko Lemmenjoen vaellus oli jo itsessään hieno kokemus kun saimme tutustua kullankaivuuseen ja vanhoihin kenttiin. Kirjasto tuulisen tunturin laella oli jotain, mitä ei ihan heti pääse kokemaan!
  • Vuosia sitten olin J:n kanssa Kaldoaivin erämaassa kalastusreissulla. Olimme juuri palanneet läheiseltä järveltä teltallemme, kun lähistöllä alkoi pyöriä pieni ketun näköinen eläin. Se oli uskalias ja pyöri leirimme lähellä vaikka mukanamme oli koira. Peku oli tuolloin tosin pieni pentu. Jo leiripaikalla epäilimme eläimen olevan jotain aivan muuta kuin kettu, ja myöhemmin valokuvia eteenpäin näyttäessämme saimme vahvistuksen epäilyllemme – naali oli vieraillut luonamme.

deuterNämä pienet mieleenjääneet hetket ovat syy miksi hakeudun kerta toisensa jälkeen retkille. Varmasti jokaisesta reissusta jää mieleen jotain mitä voi muistella vielä vuosienkin jälkeen. Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi näitä upeita muistoja on lukuisia muita.

Retkeilyssä ei ole tärkeintä itse suoritus, vaan siitä saatava mielihyvä.

52 päivää kaamosta

DSC_7007
27.11. aurinko ei enää nouse horisontin yläpuolelle. Tai no, monessa muussa kunnassa ympäri Suomea näin tapahtuu jatkossakin, mutta täällä meillä pohjoisimmassa kolkassa vuoden pimein aika kestää hyvin pitkään… Meillä on sentään se etu, että poikeuksetta joka vuosi tähän vuoteen mennessä maa on jossain vaiheessa kaamosta peittynyt valoa heijastavaan lumeen joka saa kaamoksen tuntumaan paljon valoisammalta kuin se tosiasiassa onkaan.

Etelä-Suomessa aurinko nousee taivaalle joka päivä, pilvien takaa sitä valitettavasti ei joka hetki pääse ihailemaan. Lumeton, pimeä talvi on varmasti mälsempi kuin lumellinen pimeä. Uskoisin näin.

Tämä on kuudes kaamokseni ja viime vuotinen oli ensimmäinen, joka tuntui lyhyeltä ja valoisalta. Ensimmäinen kaamos oli shokki – en ollut ajatellutkaan, että aurinko ei tosissaan nouse taivaalle _ollenkaan_. Ensimmäinen kerta kun aurinko nousi taivaalle oli mahtava – sitä oli tosissaan kaivattu.

DSC_7244
DSC_7322
Kaamoksella töissäkäynti ja ulkoilu saa arjen luistamaan, upeat revontuli-illat piristävät ja säännöllinen ulkoilu lasten kanssa pakottaa aikuisenkin ulkoilemaan.

Lapset ovat havainnoinneet kaamosta siten, että luulevat nukkumaanmenoajan tulevan nopeammin. Etenkin, jos eivät osaa lukea kelloa. Heillä on ollut hankala hahmottaa ajankulua kun pimeää on jo kahden jälkeen iltapäivällä. Monet kerrat ollaan yllätetty lapset kertomalla, että vielä on vaikka kuinka kauan aikaa leikkiä ennen iltatoimia.

Entäs se kyselyikä? Minne aurinko menee? Miksi aurinko nousee ja laskee? Yritäppä siinä selvittää kolmeveelle, mikä kaamos on. Olen yrittänyt kertoa kaamoksesta pojalle mahdollisimman ikätasoisesti, että koska talvi tulee, aurinko menee nukkumaan ja herää taas keväällä. (Oikeasti en ole jaksanut alkaa selittämään maapallosta ja sen liikkeistä -”mamma, mikä on maapallo?”- + 100 muuta jatkokysymystä.)

Jos pystyisin (ja olisi lunta), hiihtäisin halki  kaamoksen. Esikoisen raskausaika oli kaamoksella rankka (2. kaamokseni), tällä hetkellä en näe pimeyden vaikuttaneen lainkaan mielialaan.  Saa nähdä miten käy, kun tällä hetkellä en pysty kävelemään tasaisellakaan maastolla pitkiä matkoja, luonnon läsnäolo jää siis minimiin.

DSC_7155Muutamat lähes itseselvät vinkkini kaamoksen selättämiseen:

  • Ulkoile!
  • Näe ystäviä, harrasta, poistu kotoa
  • Tuo arkeen valoa: kynttilät, nuotiot, kaamos/jouluvalot
  • Aloita uusi harrastus, joka ei ole riippuvainen kelistä (esim. käsityöt, leipominen)
  • Käännä kaamos positiiviseksi asiaksi (10 syytä iloita kaamoksesta)

Lupaan raportoida kaamoksen päätteeksi, miten pärjäsin ilman säännöllistä retkeilyä ja ulkoilua. Laskettuun aikaan on 74 päivää, josta 52 menee pimeydessä… Kaamos voi tuntua tänä vuonna hyyyyvin pitkältä.

Kysymyksiä ja vastauksia Utsjoesta

teno DSC_2386
Kuluneen viikon aikana olen kerännyt blogin ja Instagramin kautta kysymyksiä liittyen Utsjokeen ja täällä asumiseen. Saan välillä kyselyitä lumitilanteesta, perheelle sopivista aktiviteeteista ja muista matkailijoita kiinnostavista asioista, otan edelleen mielelläni kysymyksiä vastaan!

Eniten teitä on kiinnostanut tosissaan matkailuun liittyvät asiat. Jaan kysymykset omiin osioihinsa, jotta selaaminen olisi helpompaa.

Matkustaminen & majoittuminen

Onko Utsjoella hotellia, minkälaisia majoituspalveluita sieltä löytyy?
– Utsjoella on tällä hetkellä kaksi avoinna olevaa hotellia, Holiday Village Valle ja Hotelli Pohjan tuli. Hotellien lisäksi on useampia mökki”keskuksia” joissa samassa pihapiirissä on useampi majoitusvaihtoehto, sekä yksittäisiä mökkejä. Utsjoen kirkonkylältä löytyy myös leirintäalue.

Helpoin tapa saapua Utsjoelle?
– Vastaisin, että henkilöauto. Utsjoelle kulkee J-bus Ivalosta, itse paikkakunnalla ei ole muita julkisia liikkumistapoja. Toki taxiyrittäjiä löytyy. Kesällä Utsjoen keskustassa on helppo liikkua pyörällä läheisille retkikohteille.

Lähin lentokenttä & rautatieasema?
– Lähin lentokenttä on Ivalossa n. 180 kilometrin päässä. Lähin rautatieasema on Rovaniemellä 450 kilometrin päässä.

Jos ei ole kiinnostunut retkeilystä, mitä muuta Utsjoelta löytyy?
– Ravintola Deatnun järjestämä perinneruokailta (lokakuussa), kovasti kehutut Kirkkotuvat, Välimaan saamelaistila, silmää miellyttävät maisemat, Suomen pohjoisimmat uimahalli ja elokuvateatteri…

Kuka saa ylittää Norjan rajan?
– Rajan Suomesta Norjaan ja takaisin voi ylittää kuka vain, ilman tullattavaa tavaraa. Eli Utsjoen kirkonkylällä sijaitsevan rajasillan saa ylittää vaikka kävellen keskellä yötä, jos siltä tuntuu. Koirilla tulee olla passi, siru ja tarvittavat rokotteet kunnossa.

vetsikko-utsjoki mantojärvi
Arki

Millaisia aktiviteetteja Utsjoella on lapsille?
– Kuohun ja liikuntatoimen järjestämät harrasteet, mm. 3-6 vuotiaiden liikuntakerho jossa olemme Pikku-J:n kanssa käyneet, vanhemmille lapsille on taas paljon monipuolisemmin harrastuksia. Nyt tulee mieleen tälläkin hetkellä toimiva boffer-miekkakerho ja ampumahiihto. Tarjolla on ollut myös akrobatiaa, tanssia ja lentopalloa. Myös Mll järjestää liikuntasalivuoroja. Tarkalleen en osaa sanoa, mitä tällä hetkellä koululla pyörii kun meillä ei ole ikäryhmään sopivaa osallistujaa.

Minusta näin pieneksi kyläksi Utsjoella on uskomattoman paljon harrastusmahdollisuuksia lapsille, kaikenlisäksi edulliseen hintaan!

Utsjoen kirkonkylältä löytyy myös luistelukenttä, uimahalli, kirjasto, koulun pihalla olevat leikkivälineet, Nisulammen uimaranta sekä suuri urheilukenttä

Mitä järjestettyjä harrastuksia aikuisille löytyy?
– On kehonhuoltotuntia, vesijumppaa, kuntosaliryhmää, lentopalloa ja pesäpalloa. Kansalaisopisto järjestää erilaisia kursseja, itse osallistun tällä hetkellä puisen ahkion rakennuskurssille. Muita aikaisemmin järjestettyjä kursseja ovat mm. puukko- ja kuksakurssit. Myös pehmeille materiaaleille järjestetään käsityökursseja.

Paljonko Utsjoella on huollettuja latuja?
– Itse Utsjoen keskustassa on pururata, jolla menee talvisin hyvin huollettu latu. Latu jatkuu pururadan pohjois- ja eteläpäihin sekä Nisulammen alueelle. Itse valaistu latu on 2,5 kilometrin pituinen, lisäladun pituudesta en osaa sanoa. Myös yksityisen ylläpitämä Ellinkuolpuna- Kuoppilas- latu avataan tammi-helmikuussa. Kyseiselle ladulle kannattaa varata aikaa ja ottaa kartta mukaan.

Kaldoaivin puolelle menevä merkattu moottorikelkkaura on myös hiihdettävissä.

Mitä kauppoja/viihdekeskuksia Utsjoelta löytyy?
– Kirkonkylällä on tällä hetkellä yksi päivittäistavarakauppa. Kauppa on arkisin ja lauantaisin auki. Samassa yhteydessä on myös Posti sekä apteekkikaappi.

Kylällä on Ravintola Deatnu ja Pub-Rastigaisa, joista molemmista saa lounasruokaa, ravintolasta ala carten ja pubista pizzaa. Kylätalo Giisan yhteydessä on kahdila, pieni kyläkauppa, matkamuistomyymälä, kirppis sekä Matkahuolto. Myös J-bussit lähtevät kylätalon pihasta.

Kesällä Onnelan törmän vieressä toimii Eräkontion kalastus-sekä erätarvikemyymälä.

Kirkonkylällä on myös elokuvateatteri! Olen yhden elokuvan käynyt katsomassa siellä ja n. 8 euron lippuhintaan nähden se on hyvin laadukas.

Mitä lapsiperheelle toivoisit Utsjoelle?
– Kunnon leikkipuiston monipuolisine telineineen! Perhekahvilan. Vauvauinnin. Pieniä asioita, Utsjoella on tarjota lapsiperheille kaikkea muuta hienoa jota ei jokapitäjästä löydä. (Edulliset harrastukset, puhdas luonto, elämykset…)

Mikä on parasta Utsjoessa?
– Kiireettömyys, monipuolinen ja kaunis luonto. Edut, mitä me muualta tänne muuttaneetkin saamme käyttää (virkistyskalastusoikeus, maastoajoneuvoluvat, Kevon luonnonpuiston säännöt, jotka sallivat kunnassa asuvien vapaamman jalanliikkumisen…).

DSC_0013 plöp
DSC_4449
Mikä tuli yllätyksenä muutettuasi Utsjoelle?
– No tämä kiireettömyys ja stressittömyys. Toki täälläkin stressaa, mutta aivan eri asiat. Etelä-Suomessa vieraillessa ilmapiiri on kireä ja ahdas kaupungilla liikkuessa, täällä olotila on vapaampi ja paljon stressittömämpi. Eipä tarvitse menettää hermojaan neljän ruuhkassa.

Säätilat, miten voi olla ensin niinkin kylmä etteivät autotkaan starttaa ja kaupan muovipussit halkeilevat? Seuraavaksi tuulee niin kovaa, että meikäläistä hieman kevyempi kaveri lentää tuulen mukana Ivaloon. Kesällä taas hikoillaan ja viihdytään sisätiloissa törkeiden helteiden takia. Säätilat osaavat olla täällä jotenkin super-överit.

Se, miten tärkeä jostain suuresta erämaa-alueesta voi tulla. Näitä vanhempia kuvia katsoessa mulle tulee hirveä hinku päästä vaeltamaan Paistunturien puolelle NYT HETI.

Tärkeinpänä se, miten paljon vaivaa täällä saa välillä nähdä saadakseen sulle kuuluvaa terveydenhoitopalvelua. Meillä on Utsjoella hyvä perusterveydenhuolto ja osaava, ystävällinen henkilökunta, mutta välillä lääkäriin saat matkustaa Ivaloon saakka, jos kotipaikkakunnalla ei ole mahdollista päästä kiireellisimmissä asioissa hoitoon. Onneksi näin on hyvin harvoin. Synnärille meiltä on 450 kilometriä suuntaansa, jos sulla ei ole mahdollisuutta mennä sukulaisten luo Rovaniemelle tai maksaa itseäsi kipeäksi vuokraamalla asunto lähempää h- hetkeä odoteltaeksi, joudut ottamaan riskin ja odottelemaan kotona synnytyksen käynnistymiseen saakka jolloin synnytyskomplikaatioiden ja matkasynnytyksen riski kasvaa.

Millaiset eläinlääkäripalvelut Utsjoella on?
– Nyt en osaa sanoa, montako kertaa kuussa eläinlääkäri vierailee Utsjoella, kerran-kaksi? Muuten päivystysasioissa on mentävä Ivaloon.

Onko Utsjoella poliisia, palokuntaa?
– Utsjoella on ympärivuorokautinen VPK. Poliisilla on kerran kuukaudessa vastaanotto auki, muista heidän vierailuistaan ei paljoa mainosteta. Viime viikolla kävi tuuri kun jouduin olemaan heihin yhteydessä, poliisi oli paikalla. En vaan saanut heihin puhelimitse yhteyttä vaan vaihteessa kerrottiin ottamaan yhä uudelleen ja uudelleen yhteyttä, marssin suoraan heidän vastaanotolleen ja sain hyvää asiakaspalvelua. Itse toivoisin, että poliisi olisi useimmin paikkakunnalla, koskaan ei tiedä milloin tosissaan tulee tilanne kun toivoisi poliisin olevan lähellä.

DSC_4208 DSC_5708
Herättikö postaus teissä lisää kysymyksiä? Edelleen kysymyksiä saa lähettää joko blogin kommenttikenttään, Facebook-sivuille tai Instagram-tilille.

Monelle näin pohjoiseen muutto voi olla korkean kynnyksen takana. 52 päivää kaamosta voi pelottaa (tässä postaus siitä, miksi kaamos on ihan jees), mutta siinäkin on omat etunsa. Ei voi sanoa, etteikö meillä täällä olisi tekemistä, paljon saa itse suunnitella mutta loppupeleissä aika loppuu kesken jos kaiken tahtoo päästä kokemaan lyhyen vierailun aikana.

Toivottavasti vastasin kysymyksiinne kattavasti!

Alkutalven odotusta

DSC_9483 DSC_9482Marraskuu alkoi lupaavasti hempeillä lumisateilla. Pakkastakin oli muutamina päivinä kymmenisenkin astetta. Pulkkamäessäkin ehdittiin käydä kertaalleen ja vaikutti siltä, että talvi tulee tänä vuonna aikaisessa!

Harmi, että totuus oli aivan toinen. Lumet alkoivat sulaa, teille muodostui paksu jää jonka päälle satoi uudelleen lunta. Ja taas tämä lumi suli ja teki teistä ja pihoista vaarallisen liukkaat.

DSC_9486 DSC_9496
DSC_9498
Normaalisti olisin hermona myöhäisestä lumentulosta, mutta nyt kun en jaksa/pysty/voi ulkoilla normaaliin malliin ainoastaan liukkaat tiet ja nurmikolla köllöttelevät lätäköt harmittavat. Kaamos tekee hitaasti paluutaan ja jo neljältä on pilkkopimeää, märkä keli imee vähäisetkin valonlähteeti itseensä.

Joka tapauksessa aijon keskiviikkona käydä pienellä retkellä. Pakkaan mukaani kelistä riippumatta eväsretken varusteet ja suuntaan luontoon. Vaikka olitilani ei olekaan otollinen kunnon seikkailulle, pienikin metsässä kävely antaa jaksamista uuteen työviikkoon.
DSC_9505
DSC_9499Minulla on kauhea hinku lähteä yöksi tunturiin! Vaikka siellä on pimeä ja kylmä. Toivottavasti into on samanlainen ensi vuonna, olisi mahtavaa viimeinkin rohkaistua pimeään aikaan retkeilyyn. Täytyy kirjoittaa ylös kaikki haaveeni ja suunnitelmani.

Viime viikonna Adventureland Lapland – instagram tilillä pystyi esittämään kysymyksiä Utsjoesta. Vastaan kysymyksiini viikonlopuksi blogissani, joten vielä on reippaasti aikaa esittää kysymyksiä! Ne saa esittää blogini, blogini Facebook-sivujen ja Instagram- tilin kautta.

Tekstin kuvat olen napannut viime viikolla. Tässä vielä kuva nykytilanteesta;

IMG_20181112_182519.jpg

Talvista, eikö?

Talvi on saapunut

DSC_9454 DSC_9468
DSC_9447
Meille on tullut talvi!

Kävimme sunnuntaina ihailemassa auringonlaskua Ailigas-tunturin näköalapaikalta. Matkaa radiomaston juurelta parhaimmille paikoille on vain parisen sataa metriä, mutta meikäläinen on jo sen verran tuhdissa kunnossa, että jo toullainen pieni eteenpäin vaappuminen sai sohvan nurkan tuntumaan hyvin mukavalta.

Onneksi laskettuun aikaan ei ole enää kuin kolmisen kuukautta (ja silti olo on tälläinen…). Odotan innolla reippaampaa kautta, juuri tällä hetkellä en voi ajatellakaan pidempää fyysisesti koettelevaa retkeä mihinkään suuntaan – joka harmittaa älyttömästi!

DSC_9457 DSC_9461
DSC_9462
Ailikkaalta näkymät lumenpeittämään kylään olivat upeat. Pikku-J kiipeili suurille kiville ja oli selvästi innoissaan jo pitkään odotetusta talvesta. Hänellä toki on taka-ajatuksia talvesta, kohtahan pikkukelkkakin saadaan takaisin kotipihaan ajettavaksi.

Minun alkutalveni näyttää voinnista riippuen jopa hieman tylsähköltä. Tällä hetkellä päätavoitteena on pystyä olemaan töissä ainakin joulukuuhun saakka, joten paljoa en uskalla lähteä luontoon rasittamaan itseäni.

Kevät-talvi taas näyttää jo paljon valoisammalta. Odotan innolla talven ensimmäisiä hiihtokertoja! Tällä kertaa meillä on vauvalle valmiiksi hankittuna varusteita, joiden avulla hänkin pääsee maaliskuussa kanssamme tunturiin. Toki se riippuu täysin hänestä itsestään onnistuuko keväiset pilkkireissut, mutta se on sen ajan murhe ja vauvan ehdoillahan tässä mennään.

Hyvää ja runsaslumista marraskuun alkua teille!

Mitä minä saan lasten kanssa ulkoilemisesta?

DSC_9407 DSC_9414Sehän on itsestäänselvää, mitä lapsi saa aikuisten kanssa ulkoilemisesta – yhdessäoloa, uuden oppimista, läheisyyttä, paremman mielen… Kaiken muun luonnossaliikkumisen hyötyjen lisäksi. Luonnossa lapsen motoriikka kehittyy aivan erilailla mitä sisätiloissa liikkuessa, leikit ovat liikunnallisia, raitis ulkoilma sekä piristää että väsyttää ja täten auttaa saamaan paremmat yöunet.

Jäin pohtimaan Ellin polun patikkamme jälkeen, mitä kaikkea aikuinen saakaan lasten kanssa ulkoilemisesta. Ensin mieleeni juolahti tiedon ja taidon jakaminen eteenpäin. Retkeily ja luonnossa liikkuminen ovat sellainen asia, jonka tahdon antaa perintönä lapsilleni. On tärkeää opettaa arvostamaan luontoa ja sen antimia, sekä selviytymään siellä asianmukaisesti. Tahdon, että vanhempina lapseni tietävät miten pukeutua säällä kuin säällä, kuinka nuotion saa tehtyä kosteallakin kelillä ja miten puukkoa sekä kirvestä käytetään turvallisesti.

Tiedon ja taidon eteenpäin jakaminen opettaa sekä minulle, että lapsilleni uusia asioita. Yhdessä tekeminen lähentää entisestään ja samalla opin uutta lapsista sekä heidän mieltymyksistään.

DSC_9419 DSC_9431
DSC_9443
Etenkin pienten lasten kanssa saa olla hyvin joustava tilanteessa kuin tilanteessa. Ulkoillessakin lapsen tarpeet menevät edelle ja tilanteet voivat olla itselle hyvinkin haastavia, jos vaikka kylmä sadekuuro iskee yhtäkkiä ja päälle täytyy saada peittävämpää vaatetta. Olisiko fiksuinta nakata ensin itselle sadeviitta päälle ja sitten lapselle? Vai ensin lapselle, jonka pukeminen voi viedä kauankin aikaa jolloin itse kastuu pahemmin kuin mitä lapsi kastuisi siinä ajassa kun pukee itselleen? Siinäpä vasta pulma.

Kolmevuotiaan kanssa pakostakin joutuu tutustumaan ruohonjuuritasoon. Pikkuinen löytää maasta kaikkea jännää, joka totta kai pitää esitellä vanhemmalle. Kuinkahan monet hienot kävyt (tai käpylät) olisivat jääneet näkemättä, jos taapero ei olisi ollut retkillä mukana? Yhdessä on tutkittu toukkien syömää puunrunkoa ja erilaisia kakkoja. Taapero myös löytää parhaimmat marjamätttäät.

Lapset ovat myös hyvin kekseliäitä käyttämään luonnonmateriaaleja leikeissään. Irtokepit toimivat miekkoina ja mörönkarkottimina, niistä saa rakennettua talvella myös hienoja aitauksia. Kukat toimivat ruokana ja sängyn patjoina kiville, jotka usein päätyvät leikeissä vauvoiksi.

Aikuisena unohdan välillä, että olen itsekin ollut lapsi ja valehtelematta viettänyt lähes kaiken vapaa-ajan kavereiden kanssa metsissä. Lasten kanssa retkeillessä sitä ikäänkuin palaa itsekin takaisin lapsuutensa ja saa ihan luvan kanssa uppoutua tutkimaan luontoa ja sen pienimpiäkin ihmeitä.

Vaikka retkeily pienten lasten kanssa voi olla uuvuttavaa, väsyminen ja jopa pienehkö hermojen kiristyminen on kaiken sen arvoista. Yhdessäolo ulkona antaa samaan aikaan liikuntaa, hyvän mielen sekä yhteisiä, hyviä muistoja. Ja joka kerran jälkeen tahtoo vain enemmän.

Onneksi luonnossa liikkuminen on osa suomalaista kulttuuria. Mikäpä olisikaan parempaa, kuin ilmainen yhteinen ajanviettopaikka koko perheelle?

 

Revontulia!

DSC_9399
Iltavuorosta kotiin päästyäni se iski – jo monena iltana Facebookiin oli ilmestynyt toistaan upeimpia revontulikuvia, oma innostus revontulien kuvaamista kohtaan nosti arasti päätään. Pitäisikö lähteä?

Pojalle iltapusut, miehelle ilmoitus että mä lähden ny, auto käyntiin ja menoksi. Toki nopeasti googletin kuinka kameran objektiivin tarkennuksen saa äärettömään ennen lähtöä.

Edeltävän illan kauhuleffan tapahtumat pyörivät mielessäni pysähtyessäni Mantojärven levikkeelle. Taivaalla pyörivät revontulet valaisivat tienoon sen verran hyvin, ettei otsalamppua tarvinut tarkastaakseen mörköjen läsnäoloa.

DSC_9382 DSC_9387
DSC_9388
Pelko unohtui sitä mukaan, mitä syvemmälle revontulien tanssiin pääsin. Autoliikenne oli runsasta, joten en ainakaan yksin joutunut seisoskelemaan pimeydessä. Revontulet pitivät vain pieniä taukoja loimutessaan, niitä tuntui ilmestyvät useammasta eri kohdasta Kaldoaivin erämaahan vievien tunturien takaa.

Kameran tarkennuksen kanssa minulla oli ongelmia. En ole kovin paljoa revontulia kuvannut, muut asetukset kelpasivat minulle sellaisinaankin. Käytin lcd-näyttöä apunani zoomatessani vastarannan asutuksen valoihin, lopulta parhaimman tarkennuksen sain aikaan käyttämällä apuna auton rekisterikilpeä.

Mietin, mikä ihme saa ihmiset villiintymään revontulista. Ovathan ne kauniit ja uskomattoman ihmeellinen asia yön pimeydessä, mutta eikö pelkkä katsominen riitä? Itseäni revontulikuvauksessa kiehtoo kameran asetuksiin tutustuminen syvemmin, sekä onnistuneen työn näkeminen jälkikäteen.

DSC_9393 DSC_9401
Olin jopa positiivisesti yllättynyt tuloksista! Kuvat olivat suht tarkkoja, horisontti tosin näytti joltain aivan muulta kuin promillettoman näkökulmasta kuvatulta. En ole Lightroomin mestarikäyttäjä, mutta jonkin verran sain muokattua kuvia siedettävämmiksi.

Toiveenani on, että tulevina talvina innostuisin enemmän revontulikuvauksesta. Olen tosin joka talvi luvannut saman asian itselleni enkä koskaan ole käynyt kuvaamassa revontulia kuin parin kerran verran.

Jos sitä tänä talvena sitten!

Teehetki Härkävaarassa

DSC_9319 DSC_9326
DSC_9334Vapaapäivä ja pakko päästä ulkoilemaan. Väsytti ja selkää särki, kovin korkealle en jaksanut lähteä kiipeämään joten valitsin teehetkeni kohteeksi mahdollisimman tasaisen reitin varrella sijaitsevan Härkävaaran nuotiopaikan.

Tekstini Härkävaaran nuotiopaikasta.

Retkipaikan juttuni Utsjoen retkeilyreitistä.

Lähdin merkatulle reitille Mantojärven pohjoispäästä lähtevän mönkijäuran kautta. Oikea lähtöpiste on Utsjoen kirkon viereisellä parkkipaikalla, mutta ajattelin viiden kilometrin pituisen matkan riittävän minulle ennen uutta alkavaa työviikkoa. Tämänhetkisen olotilani takia lyhyetkin rasitukset näkyvät seuraavana päivänä väsmyksenä sekä iskias-kipuna, joten varmuuden vuoksi otan retkeilyn hieman rennommin.

Aluksi pohkeeni tuntuivat väsyneiltä pölkyiltä, mutta hetken aikaa käveltyäni mitään kohtaa ei enää kolottanut ja kulku kävi leikiten. Väistelin lätäköitä uran varrella ja yritin kuvata kauniita kanervia. Korppi raakkui takanani luoden erämaafiilistä.

Mänkijäura ylittää Vuolleseavttet – joen. Kävellen joen yli pääsee hieman mönkijäjäljen jälkeen. Reitti oli jo itsessään niin kostea, ettei kenkien kastumista olisi joen kostealla rannalla huomannutkaan.

DSC_9338 DSC_9340
Ilmassa leijaili talven tuoksu. Pientä raemaista sadetta sateli hetkittäin ja pienet lammikot olivat yön aikana saaneet päälleen ohuen jääkerroksen.

Mönkijäuran yhdistyessä merkattuun reittiin jouduin kulkemaan osittain metsässä pitääkseni kenkäni edes hieman kuivempina. En pitänyt kiirettä, pysähtelin katselemaan taakse jääviä maisemia ja tutkin karuksi muuttunutta luontoa. Poron jäljet kulkivat samaa reittiä pitkin kohti nuotiopaikkaa.

Säikähdin saapuessani perille – nuotiopaikan varasto oli siirtynyt paikoiltaan ja kattokin makasi levällään maassa. Mielessäni kävi monta eri mielikuvaa ilkivallasta ja harmistuin tosissani. Onneksi sain tietää tuulen nakanneen varaston ympäri kevättalvesta – huh! Siinä taas muistutus, millainen voima tunturin tuulella on. Ja kuinka ihmiset arvostavat yhteisiä retkeilykohteita pitämällä ne kunnossa vierailuittensa aikana.

Istahdin nuotiopaikan pöytäryhmän ääreen ja korkkasin teeni. Olin kotona syönyt sen verran tuhdisti, etten tarvinnut evästä matkalle. Kesällä tuo ei olisi tullut kuuloonkaan, vähintään huonon olon takia olisin joutunut napsimaan matkalla jotain pientä purtavaa.

DSC_9344 DSC_9364
DSC_9350
Kun pitkään aikaan ei ole jaksanut retkeillä kunnolla, huomaa kuinka paljon sitä kaipaa. Näinkin lyhyestä ja yksinkertaisesta retkestä into ulkoilua kohtaan koki jyrkän nousun ja sain iltalenkkeilynkin säännöllisemmäksi.

Härkävaaran nuotiopaikka on yksi ensi kesän telttailukohteista. Koska siellä on ulkokäymäläkin, paikka soveltuu hyvin lasten kanssa retkeilemiseenkin. Vieressä kulkeva joki tarjoaa raikasta juotavaa ja Vuolleseavttetvárrille jatkuva retkeilyreitti vie aina Utsjoen keskustaan saakka. Olemme miettineetkin, jos koko perheen kanssa kävelisimme kahdeksan kilometrin matkan Kalkujoen lammen kodalle ja siitä kotiin. Uskoisi, että hyvin tauottamalla myös tuolloin neljän vuoden ikäinen jaksaisi kävellä matkan.

Teeni juotuani lähdin kävelemään takaisin Mantojärveä kohti. Näin, kuinka lunta satoi vasten vastapäisen mäen rinnettä. Talvi on lähempänä kuin arvaammekaan!

Retki perhe-elämään

Kesäkuussa koitti aika lähteä vuoden ensimmäiselle vaellukselle. Kuten tiedättekin, keskeytin vaelluksen ensimmäisen yön jälkeen. (Postaukset päivä 1 & päivä 2)

Mietin kauan, miten kertoisin keskeytymisen oikean syyn blogissani. Olemme jo pitkään haaveilleet toisesta yhteisestä lapsesta ja kuten arvata saattaa, marraskuinen ilonaihe päättyi katkerasti tammikuussa. Olin jo tuolloin asennoitunut siihen etten vaeltaisi tulevana kesänä vaan odottaisin pienen sisaruksen syntymää. Onneksi koulu ja kevään hiihtoretket auttoivat pääsemään yli keskenmenosta.

Juuri ennen vaellukselle lähtöä saimme tietää uudesta raskaudesta. Olin oikeastaan aavistanut asian, kun en osannut aloittaa vaelluksen suunnittelua vakavissani. Pelokkaana päätin, että joka tapauksessa lähtisin vaeltamaan – olisihan pikkuinen vasta nuppineulan pään kokoinen, mitäpä hänelle tapahtuisi. Kunnes edeltävänä iltana tutut, pelottavat oireet palasivat.

DSC_9360

Lähdin kuitenkin matkaan, mutta jo ensimmäisenä päivänä oireilu alkoi olla henkisesti raskasta. Yritin jatkaa, mutta ajatus siitä että joutuisin kokemaan saman yksin poissa kotoa, ilman J:n tukea sai minut vaeltamaan huimat 25 kilometriä takaisin tielle ja kotiin. Vaikka raskaus oli tuolloin viikolla 4, huomasin kehossani muutoksia – en jaksanut yhtä hyvin kuin normaalisti.

Meni viikkoja ennen kuin sain tietää kaiken olevan hyvin. Siitä alkoi pahoinvointi ja ylitsepääsemätön väsymys. Onneksi pahimman ajan olin kesälomalla, mutta kesän harvinaislaatuinen hellekausi esti luonnossa liikkumista entisestään. Pikkuhiljaa huonovointisuus ja väsymys ovat väistyneet ja olemme saaneet tietää pikkuisen voivan oikein hyvin yksiössään. Pikkusisaren arvioitu saapumisaika on helmikuun alussa ja pidämme sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menisi hyvin loppuun saakka. Eihän sitä tiedä kuin vasta silloin, kun lapsen pakkaa ensimmäistä kertaa kaukaloon kotiinlähtöä varten.

DSC_9358
Nyt, kun olen sairastanut syksyn flunssat ja saanut levättyä kunnolla, on aika aloitella retkeilyä normaalimpaan tahtiin. Kuntoni sallimassa määrässä. Oletin, että toista (kolmatta) kertaa odottaessani olisin paljon paremmassa kunnossa kuin mitä esikoisen aikana, totuus onkin jotain aivan muuta :D. Keväällä onkin onneksi aikaa hankkia vaelluskunto takaisin, vaikken ensimmäisen vuoden aikana aijokaan lähteä kuin maksimissaan 1-2 yön reissuille yksinäni tai ystävän kanssa. Nyt yhden vauva-ajan jälkeen tiedän paremmin, miten liikkua luonnossa pienokaisen kanssa joten uskon ensi vuoden olevan täynnä monenlaisia seikkailuja meidän perheelle.

Haaveissani olisi päästä edes yhdelle hirvimetsäreissulle tälle syksylle, mutta saa nähdä miten käy kun maastoautossakin istuminen on epämukavaa. Mönkijän kyytiin en enää istu. Olen myös miettinyt mahdollisimman tasaisia hiihtomaastoja – en kestä ajatusta, etten pääsisi ollenkaan hiihtämään alkutalvesta! Onneksi on lumikengät.

Loppuun vielä, että tällä kaikella on tarkoituksensa. Tuskin olisin valmistunut kevääksi ja saanut vakituista työpaikkaa, mikäli raskaus olisi jatkunut. Elokuu ei ollut meille oikea aika, ehkä helmikuu sitten on.

Edullinen Trimm Spark- teltta

DSC_8520 DSC_8518Olen haaveillut jo pitkään kevyemmästä teltasta, joka mahdollistaisi pidempien vaellusten tekemisen yksin. Nykyisin käytössä ollut Jack Wolfskinin teltta painaa abouttiarallaa nelisen kiloa, eli aivan liikaa yhden kannettavaksi.

Selailin nettiä tuloksetta. 600-800 euron teltan osto ei tullut kuuloonkaan juuri opiskelut päättäneenä, joten uskoin teltan oston jäävän ensi kesään. J löysi yllättäen Vaeltajan kaupasta teltan, jonka hinta ei paljoa lompakkoa keventänyt.

Trimm merkkinä on minulle edelleen hieman tuntematon. 119 euron teltaksi suhtauduin ostokseen skeptisesti.

Plussaa se saa pienestä koostaan ja 2,6 kilon painosta. Teltta itsessään painaa vain kaksi kiloa, maakiilat 600 grammaa. Ne vaihtamalla kevyempiin teltasta saa entistä kevyemmän.
(Teltan säilytyspussiin paino on merkitty väärin)

DSC_9253 DSC_9254
DSC_9257
Kasaamiseen ei mene kauaa, kunhan ensin hahmottaa miten päin teltta kasataan. Teltan säilytyspussi on pieni ja kompakti, joten takaisin rullauksessa saa olla tarkkana että pötkö mahtuu pussiinsa kerralla.

Teltan sivuseinät saa rullattua ylös irroittamalla takaseinän tarran, jolloin siitä tulee ilmavampi näköalateltta. Sivujen hyttysverkot eivät ole tuulella haitanneet, mutta oviaukon verkosta kylmä ilma pääsee sisään. Teltan eteinen on lähes olematon, rinkalle täytyy ottaa mukaan jätesäkki/joku muu suoja, jotta sen saa teltan ulkopuolelle säilöön yöksi. Lähes 170 senttiselle rungolleni teltta on just sopivan pitkä.

DSC_9263
DSC_9266 DSC_9269
DSC_9271
Teltta on kahden hengen, mutta jo koiran kanssa tilasta meinaa olla pulaa. Kuten varmasti muissakin 1-2 hengen teltoistta, teltan sisällä on hankala pukeutua eikä siellä mahdu kunnolla istumaan.

Telttakangas vaikuttaa kestävältä. Ulkonarut joutunee jossain vaiheessa uusimaan tai ompelemaan takaisin kiinni, jos käyttöä tulee paljon. Vedenpitävyys on 4000 mm kattokankaassa ja pohjassa 10 000mm. Niinä öinä, joina teltassa olen yöpynyt on satanut vettä ja teltta on kestänyt sateet hyvin. Teltta on parhaimmillaan kesän lämpimillä keleillä ilmastoinninsa takia.

DSC_9259
DSC_9260 DSC_9261
DSC_9273
Mielestäni teltta on hintansa väärti. Suunnitelmissani on edelleen ostaa tilavampi teltta, joten tämä on lähinnä väliaikaisratkaisu.  Itse tarvitsisin teltalta tilaa koiran takia, jotta sadekeleillä sen sisällä pystyisi pukeutumaan ja pakkaamaan, vaikka ympärillä pyörisikin ylimääräinen karvakasa. Vielä kiinnostaisi testata teltta kunnon tunturimyräkässä, pysyisikö se pystyssä kovimmillakin tuulilla?

Onko teillä kokemuksia Trimmin tuotteista?