Ensimmäistä kertaa luonnossa

DSC_9619 DSC_9615
Huonosti nukuttu yö ja 16 asteen pakkanen eivät paljoa kannustaneet lähtemään ulos. Olin jo päiviä aikaisemmin luvannut itselleni, että keskiviikko olisi se päivä kun viimein lähden hiihtämään ensimmäistä kertaa tälle talvelle.

Olen jo jonkin aikaa sitten tehnyt itselleni lupauksen,  vaikka väsyttäisi eikä millään jaksaisi, lähtisin silti ulos. Ja lähes joka kerta olen palannut kotiin paljon virkeämpänä ja jaksanut loppupäivän paremmin. Keskiviikkona puin lämpimästi päälleni ja suuntasin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Ellin polulle.

Auto piti kamalaa ääntä lämmetessään kotipihalla, J oli valmiiksi nostanut liukulumisukseni varastosta esiin ja aurinko paistoi kirkkaana taivaalta – hieman jännitti lähtä testaamaan, mitä äkillisen painopisteen muutoksen kokenut kroppa pitäisi urheilemisesta.

DSC_9605 DSC_9603
Ellin polun metsä on peittynyt kauniiseen lumivaippaan. Aurinko paistoi matalalta saaden lumikiteet kimmeltämään kultaisena valossaan. Suksien siteet sopivat viime talven jäljiltä kenkiini ilman säätämistä, pääsin matkaan ilman hermojen kiristymistä. Mikä oli hyvä, kun motivaatio lähtä hiihtelemään ei ollut kovin korkealla…

Hiihtäminen tuntui hyvältä. Raskauden jälkeen ei suositella kuuteen viikkoon liikuntaa jossa tulee nopeita käännöksiä, tärähtelyä tai hyppelyä, joten rauhallinen perinteinen hiihto on turvallinen ja hyvä tapa kohottaa kuntoa hiljalleen. Kunhan ei kaadu mäessä!

Sormia ja kasvoja palelsi. Kaunis metsä kutsui syvemmälle, valmiiksi tampattu ura kannusti hiihtämään. Tämähän on helppoa!

DSC_9598 DSC_9600
DSC_9577
Hiihtelin hiljalleen Ellin polun näköalapaikalle. Rástigáisáa ei erottanut pilviltä, Norjan puolen rinteet näyttivät karvaisilta lehdittömien puittensa takia. Ajatus karvaisista tuntureista nauratti.

Oli outoa olla pitkästä aikaa keskellä luontoa. Lukuisat lumikenkien jäljet ilahduttivat, mukavaa, että paikalla oli vieraillut muitakin. Edeltävinäkin talvina Ellin polulla on riittänyt talviaikaan liikkujia, kahtena edeltävänä talvena määrä tuntuu vain kasvaneen!

Lähdin hiihtelemään takaisinpäin samaa reittiä pitkin – vielä en uskaltanut lähteä uppohankeen tarpomaan. Tämä muutaman kilometrin pikkulenkki riitti ja onneksi en lähtenyt rasittamaan itseäni enempää. En meinannut aamulla päästä sängystä ylös kipeän selän takia.

Viikonloppuna voisin lähteä uudelleen hiihtelemään. Eihän tämä selkä ja muu keho muuten kuntoudu kuin liikkumalla ;). Täytyy vain muistaa levätäkkin, vaikka ulkoilu piristää. Nämä unettomat yöt tulevat jatkumaan vielä pitkälle kevääseen :D.

 

Pakkasta kirkkotuvilla

DSC_9536 DSC_9544
Hitsiläinen!

En muista ollenkaan, kauanko nämä pakkaset ovat jo kestäneet. J sanoi yöllä huomanneensa pakkasmittarista ulkona paukkuneen 37 asteen verran. Päivällä pakkasta oli enää ”vain” 26 astetta, kun uskallauduin Pikku-J:n kanssa kotipihalle tekemään lumityöt.

Eilen vierailin kirkkotuvilla lasten päiväuniaikaan. Aurinko paistoi kauniisti taivaalta saaden pakkaslumen kimmeltelemään valossaan. Ailigas- tunturi Mantojärven pohjoispäässä näytti houkuttelevalta, voi kun jo pääsisi hiihtämään! Tai edes moottorikelkalla käymään katsomassa maisemia.

Vierailuni kirkkotuvilla koostui lähinnä maisemien ihastelusta. Muistin ottaa kameralla parit kuvatkin, vaikka mielenkiinto oli jossain aivan muualla kuin kohmeisilla sormilla asetusten säätämisessä. On outoa, etten ole koko talven aikana poistunut kylänraitilta luontoon.

DSC_9540 DSC_9535
DSC_9543
Vauva täyttää ensi viikolla kaksi viikkoa, joka tarkoittaa lupaa ulkoilulle. Tänään sain tietää että ensimmäisenä päivänä ulkoilua suositellaan 20 minuutin verran, ja joka päivä minuutteja saisi lisätä 20 lisää! Viikossa minuutteja tulee hurjasti kasaan, joten toivotaan että pakkaset laskevat reippaasti alle 20 asteen.

Onneksi kuitenkin koko ajan mennään kevättä kohti, jolloin päästään koko perheen voimin pilkkimään. Itse pikkuhiljaa lisäilen liikuntaa ja odotan innolla kuuden viikon rajapyykkiä, jonka jälkeen uskaltaa tosissaan alkaa urheilemaan. Toivottavasti en ole yhtä rapakunnossa tällä kertaa, kuin mitä esikoisen raskauden jälkeen olin…

Hyvää viikonloppua!

Hän on täällä!

IMG_20190204_185840 IMG_20190204_185326Kuukauden blogitauko on ollut varmaan pisin, mitä olen koko blogin historian aikana pitänyt. Syy taukoon oli yksinkertainen – en tahtonut kirjoittaa väkisin tekstiä, josta ei millään olisi luonnostunut mielenkiintoista. Edes itselleni. Eipä kotisohvalla istuskellessa ja sukkaa kutoessa kovin paljoa saanut ideoitua blogitekstejä…

Suunta on vain ylöspäin! Meidän pieni erätär syntyi jo lähes viikko sitten, hän ja minä voimme oikein loistavasti ja innolla odotamme pakkasten väistymistä sekä kahden viikon iän täyttymistä, jolloin talvivauvan kanssa saa alkaa ulkoilemaan. Vauva on oikein pieni ja suloinen, tyytyväinen rakkauspakkaus. Isoveljensä silmäterä.

Heti emme pienen kanssa suuntaa tunturiin, vaan aloitamme ulkoilun kevyesti vaunuttelemalla. Itselläni on tavoitteena aloittaa säännöllinen liikunta heti kun pakkaset sen sallivat. Etenen vauvan rytmin mukaan, ulkoilut kohdistuvat hänen päiväuniensa ajalle.

Ihan jännittää saada selville tämän hetkinen kuntoni. Onneksi viimeksikin kunto oli parantunut huomattavasti jo kolmen kuukauden sisällä, nyt tuskin kahden lapsen kanssa ehdin yhtä hyviin tuloksiin, mutta mihinkä se kiire tässä on. Pääasia, että saan kuntoni siihen pisteeseen että päästään koko perheen kesken ulkoilemaan.

Onneksi on nämä superpakkaset – viikon palautuminen synnytyksestä on vain hyväksi, muuten olisin jo varmaan hiippaillut kylänraitilla edestakaisin lukemattomia kertoja. Ja tuskin olisin malttanut olla koskematta niihin suksiin.

Palataan asiaan viimeistään ensi viikolla, jolloin on luvattu reilusti leudompia kelejä! Outoa kaivaa kamera esiin näin pitkän tauon jälkeen.

Hyvästi, vuosi 2018

DSC_7421
Jopas aika on kulunut nopeaa, ainakin näin loppuvuodesta! Tänään vuosi vaihtuu ja uuden vuoden tienoilla on ollut tapana kerrata menneitä ja lupailla tulevalle vuodelle. Minulle vuosi 2018 ei ole ollut mikään parhain. Koulukiireet ja nyt tämä toivottu raskaus ovat vieneet paljon aikaa, onneksi opiskelu päättyi keväällä ja pian pieni retkeilijätär liittyy seuraamme, jolloin pääsen jälleen luontoon seikkailemaan.

Molemmat asiat ovat onneksi pelkästään positiivisia! En muista milloin viimeksi olisin ulkoillut näin vähän kuin kuluneena vuotena. Ensi vuonna onneksi asiat tulevat olemaan toisin, vaikka olemme kiinni entistä enemmän lapsissa. Lapset eivät kuitenkaan estä toteuttamasta suunnitelmia.

DSC_7790Vuoden 2018 tammikuussa en ulkoillut kovinkaan paljoa. Kovista pakkasista huolimatta kävimme Jeagelveaijávrilla pilkillä, jonne saimme seniori-Jessestä seuraa.

Skáidejávrin kodan tsekkaus oli ollut jo pidempään suunnitelmissa. Hiihtelimme tuonne eräänä hyvin kauniina talvipäivänä Erätoveri E:n kanssa. Retki oli yksi ensimmäisistä uusien Oacin liukulumisuksieni kanssa.

DSC_7598
Maaliskuun auringossa hiihtelin Oađašangielas- tunturin juurelle ja petyin seikkailufiiliksissäni päädyttyäni merkitylle ladulle. Tälläisiä retkiä kaipaan!

Kävin Erätoverin kanssa Kuoppilaksen autiotuvalla testaamassa puusta tehtyä ahkiota. Elettiin huhtikuun loppua ja saatiin kokea yön yli reissulla sekä keväistä että talvista keliä. Onneksi loppuvuoden puolella järjestettiin ahkiokurssi – omani on vielä hieman kesken, mutta eiköhän se saada kevääksi valmiiksi!

Oakkostanjávri on tutumpi pilkkireissuilta, ihmeen kaupalla sain houkuteltua J:n kanssani yöreissulle sinne.

DSC_8274Kesäkuun alussa kävin juhlistamassa syntymäpäiviäni Skaidijärven kodalla. Tällä kertaa en nauttinutkaan siideriä juhlajuomaksi ;).

Viime kesä oli yhtä tuskaa. Oli yliluonnollisen kuuma ja parasta pahoinvoinnin aikaa. Nyt varmaan hoksaatte, miksi en kesällä paljoa retkeillyt… Onneksi uskallauduin aamupahoinvoinnista huolimatta Erätoverin kanssa Ellinpolulle yöksi. 

Meidän piti yöpyä teltassa kesällä myös J:n tyttären kanssa, mutta koska sää oli jotain aivan uskomatonta, emme valitettavasti päässeet reissuun. Elokuussa ennen kylmien kelien saapumista sain kuitenkin houkuteltua J:n minun ja Pikku-J:n mukaan Kaldoaivin erämaahan.

DSC_8605
Syyskuussa metsästettiin ruskaa. Pikku-J on toinen parhaimmista kuvauskavereistani ja hänenkin kanssaan laatuajan viettäminen on oikein mukavaa. Syksyllä pystyi aistimaan tulevan talven.

Talvi tuli kerrankin ajoissa! Hetkinen… Eipäs hätäilläkkään. Lokakuussa ehdittiin iloita maahan sataneesta lumesta, tuolloin ei olisi uskonut että vielä marraskuun puoleessa välissä ihmetellään puuttuvan hangen perään.

Marraskuussa toivotettiin 52 päivää kestävä kaamos tervetulleeksi. Edelleen kaamos on ihan jees, vaikkei olla lomaillessa ehditty ulos ”valoisaan” aikaan sen osuessa juuri sopivasti Pikku-J:n päiväuniajalle.

DSC_8933Kuluneen vuoden aikana tuli petyttyä ja ylitettyä itsensä. Olen onnellinen kaikista onnistuneista reissuista ja siitä, että löysin hiihtämisen ilot uudelleen. En malta odottaa, että pian pääsen suksien kimppuun!

Tulevalta vuodelta odotan paljon perheen kanssa ulkoilua. Pikku-J oli kolmen viikon ikäinen kun hän oli pilkkireissulla mukanamme ensimmäistä kertaa. Koska tämä pikkuinen syntyy joko tammikuun (jookos!) tai helmikuun puolella, hän ei tule pääsemään tunturiin yhtä pienenä kylmien kelien takia. Viimeistään kevätauringon paistaessa lämpimänä pääsemme muun perheen mukaan tunturiin. Riippuu toki pienokaisen voinnista.

Kesältä odotan paljon. Vaikken vaeltamaan lähde vauvan iän takia, tulen yöpymään luonnossa sekä yksin, että kaverin kanssa. Ja totta kai koko perheellä lähdemme telttailemaan! Maastoauton ja mönkijän ansiosta pääsemme koko porukalla liikenteeseen.

Talvella hiihdän hiki valuen. Haaveilen kaamosyössä telttailemisesta, mutta koska menin lupaamaan etten osta muuta retkeilyvarustetta kuin uudet vaelluskengät, tuo haave ei taida vielä ensi talvena toteutua (+ pelkään edelleen pimeää).

Kulunut vuosi on ollut täynnä surua, stressiä, kiirettä, iloa ja hauskanpitoa. Toivotan vuoden 2019 tervetulleeksi ja käsken kuluneet 12 kuukautta painumaan hiiteen. Ei enää tälläistä vuotta!

Klikkaamalla sinisellä painetuista tekstinpätkistä pääset linkattuihin postauksiin.

Hyvää ja onnellista uutta vuotta!

Mieleenjääneitä hetkiä luonnosta

DSC_1451
En ole viimeaikoina oikein muuta tehnytkään, kuin miettinyt ja muistellut jo tehtyjä retkiä luontoon. Ne hetket tulevat yllättäen – aamupuuroa sulatellessa, autolla ajaessa, kutoessa, siivotessa… ”Vitsi, kun siellä Kevon luonnonpuistossa oli jännittävää yöpyä! Vaikka pelkäsinkin koko yön”. Nuo lukuisat muistot retkiltä lämmittävät mieltä vielä vuosienkin jälkeen. Jännittävät hetket vaikeakulkuisissa maastoissa tuovat edelleen mieleen sen mielihyvän, kun raskas pätkä on takana päin ja itsestään on saanut olla ylpeä.

Kun en ole päässyt aikoihin retkeilemään, nuo muistot tsemppaavat ja tuovat varmuuden siihen että heti kun olen kynnelle kykenevä, tiedän suuntaavani luontoon. Luultavasti otan sukset varastosta ja painelen lähimmälle tunturille.

DSC_3235Mitkä asiat ovat sitten jääneetkään mieleen?

  • Edellä mainittu Kevon yö, kun nukuimme Erätoverin kanssa palaneen Tapiolan kammin jäänteiden lähistöllä. Oli syyskuu ja yöt pimeät, katselin järven rannalla otsalamppuni avulla kuinka pimeässä loistavat silmäparit kelluivat kauempana. Viereisellä rannalla oli ilmeisesti poro juomassa – siitäkin näkyi vain kiiluvat silmät. Yö oli muutenkin jännittävä lukuisten myyrien läsnäolon takia. Yö oli kuin jyrsijöiden liskojen yö.
  • Ammattikoulussa luonto-ohjaajaksi opiskellessani olimme muistaakseni Ylläksen puolella vaeltamassa. Koko päivän oli satanut vettä ja vaelsimme märän suon halki kohti yöpaikkaa. Suurin osa luokasta taisi nukkua hiihtokahvilan terassilla ja teltat roikkuivat terassin katosta kuivumassa, kuten lähes kaikki muutkin varusteet.
  • Pääsin myös eräopasopiskelijoiden mukana Lemmenjoelle, jossa Jäkäläpäällä sijaitsee Suomen syrjäisin kirjasto. Koko Lemmenjoen vaellus oli jo itsessään hieno kokemus kun saimme tutustua kullankaivuuseen ja vanhoihin kenttiin. Kirjasto tuulisen tunturin laella oli jotain, mitä ei ihan heti pääse kokemaan!
  • Vuosia sitten olin J:n kanssa Kaldoaivin erämaassa kalastusreissulla. Olimme juuri palanneet läheiseltä järveltä teltallemme, kun lähistöllä alkoi pyöriä pieni ketun näköinen eläin. Se oli uskalias ja pyöri leirimme lähellä vaikka mukanamme oli koira. Peku oli tuolloin tosin pieni pentu. Jo leiripaikalla epäilimme eläimen olevan jotain aivan muuta kuin kettu, ja myöhemmin valokuvia eteenpäin näyttäessämme saimme vahvistuksen epäilyllemme – naali oli vieraillut luonamme.

deuterNämä pienet mieleenjääneet hetket ovat syy miksi hakeudun kerta toisensa jälkeen retkille. Varmasti jokaisesta reissusta jää mieleen jotain mitä voi muistella vielä vuosienkin jälkeen. Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi näitä upeita muistoja on lukuisia muita.

Retkeilyssä ei ole tärkeintä itse suoritus, vaan siitä saatava mielihyvä.

52 päivää kaamosta

DSC_7007
27.11. aurinko ei enää nouse horisontin yläpuolelle. Tai no, monessa muussa kunnassa ympäri Suomea näin tapahtuu jatkossakin, mutta täällä meillä pohjoisimmassa kolkassa vuoden pimein aika kestää hyvin pitkään… Meillä on sentään se etu, että poikeuksetta joka vuosi tähän vuoteen mennessä maa on jossain vaiheessa kaamosta peittynyt valoa heijastavaan lumeen joka saa kaamoksen tuntumaan paljon valoisammalta kuin se tosiasiassa onkaan.

Etelä-Suomessa aurinko nousee taivaalle joka päivä, pilvien takaa sitä valitettavasti ei joka hetki pääse ihailemaan. Lumeton, pimeä talvi on varmasti mälsempi kuin lumellinen pimeä. Uskoisin näin.

Tämä on kuudes kaamokseni ja viime vuotinen oli ensimmäinen, joka tuntui lyhyeltä ja valoisalta. Ensimmäinen kaamos oli shokki – en ollut ajatellutkaan, että aurinko ei tosissaan nouse taivaalle _ollenkaan_. Ensimmäinen kerta kun aurinko nousi taivaalle oli mahtava – sitä oli tosissaan kaivattu.

DSC_7244
DSC_7322
Kaamoksella töissäkäynti ja ulkoilu saa arjen luistamaan, upeat revontuli-illat piristävät ja säännöllinen ulkoilu lasten kanssa pakottaa aikuisenkin ulkoilemaan.

Lapset ovat havainnoinneet kaamosta siten, että luulevat nukkumaanmenoajan tulevan nopeammin. Etenkin, jos eivät osaa lukea kelloa. Heillä on ollut hankala hahmottaa ajankulua kun pimeää on jo kahden jälkeen iltapäivällä. Monet kerrat ollaan yllätetty lapset kertomalla, että vielä on vaikka kuinka kauan aikaa leikkiä ennen iltatoimia.

Entäs se kyselyikä? Minne aurinko menee? Miksi aurinko nousee ja laskee? Yritäppä siinä selvittää kolmeveelle, mikä kaamos on. Olen yrittänyt kertoa kaamoksesta pojalle mahdollisimman ikätasoisesti, että koska talvi tulee, aurinko menee nukkumaan ja herää taas keväällä. (Oikeasti en ole jaksanut alkaa selittämään maapallosta ja sen liikkeistä -”mamma, mikä on maapallo?”- + 100 muuta jatkokysymystä.)

Jos pystyisin (ja olisi lunta), hiihtäisin halki  kaamoksen. Esikoisen raskausaika oli kaamoksella rankka (2. kaamokseni), tällä hetkellä en näe pimeyden vaikuttaneen lainkaan mielialaan.  Saa nähdä miten käy, kun tällä hetkellä en pysty kävelemään tasaisellakaan maastolla pitkiä matkoja, luonnon läsnäolo jää siis minimiin.

DSC_7155Muutamat lähes itseselvät vinkkini kaamoksen selättämiseen:

  • Ulkoile!
  • Näe ystäviä, harrasta, poistu kotoa
  • Tuo arkeen valoa: kynttilät, nuotiot, kaamos/jouluvalot
  • Aloita uusi harrastus, joka ei ole riippuvainen kelistä (esim. käsityöt, leipominen)
  • Käännä kaamos positiiviseksi asiaksi (10 syytä iloita kaamoksesta)

Lupaan raportoida kaamoksen päätteeksi, miten pärjäsin ilman säännöllistä retkeilyä ja ulkoilua. Laskettuun aikaan on 74 päivää, josta 52 menee pimeydessä… Kaamos voi tuntua tänä vuonna hyyyyvin pitkältä.

Kysymyksiä ja vastauksia Utsjoesta

teno DSC_2386
Kuluneen viikon aikana olen kerännyt blogin ja Instagramin kautta kysymyksiä liittyen Utsjokeen ja täällä asumiseen. Saan välillä kyselyitä lumitilanteesta, perheelle sopivista aktiviteeteista ja muista matkailijoita kiinnostavista asioista, otan edelleen mielelläni kysymyksiä vastaan!

Eniten teitä on kiinnostanut tosissaan matkailuun liittyvät asiat. Jaan kysymykset omiin osioihinsa, jotta selaaminen olisi helpompaa.

Matkustaminen & majoittuminen

Onko Utsjoella hotellia, minkälaisia majoituspalveluita sieltä löytyy?
– Utsjoella on tällä hetkellä kaksi avoinna olevaa hotellia, Holiday Village Valle ja Hotelli Pohjan tuli. Hotellien lisäksi on useampia mökki”keskuksia” joissa samassa pihapiirissä on useampi majoitusvaihtoehto, sekä yksittäisiä mökkejä. Utsjoen kirkonkylältä löytyy myös leirintäalue.

Helpoin tapa saapua Utsjoelle?
– Vastaisin, että henkilöauto. Utsjoelle kulkee J-bus Ivalosta, itse paikkakunnalla ei ole muita julkisia liikkumistapoja. Toki taxiyrittäjiä löytyy. Kesällä Utsjoen keskustassa on helppo liikkua pyörällä läheisille retkikohteille.

Lähin lentokenttä & rautatieasema?
– Lähin lentokenttä on Ivalossa n. 180 kilometrin päässä. Lähin rautatieasema on Rovaniemellä 450 kilometrin päässä.

Jos ei ole kiinnostunut retkeilystä, mitä muuta Utsjoelta löytyy?
– Ravintola Deatnun järjestämä perinneruokailta (lokakuussa), kovasti kehutut Kirkkotuvat, Välimaan saamelaistila, silmää miellyttävät maisemat, Suomen pohjoisimmat uimahalli ja elokuvateatteri…

Kuka saa ylittää Norjan rajan?
– Rajan Suomesta Norjaan ja takaisin voi ylittää kuka vain, ilman tullattavaa tavaraa. Eli Utsjoen kirkonkylällä sijaitsevan rajasillan saa ylittää vaikka kävellen keskellä yötä, jos siltä tuntuu. Koirilla tulee olla passi, siru ja tarvittavat rokotteet kunnossa.

vetsikko-utsjoki mantojärvi
Arki

Millaisia aktiviteetteja Utsjoella on lapsille?
– Kuohun ja liikuntatoimen järjestämät harrasteet, mm. 3-6 vuotiaiden liikuntakerho jossa olemme Pikku-J:n kanssa käyneet, vanhemmille lapsille on taas paljon monipuolisemmin harrastuksia. Nyt tulee mieleen tälläkin hetkellä toimiva boffer-miekkakerho ja ampumahiihto. Tarjolla on ollut myös akrobatiaa, tanssia ja lentopalloa. Myös Mll järjestää liikuntasalivuoroja. Tarkalleen en osaa sanoa, mitä tällä hetkellä koululla pyörii kun meillä ei ole ikäryhmään sopivaa osallistujaa.

Minusta näin pieneksi kyläksi Utsjoella on uskomattoman paljon harrastusmahdollisuuksia lapsille, kaikenlisäksi edulliseen hintaan!

Utsjoen kirkonkylältä löytyy myös luistelukenttä, uimahalli, kirjasto, koulun pihalla olevat leikkivälineet, Nisulammen uimaranta sekä suuri urheilukenttä

Mitä järjestettyjä harrastuksia aikuisille löytyy?
– On kehonhuoltotuntia, vesijumppaa, kuntosaliryhmää, lentopalloa ja pesäpalloa. Kansalaisopisto järjestää erilaisia kursseja, itse osallistun tällä hetkellä puisen ahkion rakennuskurssille. Muita aikaisemmin järjestettyjä kursseja ovat mm. puukko- ja kuksakurssit. Myös pehmeille materiaaleille järjestetään käsityökursseja.

Paljonko Utsjoella on huollettuja latuja?
– Itse Utsjoen keskustassa on pururata, jolla menee talvisin hyvin huollettu latu. Latu jatkuu pururadan pohjois- ja eteläpäihin sekä Nisulammen alueelle. Itse valaistu latu on 2,5 kilometrin pituinen, lisäladun pituudesta en osaa sanoa. Myös yksityisen ylläpitämä Ellinkuolpuna- Kuoppilas- latu avataan tammi-helmikuussa. Kyseiselle ladulle kannattaa varata aikaa ja ottaa kartta mukaan.

Kaldoaivin puolelle menevä merkattu moottorikelkkaura on myös hiihdettävissä.

Mitä kauppoja/viihdekeskuksia Utsjoelta löytyy?
– Kirkonkylällä on tällä hetkellä yksi päivittäistavarakauppa. Kauppa on arkisin ja lauantaisin auki. Samassa yhteydessä on myös Posti sekä apteekkikaappi.

Kylällä on Ravintola Deatnu ja Pub-Rastigaisa, joista molemmista saa lounasruokaa, ravintolasta ala carten ja pubista pizzaa. Kylätalo Giisan yhteydessä on kahdila, pieni kyläkauppa, matkamuistomyymälä, kirppis sekä Matkahuolto. Myös J-bussit lähtevät kylätalon pihasta.

Kesällä Onnelan törmän vieressä toimii Eräkontion kalastus-sekä erätarvikemyymälä.

Kirkonkylällä on myös elokuvateatteri! Olen yhden elokuvan käynyt katsomassa siellä ja n. 8 euron lippuhintaan nähden se on hyvin laadukas.

Mitä lapsiperheelle toivoisit Utsjoelle?
– Kunnon leikkipuiston monipuolisine telineineen! Perhekahvilan. Vauvauinnin. Pieniä asioita, Utsjoella on tarjota lapsiperheille kaikkea muuta hienoa jota ei jokapitäjästä löydä. (Edulliset harrastukset, puhdas luonto, elämykset…)

Mikä on parasta Utsjoessa?
– Kiireettömyys, monipuolinen ja kaunis luonto. Edut, mitä me muualta tänne muuttaneetkin saamme käyttää (virkistyskalastusoikeus, maastoajoneuvoluvat, Kevon luonnonpuiston säännöt, jotka sallivat kunnassa asuvien vapaamman jalanliikkumisen…).

DSC_0013 plöp
DSC_4449
Mikä tuli yllätyksenä muutettuasi Utsjoelle?
– No tämä kiireettömyys ja stressittömyys. Toki täälläkin stressaa, mutta aivan eri asiat. Etelä-Suomessa vieraillessa ilmapiiri on kireä ja ahdas kaupungilla liikkuessa, täällä olotila on vapaampi ja paljon stressittömämpi. Eipä tarvitse menettää hermojaan neljän ruuhkassa.

Säätilat, miten voi olla ensin niinkin kylmä etteivät autotkaan starttaa ja kaupan muovipussit halkeilevat? Seuraavaksi tuulee niin kovaa, että meikäläistä hieman kevyempi kaveri lentää tuulen mukana Ivaloon. Kesällä taas hikoillaan ja viihdytään sisätiloissa törkeiden helteiden takia. Säätilat osaavat olla täällä jotenkin super-överit.

Se, miten tärkeä jostain suuresta erämaa-alueesta voi tulla. Näitä vanhempia kuvia katsoessa mulle tulee hirveä hinku päästä vaeltamaan Paistunturien puolelle NYT HETI.

Tärkeinpänä se, miten paljon vaivaa täällä saa välillä nähdä saadakseen sulle kuuluvaa terveydenhoitopalvelua. Meillä on Utsjoella hyvä perusterveydenhuolto ja osaava, ystävällinen henkilökunta, mutta välillä lääkäriin saat matkustaa Ivaloon saakka, jos kotipaikkakunnalla ei ole mahdollista päästä kiireellisimmissä asioissa hoitoon. Onneksi näin on hyvin harvoin. Synnärille meiltä on 450 kilometriä suuntaansa, jos sulla ei ole mahdollisuutta mennä sukulaisten luo Rovaniemelle tai maksaa itseäsi kipeäksi vuokraamalla asunto lähempää h- hetkeä odoteltaeksi, joudut ottamaan riskin ja odottelemaan kotona synnytyksen käynnistymiseen saakka jolloin synnytyskomplikaatioiden ja matkasynnytyksen riski kasvaa.

Millaiset eläinlääkäripalvelut Utsjoella on?
– Nyt en osaa sanoa, montako kertaa kuussa eläinlääkäri vierailee Utsjoella, kerran-kaksi? Muuten päivystysasioissa on mentävä Ivaloon.

Onko Utsjoella poliisia, palokuntaa?
– Utsjoella on ympärivuorokautinen VPK. Poliisilla on kerran kuukaudessa vastaanotto auki, muista heidän vierailuistaan ei paljoa mainosteta. Viime viikolla kävi tuuri kun jouduin olemaan heihin yhteydessä, poliisi oli paikalla. En vaan saanut heihin puhelimitse yhteyttä vaan vaihteessa kerrottiin ottamaan yhä uudelleen ja uudelleen yhteyttä, marssin suoraan heidän vastaanotolleen ja sain hyvää asiakaspalvelua. Itse toivoisin, että poliisi olisi useimmin paikkakunnalla, koskaan ei tiedä milloin tosissaan tulee tilanne kun toivoisi poliisin olevan lähellä.

DSC_4208 DSC_5708
Herättikö postaus teissä lisää kysymyksiä? Edelleen kysymyksiä saa lähettää joko blogin kommenttikenttään, Facebook-sivuille tai Instagram-tilille.

Monelle näin pohjoiseen muutto voi olla korkean kynnyksen takana. 52 päivää kaamosta voi pelottaa (tässä postaus siitä, miksi kaamos on ihan jees), mutta siinäkin on omat etunsa. Ei voi sanoa, etteikö meillä täällä olisi tekemistä, paljon saa itse suunnitella mutta loppupeleissä aika loppuu kesken jos kaiken tahtoo päästä kokemaan lyhyen vierailun aikana.

Toivottavasti vastasin kysymyksiinne kattavasti!

Alkutalven odotusta

DSC_9483 DSC_9482Marraskuu alkoi lupaavasti hempeillä lumisateilla. Pakkastakin oli muutamina päivinä kymmenisenkin astetta. Pulkkamäessäkin ehdittiin käydä kertaalleen ja vaikutti siltä, että talvi tulee tänä vuonna aikaisessa!

Harmi, että totuus oli aivan toinen. Lumet alkoivat sulaa, teille muodostui paksu jää jonka päälle satoi uudelleen lunta. Ja taas tämä lumi suli ja teki teistä ja pihoista vaarallisen liukkaat.

DSC_9486 DSC_9496
DSC_9498
Normaalisti olisin hermona myöhäisestä lumentulosta, mutta nyt kun en jaksa/pysty/voi ulkoilla normaaliin malliin ainoastaan liukkaat tiet ja nurmikolla köllöttelevät lätäköt harmittavat. Kaamos tekee hitaasti paluutaan ja jo neljältä on pilkkopimeää, märkä keli imee vähäisetkin valonlähteeti itseensä.

Joka tapauksessa aijon keskiviikkona käydä pienellä retkellä. Pakkaan mukaani kelistä riippumatta eväsretken varusteet ja suuntaan luontoon. Vaikka olitilani ei olekaan otollinen kunnon seikkailulle, pienikin metsässä kävely antaa jaksamista uuteen työviikkoon.
DSC_9505
DSC_9499Minulla on kauhea hinku lähteä yöksi tunturiin! Vaikka siellä on pimeä ja kylmä. Toivottavasti into on samanlainen ensi vuonna, olisi mahtavaa viimeinkin rohkaistua pimeään aikaan retkeilyyn. Täytyy kirjoittaa ylös kaikki haaveeni ja suunnitelmani.

Viime viikonna Adventureland Lapland – instagram tilillä pystyi esittämään kysymyksiä Utsjoesta. Vastaan kysymyksiini viikonlopuksi blogissani, joten vielä on reippaasti aikaa esittää kysymyksiä! Ne saa esittää blogini, blogini Facebook-sivujen ja Instagram- tilin kautta.

Tekstin kuvat olen napannut viime viikolla. Tässä vielä kuva nykytilanteesta;

IMG_20181112_182519.jpg

Talvista, eikö?

Talvi on saapunut

DSC_9454 DSC_9468
DSC_9447
Meille on tullut talvi!

Kävimme sunnuntaina ihailemassa auringonlaskua Ailigas-tunturin näköalapaikalta. Matkaa radiomaston juurelta parhaimmille paikoille on vain parisen sataa metriä, mutta meikäläinen on jo sen verran tuhdissa kunnossa, että jo toullainen pieni eteenpäin vaappuminen sai sohvan nurkan tuntumaan hyvin mukavalta.

Onneksi laskettuun aikaan ei ole enää kuin kolmisen kuukautta (ja silti olo on tälläinen…). Odotan innolla reippaampaa kautta, juuri tällä hetkellä en voi ajatellakaan pidempää fyysisesti koettelevaa retkeä mihinkään suuntaan – joka harmittaa älyttömästi!

DSC_9457 DSC_9461
DSC_9462
Ailikkaalta näkymät lumenpeittämään kylään olivat upeat. Pikku-J kiipeili suurille kiville ja oli selvästi innoissaan jo pitkään odotetusta talvesta. Hänellä toki on taka-ajatuksia talvesta, kohtahan pikkukelkkakin saadaan takaisin kotipihaan ajettavaksi.

Minun alkutalveni näyttää voinnista riippuen jopa hieman tylsähköltä. Tällä hetkellä päätavoitteena on pystyä olemaan töissä ainakin joulukuuhun saakka, joten paljoa en uskalla lähteä luontoon rasittamaan itseäni.

Kevät-talvi taas näyttää jo paljon valoisammalta. Odotan innolla talven ensimmäisiä hiihtokertoja! Tällä kertaa meillä on vauvalle valmiiksi hankittuna varusteita, joiden avulla hänkin pääsee maaliskuussa kanssamme tunturiin. Toki se riippuu täysin hänestä itsestään onnistuuko keväiset pilkkireissut, mutta se on sen ajan murhe ja vauvan ehdoillahan tässä mennään.

Hyvää ja runsaslumista marraskuun alkua teille!

Mitä minä saan lasten kanssa ulkoilemisesta?

DSC_9407 DSC_9414Sehän on itsestäänselvää, mitä lapsi saa aikuisten kanssa ulkoilemisesta – yhdessäoloa, uuden oppimista, läheisyyttä, paremman mielen… Kaiken muun luonnossaliikkumisen hyötyjen lisäksi. Luonnossa lapsen motoriikka kehittyy aivan erilailla mitä sisätiloissa liikkuessa, leikit ovat liikunnallisia, raitis ulkoilma sekä piristää että väsyttää ja täten auttaa saamaan paremmat yöunet.

Jäin pohtimaan Ellin polun patikkamme jälkeen, mitä kaikkea aikuinen saakaan lasten kanssa ulkoilemisesta. Ensin mieleeni juolahti tiedon ja taidon jakaminen eteenpäin. Retkeily ja luonnossa liikkuminen ovat sellainen asia, jonka tahdon antaa perintönä lapsilleni. On tärkeää opettaa arvostamaan luontoa ja sen antimia, sekä selviytymään siellä asianmukaisesti. Tahdon, että vanhempina lapseni tietävät miten pukeutua säällä kuin säällä, kuinka nuotion saa tehtyä kosteallakin kelillä ja miten puukkoa sekä kirvestä käytetään turvallisesti.

Tiedon ja taidon eteenpäin jakaminen opettaa sekä minulle, että lapsilleni uusia asioita. Yhdessä tekeminen lähentää entisestään ja samalla opin uutta lapsista sekä heidän mieltymyksistään.

DSC_9419 DSC_9431
DSC_9443
Etenkin pienten lasten kanssa saa olla hyvin joustava tilanteessa kuin tilanteessa. Ulkoillessakin lapsen tarpeet menevät edelle ja tilanteet voivat olla itselle hyvinkin haastavia, jos vaikka kylmä sadekuuro iskee yhtäkkiä ja päälle täytyy saada peittävämpää vaatetta. Olisiko fiksuinta nakata ensin itselle sadeviitta päälle ja sitten lapselle? Vai ensin lapselle, jonka pukeminen voi viedä kauankin aikaa jolloin itse kastuu pahemmin kuin mitä lapsi kastuisi siinä ajassa kun pukee itselleen? Siinäpä vasta pulma.

Kolmevuotiaan kanssa pakostakin joutuu tutustumaan ruohonjuuritasoon. Pikkuinen löytää maasta kaikkea jännää, joka totta kai pitää esitellä vanhemmalle. Kuinkahan monet hienot kävyt (tai käpylät) olisivat jääneet näkemättä, jos taapero ei olisi ollut retkillä mukana? Yhdessä on tutkittu toukkien syömää puunrunkoa ja erilaisia kakkoja. Taapero myös löytää parhaimmat marjamätttäät.

Lapset ovat myös hyvin kekseliäitä käyttämään luonnonmateriaaleja leikeissään. Irtokepit toimivat miekkoina ja mörönkarkottimina, niistä saa rakennettua talvella myös hienoja aitauksia. Kukat toimivat ruokana ja sängyn patjoina kiville, jotka usein päätyvät leikeissä vauvoiksi.

Aikuisena unohdan välillä, että olen itsekin ollut lapsi ja valehtelematta viettänyt lähes kaiken vapaa-ajan kavereiden kanssa metsissä. Lasten kanssa retkeillessä sitä ikäänkuin palaa itsekin takaisin lapsuutensa ja saa ihan luvan kanssa uppoutua tutkimaan luontoa ja sen pienimpiäkin ihmeitä.

Vaikka retkeily pienten lasten kanssa voi olla uuvuttavaa, väsyminen ja jopa pienehkö hermojen kiristyminen on kaiken sen arvoista. Yhdessäolo ulkona antaa samaan aikaan liikuntaa, hyvän mielen sekä yhteisiä, hyviä muistoja. Ja joka kerran jälkeen tahtoo vain enemmän.

Onneksi luonnossa liikkuminen on osa suomalaista kulttuuria. Mikäpä olisikaan parempaa, kuin ilmainen yhteinen ajanviettopaikka koko perheelle?