Kolmevuotiaan ensimmäinen yöretki

IMG_20220707_184953__01

Tätä on odotettu! Pienin retkeilijämme odotteli jo päiviä ennen yöretkeä maltamattomana milloin päästään matkaan. Isoveljen seikkailut ovat varmasti kuulostaneet jännittäviltä pienen kolmevuotiaan mielessä.

Pakkasimme yhdessä ja jutustelimme mitä yöksi luontoon lähteminen tarkoittaa. Kävellään, pystytetään teltta (jonka kokoaminen on hänelle jo tuttua, kotipihassa yöpyessäni lapset ovat usein mukana pystytyksessä), syödään ja mennään iltapesujen kautta nukkumaan. Kerroin myös että teltassa voi olla jännittävää ja yöllä voi kuulla ääniä joita ei omassa huoneessa kuule.

En löytänyt kumpaakaan pienistä kerhorepuistamme joten tytär sai kannettavakseen kevyimmän repun mitä omistan. Sen hän sai täyttää itse, rakkaimmat pehmot ja hieno käsilaukku sujahtivat reppuun. Kun kyselin mitä käsilaukussa on hän näytti sieltä ponnarin ja paperitollon .

IMG_20220707_190837__01

Hyvä että sain oman rinkkani selkään kun lapset jo juoksivat Skaidijärvelle vievää polkua pitkin kohti yöpaikkaa. Tupasvillat olivat kuulemma yhtä pehmeitä kuin kissamme Kinttaan karva. Sadevesien synnyttämiä mutaisia kohtia ei millään voinut väistää polulla ja suon ylittävillä pitkospuilla oli jännittävää kävellä.

Kolmevuotiaana on mielestäni oikein hyvä aloittaa yöretkeily. Taaperovaiheen ohittava lapsi alkaa olemaan jo hieman itsenäisempi ja jaksaa kulkea muutamia kilometrejä. Vanhemman turva on edelleen tärkeää, mutta silmät on oltava selässäkin pienen seikkailijan koetellessa taitojaan. Isosisaren läsnäolo tuo helpotusta, on seuraa jonka kanssa puuhastella ja leikkiä.

IMG_20220707_203118__01

Kannoin tyttären muutaman kostean kohdan yli. Ajatuksena oli pukea lapsille kumisaappaat mutta vauhdikkaassa lähdössä jalkoihin eksyi vaelluskengät ja Reiman välikausikengät. Hellejakson päätteeksi ukonilmat ja rankat sateet olivat nostattaneet soiden vesimäärää huomattavasti.

Skaidijärven laavulle päästessämme pystytimme ensin teltan jotta iltatoimien aikaan ei tarvitsisi huolehtia majoitteesta. Kannoin kaikkien makuupussit, omat ja tyttären vaatteet sekä ruokapuolen. Poitsu kantoi omat varusteensa.

Iltapalaksi oli tarjolla monenlaista sorttia. Ei ole mitään inhottavampaa kuin herätä nälkään teltassa! Jälkiruoaksi tekaisin letut kevättalvella ostamallani Primuksen Omnifuelilla, vitsi että on kätevä keitin. Kaminassa paisteltiin makkaraa, välillä oli pakko käydä viilentymässä ovella. Samalla sai ihailla kauniita tunturimaisemia.

Hieman harmaita hiuksia aiheutti sotkuinen kota. Meitä ennen kodalla ollut oli vieraskirjan mukaan vähän siivoillut, meille jäi silti lakaistavaa ja roskien keräämistä. Ihmiset, siivotkaa jälkenne. Arvostakaa näitä retkeilykohteita joita saamme käyttää!

IMG_20220707_200032__01

Suosittelen ensimmäisen yöretken kohteeksi paikkaa jossa on käymälä. Kota, laavut tai autiotuvat toimivat hyvinä sääsuojina ja ruokailupaikkoina.

Iltatoimet hoidettiin ulkona. Seurailimme saderintaman kehittymistä kauempana Norjan puolella. En ollut paljoa selaillut säätiedotusta, aamuyöksi lupaili sateita.

Pienemmän nukahtamisessa meni arvatenkin hetki, joka on täysin ymmärrettävää. Harmiksemme hänen ensimmäistä kertaa käytössä ollut Haltin 500 pump matress vuosi, pumppasin sen uudelleen täyteen tarkistettuani pumpun ja venttiilin olevan kiinni. Lapsen nukahdettua totesin patjan vuotavan edelleen.

Molempien nukahdettua kuuntelin kuinka poro jolkutteli teltan viereen roukumaan. Lokit kaakattivat ja riekot käkättivät. Luonto aloitti konserttinsa. Onneksi lapset eivät heränneet!

IMG_20220707_223906__01
IMG_20220708_084628__01

Yö oli levoton. Harmitti tyttären puolesta hänen nukkuessaan tyhjällä patjalla, en tohtinut kuitenkaan herättää. Heräilin vähänväliä, neljän aikaan otin hereillä käyneen pienen omaan makuupussiini nukkumaan. Lopulta molemmat nukuimme omissa pusseissa patjallani.

Yö oli lämmin, joten lapset pärjäsivät ilman kerrastoja tai pipoja yön yli.

Näin unta särkevästä selästäni. Inhottavaa kun selkäkivut riivaavat niin kotona kuin ulkona nukkuessakin.

Aamulla puettiin sadevaatetta päälle pisaroiden ropistessa teltan kattoon. Oli luxusta tehdä aamiainen kodan suojissa.

Lähes kaikki varusteemme kastuivat purkaessamme telttaa. Tyhmänä vaihdoin sadehousut pois sateen hellittäessä hetkeksi ja kastuin läpimäräksi kuoritakkia lukuunottamatta.

IMG_20220708_095528__01

Kyllähän se niin on, että mitä enemmän lasten kanssa retkeilee sitä innokkaammin hekin näyttävät suunnittelevan uusia retkiä. Yöretkien kohokohta vaikuttaa toiselle olevan retken jälkeinen päiväsauna kun toinen vasta alkaa hahmottamaan kokonaisuutta.

Tämän yöretken perusteella olemme pian suuntaamassa toiselle yhteiselle telttaretkelle! Tyttären makuualusta täytyy reklamoida sitä ennen.

Heräsikö kysyttävää yöretkestä? Heitä kommenttia postaukseen tai ole Instagramissa yhteydessä @adventurelandansku

Lampaat Välimaan saamelaistilalla

IMG_20220705_161953__01

Välimaan saamelaistilan historiasta löydät lisää tietoa blogipostauksestani tai Luontoon.fi- sivustolta

Metsähallituksen Lammaspaimenviikoilla sadat ihmiset hakevat paikkaa päästäkseen johonkin kahdestatoista (2022) paikasta hoitamaan lampaita. Viikon hintaan sisältyy majoitus ja lammaspaimenen tehtäviin kuuluu tilan karvaisista asukeista huolehtiminen kansallispuistoissa sekä suojelualueilla.

Yksi lammaspaimenviikkojen kohde on Utsjoen Välimaan saamelaistila joka on perustettu vuonna 1858. Tilaa on vuosien saatossa kunnostettu paikallista historiaa arvostaen.

IMG_20220705_162636__01
IMG_20220705_161921__01__01

Pysähtyessämme Välimaalle olimme varmoja etteivät lampaat ole vielä saapuneet tilalle. Oli hiljaista, vain polulla lojuvat papanat kielivät lampaiden liikuskelleen pihapiirissä lähiaikoina. Lapset kävelivät innoissaan kohti lampaiden suojaa, mitä lähemmäs he pääsivät sitä useampi kiinnostunut pää pilkahti suojan ovesta ulos.

Pysähdyimme kauemmas piilosta antaaksemme lampaille tilaa tutkia tilannetta. Viime kesänä lampailla kesti jonkin aikaa lämmetä vierailijoihin, nyt yksi rohkea yksilö tallusteli suoraan luoksemme rapsuteltavaksi. Sen kaverit tyytyivät syömään suojan lähistöltä, tarkkaillen tilannetta etäämmältä.

Luoksemme parkkeerannut lammas oli kovassa rapsutuspulassa. Se antoi kaikkien rapsuttaa itseään tyytyväisenä paikoillaan seisten.

IMG_20220705_162102__01
IMG_20220705_162424__01

Välimaan saamelaistila on retkeilijöille avoin maksavista majoittujista huolimatta. Vaikka osa lampaista olikin kesympiä, on suotavaa olla etenkin lasten kanssa rauhallinen ja antaa niille tilaa elellä stressittömästi. Sosiaalinen lammas seuraili yhtä lapsista aikansa ja liittyi lopulta muiden seuraan jolloin päätimme vierailumme.

Lampaiden lisäksi tilalla riittää tutkittavaa rakennusten ja pihapiirin kasvuston seurassa. Rakennukset ovat lukittuina, mutta ulkoa käsin pääsee hyvin näkemään niiden taidokasta parisataa vuotta vanhaa rakennustapaa ja materiaalien käyttöä. Tilan takaportista pääsee suoraan Tenojoen rantaan jossa retken päätteeksi voi vaikka pulahtaa uimaan. Tilan sauna on vain paimenten käytössä.

Suosittelen tilalla käyntiä tuulisena päivänä, etenkin tänä kesänä. Hyttysiä on paljon eikä suihkutettavat hyttysmyrkyt tunnu jeesaavan. Avotunturilla tilanne on taas eri kuin täällä jokilaaksossa, siellä tuuli pitää suurimmat parvet loitolla.

Kevään ensimmäinen retki – Skaidijärvi

DSC_6779
DSC_6787

Kevät on edennyt Utsjoella uskomattomaan tahtiin! Lämpimät päivät ja vesisateet saivat tunturijoet sulamaan sekä ujosti kurkistelevat silmut esiin vauhdilla. Ei ole kauaakaan kun harmittelin ettei vielä pääse korkeammalle avotunturiin kuivin jaloin kävelemään, nyt meinaa iskeä kiire jotta ehtisi saada kotipihan kuntoon kesäksi retkien tieltä.

Pulmankijärventien varrella sijaitsevan Skaidijávrin retkeilyreitin polku oli sopivasti sulanut viikonlopun retkeämme varten. 5,8 kilometrin rengasreitin sijaan kävelimme Isonkivenvaaran parkkipaikalta kolmen kilometrin edestakaisen reitin kolmevuotiaan tahtiin. Poitsu viiletti edellä välillä juosten, ei ole epäilystäkään etteikö hän jaksaisi kesän vaellukselle laskemiani päivämatkoja.

Lapset juoksivat ensimmäiset parisataa metriä merkittyä reittiä pitkin jonka jälkeen he innostuivat seikkailemaan alueen suurilla kivillä. Niissä ja maassa makaavien lahojen puiden tutkimisessa riittää tekemistä.

Tammikuun lopulla syntyneelle kolmevuotiaalle retki oli ensimmäinen kun häi sai (joutui) kävelemään koko matkan. Olin yllättynyt miten helpolla pääsin, syliin halutessaan pidimme tauon, ihmettelimme luontoa ja jatkoimme matkaa. Viivyttelimme jännillä kivillä kiipeillen ja matelimme.

DSC_6793
DSC_6797

Polku oli yllättävän hyvässä kunnossa. Skaidijärven reitin vakituisten kosteiden kohtien lisäksi ei ollut kuin yksi sulamisvesistä täyttynyt kuoppa jonka saimme kiertää. Mielestäni reitillä pärjää hyvin lenkkareillakin, vain kodan läheisyydessä oleva kosteikko saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Pitkospuut ovat lyhyet ja retkeilijöiden väkertämät lisäaskelmat vaativat pientä seikkailunhalua mikäli mielii päästä perille saakka kuivin jaloin.

Vaelluskengät ovat hyvät peruskengät retkeilyyn. Vaikka omani ovat tukevimmasta päästä, tykkään rullailla niillä maastossa kuin maastossa ilman kantamuksiakin. Lapsilla oli kumisaappaat ja hyvä näin, mutaiset rapakot vetivät luokseen ihmeellisen voimakkaasti.

Vaikka aurinko paistoi, sää oli vielä aamun sateiden jäljiltä viileä. Tyttären softshellhaalari ja pojan softshelltakki sopivat hyvin retkeilyvaatetukseksi. Usein lapsilla on ulkovaatteiden alla ihan perus trikoo-/puuvillavaatteet, jos liikkumista on enemmän tai keli on kylmempi käytämme teknisiä kerrastoja.

DSC_6799
DSC_6804

Skaidijärven rannalla pilkittiin. Toiminta tosin loppui lyhyeen hermomamman iskiessä paikalle käskiessään kalastajien poistumaan rantaviivalta. Lähinnä nuoremman kalastajan kivellä keikkuminen ja mahdollinen vaatteiden kastelu hermostutti.

Evääksi nautittiin kauppareissulta napatut pienet herkut, kotoa lähdettiin vatsat täynnä. Arvuuteltiin mikä lintu äänteli kauempana rannalla ja bongattiin kaksi piekanaa lentämässä ympyrää yläpuolellamme. Muita lintuhavaintoja olivat tunturin vakipiippaajat kapustarinnat sekä epäilyttävästi lähettyvillä lentelevä tunturikihu. Tunturikihuja tavattaessa tuntuu aina, että niillä on pesä jossain lähettyvillä.

DSC_6806

Ymmärrettävästi paluumatkalla iski pieni väsymys. Enemmän taukoja tarkoitti tarkempaa maastoon tutustumista, maassa ja kivillä makoilua. Isoveljen seikkailut saivat pienemmänkin jaksamaan ja pian taas juoksenneltiinkin pitkin poikin kiveltä toiselle niin että mammaa taas kauhistutti.

On erilaista retkeillä yhden kolmevuotiaan kuin kolmevuotiaan ja seitsemänvuotiaan kanssa. Poitsun ollessa pienempi (tsekatkaa ihmeessä oikean sivupalkin ”kirjoitukset” kohdasta vanhempia postauksia poitsun pikkulapsiajalta) juttukaverina olin vain minä ja puolisoni, nyt pienempää edellä vetää reipas isoveli. Kummasti toisen lapsen läsnäolo auttaa jaksamaan pidemmälle.

Paluumatkalla vierailtiin vielä muutamalla kiviröykkiöllä ja tunnistettiin muutamia papanoita matkan varrelta. Retkemme sujui niin hienosti, etten malta odottaa seuraavaa kertaa kun suuntaamme jollekin toiselle helpohkolle retkeilyreitille patikoimaan.

IMG_20220529_155527__01

Alkutalven pilkkireissut

DSC_6317
DSC_6316

Voi kuinka sitä kaipaakin kevättalven aurinkoisia, jopa lämpimiä pilkkipäiviä!

Keväällä hanki kantaa, moottorikelkan jälki on valmis ja aika tuntuu lentävän jäällä kykkiessä. Pilkkiminen on itselleni sivuseikka suunnatessamme koko perheen voimin tunturiluontoon viettämään laatuaikaa yhdessä. Haahuilen pitkin jäätä, käyn välillä tökkimässä pilkkiäni ja vietän aikaa lasten kanssa läheisessä rinteessä.

Siksi en varmaan saakkaan paljoa saalista.

Lunta on ollut tänä vuonna enemmän kuin viime talvena näihin aikoihin joten mahdollisuus päästä kotipihastamme ylös erämaahan on ollut helpompaa. Lähistöllä ei mene merkittyä uraa (Utsjoella moottorikelkalla paikallinen luvanhaltija pystyy ajamaan urien ulkopuolillakin, lukuun ottamatta muutamia rajoituksia) joten jälki on tehtävä itse jyrkkään rinteeseen, eikä se ole muutaman päivän homma!

Onneksi löytyy henkilöitä jotka jaksavat tuota uraa ylläpitää. Jos itse lähtisin ajamaan uraa, olisi varmaa että kelkkani olisi armottomassa jumissa.

DSC_6316
DSC_6322

Olen ollut nyt kolmisen kertaa mukana pilkkireissuilla. Kevääseen verraten keskitalvella erämaahan suunnatessa valmistelu on tarkempaa, keli on armottomampi. Nyt kovat tuulet ovat piinanneet jo toista viikkoa, vaikka pakkasmittari näyttää alle kymmentä kylmyys on purevaa. Mukana kulkee makuupussia sekä varavaatetta jotta paleltumiset saadaan minimoitua. Kasvojen väritystä seurataan, kysellään paleleeko varpaita tai sormia. Pysytään liikkeessä, kannustetaan leikkimään ja juodaan lämmintä kaakaota.

On ihmeellistä miten pian kolme täyttävä taaperokin jaksaa painaa menemään. Talvinen luonto on täynnä uusia seikkailuja, erilaisia maastonmuotoja, tuulen puhaltamia hankia ja kiipeilykiviä. Isompi jo handlaa homman, pilkkii ja puuhastelee omiaan. Hänen jalkansa yltävät jo kelkan astinraudoille joten moottorikelkalla ajaminen rajoittimella sekä aikuisen valvomana on ehkä mielenkiintoisinta puuhaa ikinä!

DSC_6338
DSC_6343
DSC_6351

Pilkkipäivään kuuluu myös totta kai tulien teko reen perässä olevaan grilliin. Lämmin purtava antaa mukavasti energiaa ja kroppa jaksaa pysyä lämpimänä.

Ensimmäisellä yhteisellä pilkkireissullamme oli enemmän pakkasta ja oli lähes pakko puuhastella lämpimikseen. Kaivoimme lasten kanssa tuulensuojan jäälle ja poitsun kanssa kävin moottorikelkalla kaamoksen viimeisen päivän kunniaksi katsomassa korkeammalla joko auringosta olisi nähtävillä mitään. Ei ollut.

Viimeisimpään pilkkireissuun kuului paljon kelkan ja reen kaivelua rinteestä, paksu lumikerros oli peittänyt uran. Vaikeuksien kautta voittoon ja pian oltiinkin pilkkijärvellä. Rautua alkoi nousta heti, en ole aikaisemmin ollut mukana kun avannosta on noussut niin monta suurta yksilöä!

DSC_6358
DSC_6361

Kotimatkalla vähintään taapero ottaa torkut reen suojissa. Pilkkireissut ovat rankkoja, saman päivän aikana tuskin jaksaa muuta tehdä kuin syödä ja käydä pesulla.

Vaikka ulkona sää on keväinen plusasteineen, vielä saadaan odotella kevätkelejä. Vesisateen myötä tammikuinen hanki kovettuu pakkasten tullessa ja saadaan kunnon hankikanto. Hangen kovettumisella on hyvät ja huonot puolensa, esimerkiksi porojen ruoansaanti hangen alta vaikeutuu.

Seuraavassa postauksessa fiilistelläänkin seuraavaa yöretkeä.