Lasten kanssa ulkoilu – Erämaan vaeltajatar

Lasten kanssa ulkoilu, näköalapaikat, Retkeilykohteet, Yleinen

Otsamotunturin huiputus

18.10.202618.10.2026julkaissut Erämaan vaeltajatarJätä kommentti

Onko mitään parempaa tapaa suunnitella retkiä kuin selata karttoja?

Kulutan paljon aikaa karttasovellusten parissa. Oma suosikkini on huonosti päivittyvä B-bark jota käytän niin retkien kuin vaellustenkin suunnitteluun. Pidän sen mittatyökalusta ja tyylistä merkitä retkeilyrakenteet karttaan. Jos yövyn kohteessa tai tarvitsen tulenteolle paikan, tsekkaan vasta sitten luontoon.fi sivuston.

Vietin lasten kanssa osan syyslomasta Saariselällä ja matkalla sinne vierailimme Otsamotunturilla. Löysin B-barkista merkityn, noin viiden kilometrin edestakaisen polun Inarissa sijaitsevan Otsamotunturin huipulle. Juuri sopivan pituinen pätkä meille halkomaan ajomatkaa!

Katsoin kartasta ajoreitin perille. Hiekkatie oli huonokuntoinen, en pistänyt merkille sitä että opasteet reitille uupuivat.

Parkkialue Rovajärven eteläpuolella oli hyvä ja reitin löysi helposti sen viereltä.

Reitti kulkee kauniin metsän halki, polku on hyvin merkitty ja pitkospuutkin ovat loistokunnossa. Valitsemamme reitti on aika jyrkkä, hitaasti taukoa pidellen tunturin huipulle pääsee tunnissa.

Aamupäivä oli viileä ja yön pakkasten jäljiltä suo oli kohmeessa. Auringonvalo sai pienet jääriitteet kimmeltelemään.

Hiljalleen upeat maisemat avautuvat Inarin erämaihin, Muotkatunturin erämaahan, Hammastunturiin ja Lemmenjoen kansallispuistoon.

Huipulle päästessä puusto harvenee ja männistyy. Vieraillessamme paikalla tuuli oli hurja, kipitimme vauhdilla vanhalle Palovartijan tuvalle.

Tuvalla oli jo valmiiksi porukkaa lämmittelemässä kamiinan lämmössä. Lisäksemme tuvalla oli jo aamusella käynyt useampi porukka.

Lämmiteltyämme ja syötyämme eväät oli aika tutkia tupaa. Vanhat esitteet neuvoivat toimimaan eräetiketin mukaan, päivätuvassa kerrottiin voivan yöpyä tarvittaessa yhden yön ajan. Tunturin laelta ei löydy lähistöltä vettä, eikä tupaankaan mahdu kunnolla pitkälleen.

Seinillä oli ikävän paljon ”Pena was here” terveisiä, lukuisa uusikin löytyi raapustettuna vanhoihin hirsiin. Ketä nämä ilahduttavat?

Harmiksemme huomasimme ettei tuvan katolle pääse enää kiipeämään. Ehkä ihan hyvä, maisemat kyllä näkee 416m korkuisen tunturin laen reunaltakin. Ihailin maisemaa Inarinjärvelle, se näytti yläilmoista mereltä.

Tuulen voimistuessa päätimme lähtä tuulensuojaan alas puurajalle ja autolle.

Jälkikäteen sain Instagramin kautta tietää ettei kulkemamme reitti ole enää käytössä. Luontoon.fi löytyy 18 kilometrin pituinen merkitty Inari-Otsamo retkeilyreitti jolla poiketaan myös Juutuanjoella.

https://www.luontoon.fi/fi/reitit/inari-otsamotunturi-riutula-kesapolku-inari-10641

Riutulasta lähtevän reitin ylittävän Rovajärven varrella on parkkialue, jolta Otsamotunturille on 4 kilometriä suuntaansa, tehden edestakaisesta retkestä kahdeksan kilometrin pituisen.

Lasten kanssa ulkoilu, Nuorgam, Yleinen

Lintubongausretki Nuorgamiin – yön yli pälvellä

20.5.202520.5.2025julkaissut Erämaan vaeltajatarJätä kommentti

Lumet tuntuvat sulavan tuskastuttavan hitaasti. Utsjoella on alueita joille pääsee mukavasti kävelemään kumisaappaat jalassa matalia lumilänttejä ylitellen, tunturialueella lumi tuntuu olevan tiukassa.

Minulla on ollut tapana keväisin mennä Nuorgamin Pulmankijärventien varrelle yöksi pälvelle, lumettomalle palstalle nauttimaan lähes koko yön paistavasta auringosta. Valitettavasti vain kahdesti olen päässyt nauttimaan illan kimalluksesta ja aamun kantohangesta, viime vappuna ja viime viikon torstaina pilvet peittivät taivaan ja saimme kahlata hangessa. Tällä kertaa sentään aurinko laski viimeistä kertaa tälle kesää ja sain juhlistaa yöttömän yön alkua tyttäreni kanssa.

Öisin lämpötila laskee vielä pakkaselle ja käytössä on paksummat makuupussit. Isompi rinkkanikin on rajoitteinen eikä sinne sen suuresta koosta huolimatta mahdu useampaa alustaa tai makuupussia. Osa varusteista kannettiin paikalle tyylikkäästi kauppakassissa. Matkaa leiripaikallemme ei ollut edes kilometriä.

Valitsin leiripaikaksemme tasaisen, tieltä suojassa olevan kohdan. Muutama poro viihtyi leiripaikkamme lähellä tyttären kerätessä viime vuoden puolukoita ja variksen marjoja maisteltavaksi. Sotkevat muuten yllättävän paljon näin talven jäljiltä.

IMG_20250515_184450_edit_906860136385154

Keventääkseni kantotaakkaa otin teltaksi MSRn kevyemmän kupoliteltan. Kiilat eivät uponneet routaiseen maahan vaan jäivät kätevästi kunttaan kiinni. Tytär nukkui Deuterin star kid pro:lla jolla oli tullut yöllä kuumakin. Iltapalaksi nautittiin eväsleivät, kaupan valmista vohvelia kermavaahdolla ja kaakaota. Itse erehdyin juomaan teetä, en siedä iltaisin ollenkaan kofeiinia.

Ennen unten maille vaeltelua kävimme kiikaroimassa lähivarvikkoa. Kapustarinta oli ainoa lintu joka enää viihtyi leirimme läheisyydessä, välillä epäilen niiden tarkkailevan. En ole ainoa joka on vaellellessaan saanut kapustarinnan seuraksi pidemmäksikin aikaa.

Oma yöni meni valvoessa. Olin odottanut telttayötä malttamattomana, pidän makuupussin uumenissa nukkumisesta ja ulkoilman raikkaudesta. Harmikseni iltateen juominen kostautui vireytenä.

Tulitikut jäi kotia. Ajatus putkahti mieleeni kuin tyhjästä. Toivottavasti vesi pysyy termarissa aamuun saakka kuumana.

Kahdeksalta oli pakko nousta laittamaan aamiaista. Onneksi vohvelit ja leipä kelpasivat, vesi oli tarpeeksi lämmintä lähinnä pikakahville.

MSRn teltan pohja ei kestä kovinkaan paljoa kosteutta ja makuualustat olivat keränneet yön aikana kosteutta. Olen hieman epäileväinen muutenkin teltan vedenkestävyydestä, muuten olen ollut tyytyväinen siihen.

Patikoimme takaisin parkkipaikalle ja suuntasimme autolla hieman etelämmäs soille. Kahlasimme matalassa hangessa lähemmäs soita ja sulamisvesistä muodostuneita jokia. Kapustarinnat viheltelivät lähistöllä ja pikkukuovin tuttu luikerrus opasti meidät oikeille kiikarointimestoille. Edellämainittujen lisäksi bongasimme punakuirin. Enemmänkin olisimme varmasti bonganneet mikäli olisimme päässeet kauemmille soille.

Toukokuu on lintubongarille upeaa aikaa Utsjoella ja Nuorgamissa. Pulmankijärventiellä ja sen läheisyydessä on tullut bongattua edellämainittujen lisäksi myös metsähanhia, kurkia, kivitasku ja muita suolintuja sekä hieman kauempana suokukko. Kumisaappaat ja kiikarit ovat ehdoton varuste, täytyy myös muistaa antaa linnuille niiden ansaitsema rauha ja malttaa kiikaroida kauempaa.

Lasten kanssa ulkoilu, Nuorgam, Skaidijärvi

Retki Nuorgamin Skaidijärvelle

18.6.202418.6.2024julkaissut Erämaan vaeltajatarJätä kommentti

Skaidijärven reitti luontoon.fi sivustolla

Tarinat Skaidijärven reitistä blogissani

Ehdottomasti yksi Utsjoen parhaimmista retkeilykohteista lapsiperheille on Nuorgamin Skaidijärven reitti.

Ympyräreittinä matkaa kertyy 5,8 kilometrin verran, mutta kulkiessa edestakaisin joko Isonkivenvaaran parkkipaikalta tai pororitilän uudelta parkkialueelta matkaa kertyy 3,6 km tai 4 km.

Päätin kokeilla jaksaisiko viisivuotiaskin kävellä koko reitin joten jätimme auton alemmalle parkkialueelle Pulmankijärventien varrelle pororitilän kohdille. Reitti on rinteessä kostea, Metsähallitus on toimittanut paikalle ritilät mätien pitkospuiden tilalle, asennus on vielä kesken.

Päivä enteili sadetta. Saimme nauttia lämmöstä ennen kuin saavuimme järven rantaan.

Lapset kiipeilivät suurilla kivillä ja kirmailivat pitkin helppokulkuista polkua. Pienempi kulki reilusti pidemmällä, avotunturissa näkyvyys on hyvä joten välimatkasta huolimatta pystyin seuraamaan hänen seikkailujaan.

Skaidijärven rannalla on hyvässä kunnossa oleva laavu kamiinoineen jossa on hyvä pitää suojaa säältä. Keli oli kuitenkin sen verran lämmin etten viitsinyt tehdä tulia sisälle ja maastopalovaroitustakaan ei ollut joten päädyimme tekemään tulet ulkotulipaikalle.

Ulkotulipaikan lisäksi kodan pihapiirissä on pöytäryhmä, puuvarasto ja uusi käymälä.

Kota oli taas sottaisessa kunnossa (siivoathan myös puuroskat käyttäessäsi yleisiä retkikohteita!), pitäessämme suojaa sateelta siivoilin edeltävien jälkiä ja jätin terveiset vieraskirjaan.

Etenkin avotunturiin suunnatessa retkelle helteestä huolimatta mukaan täytyy pakata lämmintä. Sääolosuhteet vaihtuvat nopeasti ja nytkin aurinkoisesta helteestä muuttui hetkessä kylmätuulinen rankkasade.

Sade hellitti ja taukoili jatkaessamme patikointia kohti Isonkivenvaaraa. Lapset vierailivat vaaran isolla kivellä ja jatkoimme hetken tien ylittävää merkittyä reittiä. Saapuessamme moottorikelkkauralle päätimme oikaista tielle ja takaisin autolle tummien sadepilvien lähestyessä takaa.

Ajoitimme autolle paluun hyvin, olin ainoa joka kastui kiinnittäessäni pienempää turvaistuimeensa.

Skaidijärven rengasreitti sopii myös perheen pienempien ensimmäiseksi itse kävellyksi retkikohteeksi. Polulla ei ole hankalia suuria kiviä mitkä haittaisivat etenemistä ja matkan varrelta löytyy paljon tutkittavaa.

Isommalle retkeilijälle Skaidijärvi toimii hyvänä välietappina matkalla Kaldoaivin suuremmille kalavesille.

Kevon Luonnonpuisto, Lasten kanssa ulkoilu, Yleinen

Ripaus Kevon luonnonpuistoa – Silkeájan nuotiopaikka

18.7.202319.7.2023julkaissut Erämaan vaeltajatarJätä kommentti

Tsekkaa Kevon luonnonpuiston säännöt ennen siellä retkeilyä

Kevon luonnonpuisto on suuri suojeltu alue jonka merkityn vaellusreitin läpikulkuun tarvitsee useamman päivän. Pienen vilauksen ainutlaatuisesta tunturialueesta saa päiväretken aikana reitin Utsjoen pään ensimmäiseltä leiripaikalta Silkeájalta.

Silkeájalle pääsee aloittamalla retken Kenestupien läheiseltä Kevon reitin lähtöpisteeltä. Paikalla on runsaasti parkkitilaa.

Parkkipaikalta leiripaikalle matkaa on 2,5 kilometrin verran. Metsän jälkeen saavutaan suolle josta poroaidan jälkeen päästään luonnonsuojelualueelle jossa kulkeminen on sallittu vain merkittyä reittiä pitkin.

Ensimakua vaativasta vaellusreitistä saa alun jyrkkien portaiden ja kivikkoisen polun ansiosta. Polku oli meidän nelivuotiaalle hankalakulkuinen kun kokoaikaa ei malttanut katsoa eteensä.

Olimme liikkeellä hellepäivänä jolloin paarmat olivat aktiivisimmillaan, kauaa emme viihtyneet paikoillamme juomatauoilla. Polulla kohtasimme myös riekkopoikueen jonka saimme ohitettua, luonnonpuistossa koirat on pidettävä kytkettynä myös kiinnipitoajan ulkopuolella.

Silkeájalla pidimme pienen evästauon. Leiripaikka on tuttu myös aikaisemmista postauksistani jotka löydät täältä.

Utsjoella oli meneillään pitkä hellejakso jonka takia en uskaltanut käyttää läheisen järven vettä sen sameisuuden takia. Silkeájalta jatkamalla matkaa kohti Koskikarapuron leiripaikkaa löytyy lyhyt pätkä jokea Vuolimuš Bálddotjávrin ja Stuorra Bálddotjávrin välistä josta voi tarvittaessa käydä noukkimassa vettä virtaavalta paikalta.

Silkeájan leiripaikalla on useammalle teltalle tilaa ja nuotiokehikon lisäksi paikalta löytyy halkovaja sekä wc. Pienen järven rannalta näkee kauniit Norjan Rástigaisat.

Paluumatkalla osasimme jo varoakkin riekkopoikuetta joka edelleen majaili keskellä polkua. Vaelsin Kevon reitin muutamia vuosia sitten (linkki postauksiin) ja on hurjaa kuinka polut ovat leventyneet ja lisääntyneet koronavuosien aikana. Maaston kuluminen suurten ihmismassojen alla on uskomatonta, toimitaan siis vastuullisesti ja kuljetaan valmiilla poluilla – vaikka kuinka tekisi mieli kävellä pehmeällä mättäällä.

Kevon luonnonpuistossa ei myöskään saa leiriytyä joka paikkaan – ainoastaan sille merkityille alueille. Vedenylityksiä vaellusreitillä on useampi joiden korkeus vaihtelee vuosittain, jopa viikottain sateista riippuen. Oman vaellukseni aikana syvin ylitys oli reiteen, haastavin oli pohkeeseen saakka mutta virtansa vuoksi hyytävän hankala.

Kevon luontoa pääsee kokemaan hieman vapaammin talviaikaan, kun hiihtäminen tunturialueella on vapaampaa. Guivin kautta kulkee tikutettu talvireitti, sen hiihdin helmikuussa 2022.

Tänä kesänä oli tarkoitus käydä mahdollisimman moni lähireitti lasten kanssa läpi. Olen kiireisen arjen vuoksi nykyään aktiivisempi instagramissa, ota @eramaanvaeltajatar seurantaan! Pian lataan YouTuben puolelle videon Urho Kekkosen kansallispuiston vaelluksestamme tältä kesältä ja parin viikon sisään lähden kahdeksan päivän vaellukselle erämaan syövereihin.