Edeltävässä postauksessa kerroin jo hieman Roavvoaivin kelkkareissusta. Viime perjantaina otin kelkan alleni ja ajelin kyliltä Mantojärveltä lähtevältä kelkkareitiltä (oikoo kivasti Kirkon parkkipaikalta lähtevää opastettua reittiä kesäisin…)Paistunturin erämaahan.
Ihastelin jo kyliltä päin ajaessani korkealta paistavaa aurinkoa ja toivoin hartaasti saavani miellyttäviä kuvia tunturista.
Härkävaaran nuotiopaikalla kaivoin kamerani esiin ja pidin pienen sormien sulatustauon. Jatkoin matkaani suoraan länteen, kohti Goahppelašjávria jossa ajattelin käydä kuvaamassa järven autiotupaa.
Maisemat olivat kuitenkin sen verran komeat, että eksyin suunnitelmaltani reitiltä Oađasanjohkalle. Aurinko paistoi kirkkaasti etelästä ja haaveilin keväisistä lumikenkä – ja läskipyöräreissuista alueelle.
Otin suunnan jälleen kohti Kuoppilasta ja pian huomasinkin ajavani jonkin suuren tunturin rinnettä yhä ylemmäs ja ylemmäs. Päätäkin meinasi jo huimata kun seurasin ohi vilisevää valkoista hankea ja ihastelin koko ajan komistuvaa maisemaa.
Yllätyksekseni huipulla huomasin olevani Roavvoaivilla, Kuoppilaksen vaellusreitin vieressä olevalla tunturilla. Tunturille pääsee helpoiten seuraamalla 15 kilometriä suuntaansa kulkevaa Utsjoen merkattua retkeilyreittiä. Maisemat olivat UPEAT ja hetken ennen valokuvausta istuin vain kelkan kyydissä ja ihastelin maisemia. Kaukaa erotin Kuoppilasjärven reunamat ja pohjoisessa kyyhöttivät Rástegáisát. Vaikka Rástegáisán vierailusta onkin jo kuukausia aikaa, edelleen tunnen suurta iloa sen (matalamman huipun…) valloittamisesta.
Aikani maisemia kuvattuani laskeuduin tunturilta alas ja suuntasin kohti Kuoppilasjärveä. Minun piti muutaman kerran kääntyä takaisin ja etsiä vanhempia kelkan jälkiä jotta osuisin järvelle oikeasta kulmasta sen jyrkkien reunamien takia. Suunnitelmani mennä kuvaamaan tupaa kaatuivat osuttuani suuren porotokan lähettyville jota jäin innostuneena kuvaamaan.
En tohtinut häiritä poroja ajamalla niiden ohitse, vaan käännyin ja huristelin tyytyväisenä kotiin.
Perjantain vapaapäivän kuvausreissu oli onnistunut.
Roavvoaivi
Korkeus: ?
Etäisyys kylältä: n. 13 kilometriä Risueläimiltä, Utsjoen retkeilyreitin alkupäästä
Vaativuus: pitkiä nousuja, maasto helppokulkuista polkua kuljettaessa
Muuta: Goahppelašjávrille 2km, järvellä on autiotupa ja kammi.
Olen muuten tehnyt Facebookiin blogilleni sivun, jolta voi kätevästi seurata uusia postauksia ja kommentoida, kun tämä wordpressin kommentointi (klikkaamalla postauksen otsikosta saat postauksen aukeamaan omalle sivulleen jonka lopusta kommentointimahdollisuus löytyy…) on hankalaa ja monen mutkan takana, tervetuloa seuraamaan Adventureland Laplandia facebookista, siis!
Erämaan vaeltajatar 