Utsjoen lähitunturit -Roavvoaivi

DSC_4330Edeltävässä postauksessa kerroin jo hieman Roavvoaivin kelkkareissusta. Viime perjantaina otin kelkan alleni ja ajelin kyliltä Mantojärveltä lähtevältä kelkkareitiltä (oikoo kivasti Kirkon parkkipaikalta lähtevää opastettua reittiä kesäisin…)Paistunturin erämaahan.
DSC_4304
DSC_4315 DSC_4317Ihastelin jo kyliltä päin ajaessani korkealta paistavaa aurinkoa ja toivoin hartaasti saavani miellyttäviä kuvia tunturista.

Härkävaaran nuotiopaikalla  kaivoin kamerani esiin ja pidin pienen sormien sulatustauon. Jatkoin matkaani suoraan länteen, kohti Goahppelašjávria jossa ajattelin käydä kuvaamassa järven autiotupaa.

Maisemat olivat kuitenkin sen verran komeat, että eksyin suunnitelmaltani reitiltä Oađasanjohkalle. Aurinko paistoi kirkkaasti etelästä ja haaveilin keväisistä lumikenkä – ja läskipyöräreissuista alueelle.

DSC_4311 DSC_4327Otin suunnan jälleen kohti Kuoppilasta ja pian huomasinkin ajavani jonkin suuren tunturin rinnettä yhä ylemmäs ja ylemmäs. Päätäkin meinasi jo huimata kun seurasin ohi vilisevää valkoista hankea ja ihastelin koko ajan komistuvaa maisemaa.

Yllätyksekseni huipulla huomasin olevani Roavvoaivilla, Kuoppilaksen vaellusreitin vieressä olevalla tunturilla. Tunturille pääsee helpoiten seuraamalla 15 kilometriä suuntaansa kulkevaa Utsjoen merkattua retkeilyreittiä. Maisemat olivat UPEAT ja hetken ennen valokuvausta istuin vain kelkan kyydissä ja ihastelin maisemia. Kaukaa erotin Kuoppilasjärven reunamat ja pohjoisessa kyyhöttivät Rástegáisát. Vaikka Rástegáisán vierailusta onkin jo kuukausia aikaa, edelleen tunnen suurta iloa sen (matalamman huipun…) valloittamisesta.

DSC_4324 DSC_4332
DSC_4325Aikani maisemia kuvattuani laskeuduin tunturilta alas ja suuntasin kohti Kuoppilasjärveä. Minun piti muutaman kerran kääntyä takaisin ja etsiä vanhempia kelkan jälkiä jotta osuisin järvelle oikeasta kulmasta sen jyrkkien reunamien takia. Suunnitelmani mennä kuvaamaan tupaa kaatuivat osuttuani suuren porotokan lähettyville jota jäin innostuneena kuvaamaan.

En tohtinut häiritä poroja ajamalla niiden ohitse, vaan käännyin ja huristelin tyytyväisenä kotiin.

Perjantain vapaapäivän kuvausreissu oli onnistunut.

Roavvoaivi
Korkeus: ?
Etäisyys kylältä: n. 13 kilometriä Risueläimiltä, Utsjoen retkeilyreitin alkupäästä
Vaativuus: pitkiä nousuja, maasto helppokulkuista polkua kuljettaessa
Muuta: Goahppelašjávrille 2km, järvellä on autiotupa ja kammi.

Olen muuten tehnyt Facebookiin blogilleni sivun, jolta voi kätevästi seurata uusia postauksia ja kommentoida, kun tämä wordpressin kommentointi (klikkaamalla postauksen otsikosta saat postauksen aukeamaan omalle sivulleen jonka lopusta kommentointimahdollisuus löytyy…) on hankalaa ja monen mutkan takana, tervetuloa seuraamaan Adventureland Laplandia facebookista, siis!

Suomen luonnon päivät 2017

porotpaistunturi porotpaistunturi2
porotpaistunturi3
Joko olette tutustuneet Suomen luonnon päivät 2017 – sivuihin?

Suomen luontoa juhlitaan neljänä eri päivänä 100- vuotiaan maamme kunniaksi. Voit osallistua juhlintaan joko etsimällä valmiita tapahtumia  tai järjestämällä sellaisen itse! Jos lähin tapahtuma on liian kaukana, voit lähteä luontoon ystäviesi, perheesi tai vaikkapa yksin nauttimaan luonnosta ja sen rauhasta.

Juhlinta huipentuu Suomen luonnon päivänä 26.8.2017 jolloin Suomesta tulee maailman ensimmäinen maa joka juhlistaa luontoaan.

porotpaistunturi4 porotpaistunturi5
poropaistunturi6
Harmi, että heräsin näihin päiviin näin myöhään ja ensimmäinen koittaa jo huomenna! Työpäivänä. Mutta, onneksi olen sellaisessa työpaikassa jossa voin herättää asiakkaiden kanssa keskustelua luonnosta, vaikkemme sinne näin extempore pääsekään.

Tänään lähdin kuvaamaan Paistunturin erämaan puolelle, ja ai että oli kaunista! Aurinko paistoi etelästä kirkkaana ja matalana, runsaista lumisateista huolimatta lumi oli pakkautunut niin tiiveeksi ettei kelkan jumiin jäännistä ollut huolta.

Ajoin Roavvoaiville kuvaamaan, ja sieltä alas laskeuduttuani otin suunnan kohti Kuoppilasta. Yht’äkkiä nyppylän takaa ilmestyi porotokka. Pysähdyin niille sijoilleni ja aloin kuvaamaan – toivoin, että kuvanmuokkausohjelmalla saisin kuvat rajattua niin hyvin että kaukaa kuvatut porot näkyisivät kuvissa hyvin.

Eikä aikaakaan kun porot hoksasivat minut. Ne ottivat suunnan kohti kelkkaani ja sankoin joukoin vaelsivat lähemmäs ja lähemmäs. Mietin jo hetken, että ajan pois paikalta mutta tilaisuus teki varkaan… Annoin kameran laulaa ja hämmästelin kuinka lähelle porotokka uskalsi tulla.

Kun koitti aika lähteä, pyöräytin kelkan ympäri ja huristelin poroista kauemmas. Sinne ne jäivät laiduntamaan ja ihmettelemään miksei ruokaa herunut.

Hyvää ensimmäistä Suomen luonnonpäivää näin etukäteen!