Voi kuinka sitä kaipaakin kevättalven aurinkoisia, jopa lämpimiä pilkkipäiviä!
Keväällä hanki kantaa, moottorikelkan jälki on valmis ja aika tuntuu lentävän jäällä kykkiessä. Pilkkiminen on itselleni sivuseikka suunnatessamme koko perheen voimin tunturiluontoon viettämään laatuaikaa yhdessä. Haahuilen pitkin jäätä, käyn välillä tökkimässä pilkkiäni ja vietän aikaa lasten kanssa läheisessä rinteessä.
Siksi en varmaan saakkaan paljoa saalista.
Lunta on ollut tänä vuonna enemmän kuin viime talvena näihin aikoihin joten mahdollisuus päästä kotipihastamme ylös erämaahan on ollut helpompaa. Lähistöllä ei mene merkittyä uraa (Utsjoella moottorikelkalla paikallinen luvanhaltija pystyy ajamaan urien ulkopuolillakin, lukuun ottamatta muutamia rajoituksia) joten jälki on tehtävä itse jyrkkään rinteeseen, eikä se ole muutaman päivän homma!
Onneksi löytyy henkilöitä jotka jaksavat tuota uraa ylläpitää. Jos itse lähtisin ajamaan uraa, olisi varmaa että kelkkani olisi armottomassa jumissa.
Olen ollut nyt kolmisen kertaa mukana pilkkireissuilla. Kevääseen verraten keskitalvella erämaahan suunnatessa valmistelu on tarkempaa, keli on armottomampi. Nyt kovat tuulet ovat piinanneet jo toista viikkoa, vaikka pakkasmittari näyttää alle kymmentä kylmyys on purevaa. Mukana kulkee makuupussia sekä varavaatetta jotta paleltumiset saadaan minimoitua. Kasvojen väritystä seurataan, kysellään paleleeko varpaita tai sormia. Pysytään liikkeessä, kannustetaan leikkimään ja juodaan lämmintä kaakaota.
On ihmeellistä miten pian kolme täyttävä taaperokin jaksaa painaa menemään. Talvinen luonto on täynnä uusia seikkailuja, erilaisia maastonmuotoja, tuulen puhaltamia hankia ja kiipeilykiviä. Isompi jo handlaa homman, pilkkii ja puuhastelee omiaan. Hänen jalkansa yltävät jo kelkan astinraudoille joten moottorikelkalla ajaminen rajoittimella sekä aikuisen valvomana on ehkä mielenkiintoisinta puuhaa ikinä!
Pilkkipäivään kuuluu myös totta kai tulien teko reen perässä olevaan grilliin. Lämmin purtava antaa mukavasti energiaa ja kroppa jaksaa pysyä lämpimänä.
Ensimmäisellä yhteisellä pilkkireissullamme oli enemmän pakkasta ja oli lähes pakko puuhastella lämpimikseen. Kaivoimme lasten kanssa tuulensuojan jäälle ja poitsun kanssa kävin moottorikelkalla kaamoksen viimeisen päivän kunniaksi katsomassa korkeammalla joko auringosta olisi nähtävillä mitään. Ei ollut.
Viimeisimpään pilkkireissuun kuului paljon kelkan ja reen kaivelua rinteestä, paksu lumikerros oli peittänyt uran. Vaikeuksien kautta voittoon ja pian oltiinkin pilkkijärvellä. Rautua alkoi nousta heti, en ole aikaisemmin ollut mukana kun avannosta on noussut niin monta suurta yksilöä!
Kotimatkalla vähintään taapero ottaa torkut reen suojissa. Pilkkireissut ovat rankkoja, saman päivän aikana tuskin jaksaa muuta tehdä kuin syödä ja käydä pesulla.
Vaikka ulkona sää on keväinen plusasteineen, vielä saadaan odotella kevätkelejä. Vesisateen myötä tammikuinen hanki kovettuu pakkasten tullessa ja saadaan kunnon hankikanto. Hangen kovettumisella on hyvät ja huonot puolensa, esimerkiksi porojen ruoansaanti hangen alta vaikeutuu.
Seuraavassa postauksessa fiilistelläänkin seuraavaa yöretkeä.
Tuo rautu taimenella oli just niin Pikku-J:n tuuria! Hän, joka voittaa kaikki lautapelit muistipelistä Afrikantähteen (siis joka ikinen kerta…) yllätti jälleen tuurillaan.
Erämaan vaeltajatar 