2020 otin tavoitteekseni yöpyä vuoden jokaisena kuukautena vähintään kerran ulkona, apuna haasteessa on toiminut ”Nuku joka kuukausi vähintään kerran ulkona” Facebook-ryhmä jossa moni muukin jakaa tarinoita ulkona vietetyistä öistään. Parhaimpina innostajina ovat toimineet postaukset öistä joista joku on saanut lisää rohkeutta yöretkiinsä!
Ensimmäisen vuoden koostepostauksen löydät TÄSTÄ.
Toinen vuosi lähti käyntiin upealla hiihtoreissulla Karigasniemen Ruktajärven autiotuvalle kovilla pakkasilla. Kaipasin loppuvuodelle jotain samanlaista, mutta valitettavasti vuosi lopahti kuin tekemäni pannukakku joten pidemmän kaavan yöretket päättyivät lokakuuhun. Loppuvuoden yöpymiset vietin turvallisesti kotipihassa kodassa ja teltassa. Sain sentään testattua makuupussini -25 asteen pakkasilla!
Toisen vuoden aikana yövyin 26 yötä ulkona joko teltassa, kodassa tai autiotuvalla. Pääsääntöisesti nukuin hyvin, ainoastaan nukahtaminen on ollut hankalaa sekä aamuyöstä alkava selkäkipu on liittynyt ilmapatjaöiden kaveriksi.
Ensimmäinen vuosi oli pelkojen kohtaamista ja uuden opettelua talvikuukausina. Toinen vuosi tuntui helpommalta ja päästin itseni suhteellisen helpolla. Ehkä liiankin? Kotipihalle jääminen työviikon päätteeksi tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta. En oikein päässyt eteenpäin haasteellisimmissa olosuhteissa yöpymisessä. Haasteena oli pääasiassa saada autiotuvat lämpiämään ja pystytettyä teltta hiekkapohjaisille yöpaikoille. Opin ainakin käyttämään kamiinojen tulenohjauslevyjä, jos en muuta…
Nyt kolmannen vuoden alkaessa aion jatkaa rennolla otteella, mutta kokeilla mahdollisimman monta erilaista omalla tavallaan haasteellista yöpymistä. Etenkin talvikuukausina! Lähden näillä näkymin helmikuussa vaeltamaan, alunperin haaveilin huhtikuusta mutta työpaikan vaihdoksen vuoksi helmikuu valikoitui ajankohdaksi.
Helmikuu asettaa omat haasteensa sääolosuhteiden ja valoisan ajan suhteen. En ole varannut yhtäkään yötä varaustuvista mikä hieman huolestuttaa! Minulla on neljä eri kohdetta mielessä minne suuntaan, pääasiallinen majoitteeni on telttani joten säätiedotteiden mukana matkustan johonkin näistä kohteista. Eniten haaveilen Paistuntureista joka kohteena on haasteellisin. Toinen vaihtoehto on Kaldoaivin erämaan itäosa, viimeisinä Raja-Joosepin seutu ja samat kohteet kuin viime talvena Urho Kekkosen kansallispuistossa.
Toiselta haastevuodelta jäi mieleen yksinäisyys. On uskomatonta miten pystyin kesän Pulmankijärvi-Sevettijärvi vaelluksellani rauhoittumaan jopa kahdeksi yöksi peräkkäin täysin yksin yöpaikoille. Yksinäisyyden kanssa olen muuten sujut, mutta yksikin vaeltaja lisää yöpaikalle tuo paljon turvaa.
Nyt en tee linkkilistaa kaikista 26 yöstä vaan nostan muutamia lemppariöitä esille. Niitä olivat edellä mainittu yö Ruktajärvellä, hiihtovaelluksella vietetty yksinäinen yö Tuiskukurun autiotuvalla, telttailu keväthangilla huhtikuussa, kesäkuussa Kuoppilasjärven patikka ja tuulinen yö Rautulammella Urho Kekkosen kansallispuistossa. Myös heinäkuussa vietetty yö Njállavaarassa kauniissa yöttömässä yössä jäi mieleen yön värien ja rauhan puolesta, harmi etten siitä kirjoittanut postausta. Tuolloin lähdin ihan vaan yöpymään, syömään karkkia ja lukemaan lehtiä omassa rauhassani.
Tälle vuodelle toivoisin saavani kasaan monia erilaisilla tavoilla toteutettuja öitä joissa olen saanut haastaa taitojani. Jännä nähdä vuoden päästä miten kävi! Haaveilen useammasta telttayöstä keväthankien aikaan ja onnistuneesta hiihtovaelluksesta.
Olen vaihtanut työpaikkaa kaikessa hiljaisuudessa, joka näkyy arjessani enemmällä ulkoilulla. Blogia pyrin päivittämään normaaliin tahtiin kuukausittain, uusilla seikkailuilla!
Erämaan vaeltajatar 