Kerrankin koko vaellukseni ajan oli hyvä sää!
Mitä nyt muutamista vesisateista… Sää oli liiankin hyvä, lumi suli paahtavassa auringonpaisteessa saaden hangen upottamaan.
Hiihdin viiden päivän vaelluksellani Nuvvuksesta Nilijoelle, sieltä Guivin kautta Madjoelle ja päätin vaellukseni hieman itsellenikin yllättävään paikkaan.
Huhtikuun puoliväli on yleensä parasta vaellusaikaa, mutta nyt pitkään kevättä tehnyt sää pääsi yllättämään.
Pitkät illat leireissä kirjaa lukien meinasivat käydä pitkiksi. Riekot hiippailivat seuraksi illan hiljetessä, poroja näin vasta viimeisenä päivänä lähellä tietä.
Tsekkaa vaellukseni video oheisesta ikkunasta!
Palataan pian perinteisen blogitekstin pariin keväisissä tunnelmissa.
Erämaan vaeltajatar 