Kelkkareitit alkavat pikkuhiljaa olemaan siinä kunnossa, että meikäläinenkin uskaltautuu kokeilemaan marraskuussa hankkimaani läskipyörää. Liian pehmeille hangille en tahdo vielä lähteä, ettei innostus laannu tuskaillessa :D.
Kotipihassa renkaiden paineet laskettiin matalammiksi ja poljin kotipihalta Seitatieltä lähtevälle polulle, jolta laskeuduin jäälle. Kello oli lähemmäs puoli neljä ja aurinko paistoi kirkkaana taivaalta. Olin pukenut päälleni aivan liikaa vaatetta ja jouduin riisumaan osan pois auringon lämmittäessä. Toppahousujen alta en alkanut fleecekerrastoa poistamaan joten polkeminen oli hieman liiankin raskasta vaatteiden kirratessa polvia. Note to self- untuvatakki, norjalainen villapaita ja merinoalusasu EIVÄT ole hyvä yhdistelmä alle 15 asteen pakkasilla.
Kesällä olin paikallisen yrityksen Alma Arktikan (vuokraa myös läskipyöriä ja järjestää ohjattuja reissuja!) järjestämällä melontareissulla ja laskimme Mantokoskelta Utsjokea myöten Tenolle saakka. Oli hauska nähdä samat maisemat lumivaipan peitossa!
Pyöräilin aikani jokea myöten ja auringon painuessa tunturin taakse piiloon käännyin takaisin päin kohti kotia. Joella kulkee myös aurinkolatu jota aion ehdottomasti käydä kokeilemassa sopivana ajankohtana.
Ensimmäinen kunnon läskipyöräreissu talviaikaan oli onnistunut. Vielä kun keksisi miten tuon pyörän saisi helpoiten ylös tunturiin, ettei tarvitsisi taas väsyttää itseään raahaamalla tuo ensin ylös…
Kuvat otettu Honor 7:lla.
Erämaan vaeltajatar 