Paistunturin erämaan ja Kevon luonnonpuiston  kevätvaellus

Kerrankin koko vaellukseni ajan oli hyvä sää!

Mitä nyt muutamista vesisateista… Sää oli liiankin hyvä, lumi suli paahtavassa auringonpaisteessa saaden hangen upottamaan.

Hiihdin viiden päivän vaelluksellani Nuvvuksesta Nilijoelle, sieltä Guivin kautta Madjoelle ja päätin vaellukseni hieman itsellenikin yllättävään paikkaan.

Huhtikuun puoliväli on yleensä parasta vaellusaikaa, mutta nyt pitkään kevättä tehnyt sää pääsi yllättämään.

Pitkät illat leireissä kirjaa lukien meinasivat käydä pitkiksi. Riekot hiippailivat seuraksi illan hiljetessä, poroja näin vasta viimeisenä päivänä lähellä tietä.

Tsekkaa vaellukseni video oheisesta ikkunasta!

Palataan pian perinteisen blogitekstin pariin keväisissä tunnelmissa.

Yöretki Urho Kekkosen kansallispuiston Suomunruoktulle

Huhtikuun 5. päivä tarkoitus oli suunnata Paistunturin erämaan puolelle Kuoppilasjärvelle yhden yön retkelle, sääolosuhteiden takia päätin matkata etelämmäs Kiilopäälle saakka.

Keli ei ollut yhtään sen parempi sielläkään. Suunnitelmissani oli hiihtää suojaisalle paikalle Suomunruoktun autiotuvan pihaan. Lähtiessäni Kiilopäältä merkitty hiihtoura oli tuiskuttanut umpeen.
Niilanpään päivätuvalla harkitsin lähteväni Rautulammelle lyhyemmän matkan takia, mutta ylämäessä eteneminen ei rajussa lumisateessa onnistunut. Könysin ahkioineni alas ja jatkoin matkaani kohti Suomunlatvan laavua jolta matkanteko helpottui.

Vaikka yhden yön retki lempparivaellusmaastooni olikin haikea, oli makia päästä hiihtämään haastavassa kelissä ja onnistua pääsemään kohteeseen. Teltassa viettämäni yö oli todella mukava, yöllä kelloa katsoessani olin onnellinen saadessani vielä jatkaa unia.

Toivottavasti pidätte tästä lyhyestä videosta! En kuvannut sään takia ollenkaan järjestelmäkamerallani ja videomateriaalikin jäi harmittavan vähäiseksi.