Hiihtovaellus Urho Kekkosen kansallispuistoon maaliskuussa 2021

DSC_2389

Ensimmäisen hiihtovaellukseni postaukset löytyvät täältä

Odottelin työvuoroon lähtöä ja ajankuluksi katselin YouTubesta hiihtovaellusvideoita. Ali Leiniön ja Otso Productionin videot kolahtivat ja eksyin Urho Kekkosen kansallispuiston kartan syövereihin, tehden luultavasti ennätyksen vaellusreitin suunnittelussa.

Koska alue on käynyt muutaman vaelluksen aikana tutuksi, ennen työvuoroon lähtöä minulla oli reittisuunnitelma tehtynä. Videoista pystyi näkemään jonkin verran alueen maisemia talviaikaan, joka auttoi reitin suunnittelussa.

Mikäli koronatilanne on paha ja varaustuvat sulkeutuvat, en lähde matkaan.

DSC_2378

Hiihtovaellus

Ajankohtana on maaliskuun alku, jolloin puistossa ei oletetusti ole ruuhkaa. Urho Kekkosen kansallispuisto on suosittu retkeilykohde myös talvella, joten varasin tuvista paikat hyvissä ajoin. Postauksen kilometrit on mitattu abouttiarallaa- meiningillä, alkuperäinen suunnitelma on jossain muuttolaatikossa.

Ensimmäisenä päivänä vaellus starttaa nousulla Kiilopäältä. Hiihtelen Rautulammen hiihtoreittiä Rautulammelle ja jatkan matkaa vaellusreittiä myötäillen Lankojärven autio- ja varaustuvalle. Matkaa kertyy n. 17 kilometriä.

Toisena päivänä reittivalinta riippuu lumitilanteesta. Kyselin Metsähallituksen asiakaspalvelusta, miten mahdollinen huoltoreitti kulkee Lankojärven ja Luirojärven väliä, sain vastaukseksi että hyvin harvoin. Yritin etsiä netistä kertomuksia, mistä kävisi ilmi mitä reittiä muut ovat menneet. Kilometrejä kertyy n. 20, jos hiihtelen Palovangan joen rannoilla Livikönlammille ja siitä alas Luirojärvelle. Olen hieman skeptinen talvisia vesistöjä kohtaan, joten kierrettävää tulee.

Kolmas päivä on helpoin kilometreiltään. Toista päivää luonnehdittiin asiakaspalvelussa hankalakulkuiseksi, joten kahdeksan kilometrin päivämatkalla saa nukkua hieman myöhempään. Yön vietän Tuiskukurun varaustuvassa.

Neljäntenä päivänä huoltoura saattaa helpottaa kulkua kohti Suomunruoktua, muuten tiedossa on reititöntä hiihtelyä. Todennäköisesti hiihtelen Pikkutunturien etelärinnettä myötäillen Salonlammelle ja siitä Suomunruoktuun. Matkaa kertyy n. 14 km.

Viimeisenä päivänä hiihdän takaisin Kiilopäälle Suomunlatvaa pitkin. Matkaa tulee hiihdetyksi n. 14 kilometrin verran. Luvassa on hieman nousua.

DSC_2452

Vaelluksesta on tulossa raskaampi kuin viime talven Hetta- Pallaksesta. Tuolloin sain nauttia valmiista kelkanjäljestä, kun nyt on odotettavissa koskematonta hankea.

Suksina käytän jälleen OACin XCD160 suksiani, pidän niiden ominaisuuksista. Mukavat hiihtää, nousta rinteitä ja ottaa pois jaloista. Sorelin caribout mahtuvat siteisiin hyvin.

Ahkioni on tuunattu Paris-pulkka. Viimeksi minulla oli itse tuunatut aisat (Linkki Minna Jakosuon aisa-ohjeeseen), aisamateriaalini oli liian taipuisaa eivätkä liimaukset pysyneet kasassa, joten ostan valmiin aisapaketin. Kyllähän ne kiharat aisat naurattivat, mutta koska vaelluksesta on tulossa rankempi, pelaan varman päälle…

DSC_2466
Taipuneet aisat saivat Vuontiskeron rinteessä kyydin

Varaustupien varaaminen

Varaustuvat varasin Metsähallituksen asiakaspalvelun kautta. Varaustupiin saa päästää vain ne varanneet henkilöt, joten tuville päästessä yöpaikka on varma. Hetta-Pallaksella minulla kävi tuuri, kun sain nukkua kolme yötä joko kokonaan yksin tai yksin varaustuvan puolella. Oletukseni ensi vuoden reissulle on, että jaan tuvan muiden kanssa joten otan mukaani suu-nenäsuojaimia, just in case. Käsidesiä kului viimekin vuonna.

GPS tuo turvaa

Hetta- Pallaksella mukanani oli gps, jonka käyttöä en ollut harjoitellut kotona. Kun tarvitsin sitä, se heitti minut muualle kuin mihin piti, enkä osannut selata maastoa. Paikansin itseni lopulta paperikartalla. Hankimme Juhiksen kanssa meille oman, modernimman version johon merkitsen reittini, jotta pystyn paikantamaan itseni tarvittaessa. Ajattelin myös opetella käyttämään sitä :D.

DSC_2373

Yksin lähteminen mietityttää aina. Siksi on pelattava varman päälle ja huolehdittava varusteet ja kroppa kuntoon.

Nopeasti vaihtuvat sääolosuhteet ovat tulleet tutuksi Lapissa asuttujen vuosien aikana, osaan jo jonkin verran lukea vaihtuvaa säätä ja ennakoida sateet.

Enää täytyy odotella vain hiihtokelejä, jotta pääsen treenaamaan hiihtelyä kuorman kanssa.

Toivottavasti hiihtovaellukseni onnistuu! Mitään ei voi lyödä lukkoon korona- aikana.

Onko teillä suunnitelmat valmiina talvelle?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s