Aamulla pakotin itseni pihalle ankeaan sekä harmaaseen säähän tarkoituksenani käydä hiihtelemässä tunturissa. Pääsin peräti kilometrin päähän kotoa, kunnes laskettelin alas pieneltä nyppylältä pururaalle hiki valuen. Hanki ei kantanut ja + 10 astetta oli hieman liikaa kuoritakille ja ohuelle merinovillapaidalle. Palasin kotiin sukset kainalossa ja nakkasin ne varastoon odottamaan seuraavan talven lumia.
Pää löi tyhjää, halusin retkeilemään, mutten tiennyt minne. J käväisi Pikku J:n kanssa pyöräilemässä ja kotona löhöillessäni muistin viime vuotisen Ailikkaan reissuni, jolloin kävelin Ailikaantietä pitkin mahdollisimman korkealle nähdäkseni missä lumiraja tulee vastaan. Aluksi J hieman vastusteli lenkille lähtemistä, mutta lopulta sain houkuteltua pojat mukaani ja lähdimme oitis matkaan.
Jo kaukaa näki, että pelko samanlaisesta keväästä kuin mikä viime vuonna oli on turhaa. Vaikkei vielä tiedäkään kauanko lumet pysyvät maassa, ollaan jo paljon pidemmällä kuin viime vuonna! Täytyy vain toivoa, ettei takatalvi yllätä. Tämänpäiväinen sadekuuro oli täysin tervetullut.
Kävelimme niin pitkälle kuin Pikku-J jaksoi ja pidimme pienen juomatauon. Tihkusade yltyi rankemmaksi ja lähdimme takaisin kohti autoa jonka olimme jättäneet parkkiin Ailikkaantien risteykseen.
Toivottavasti ensiviikon säätiedotus pitää paikkaansa, luvassa olisi + 15 asteen kelit! Ne, jos mitkä sulattavat loputkin lumet pois ja päästään jo kesäkuussa aloittelemaan vaelluskautta. Haluaisin lähteä telttailemaan jo tämän kuun puolella, mutta mulla on vapaat sijoiteltu koulupäivien ympärille eikä sopivaa saumaa lähteä yön yli reissulle taida löytyä. Viimeistään kesäkuussa pakkaan rinkan ja Kiiskin messiin ja lähden perinteiselle Skoarrajávrin telttailukauden avajaisyöpymiselle.
Tässä vielä linkki mun toukokuiselle telttaretkelle viime keväältä… Itse en ole Skoarrajávrille vielä ehtinyt, mutta J:n mukaan sielläkin jo pälvi paistaa. Ja apua, mulla on untuvatakki päällä noissa kuvissa!
Siispä toivotaan todella aurinkoista kevättä.
Erämaan vaeltajatar 