Kevättä tuntureilla

DSC_8177 DSC_8151
DSC_8166
Heh, vasta nyt kuvia blogiin lisätessäni hoksasin että Peku seikkailee niistä suurimmassa osassa. Minkäpä se kuvauksellisuudelleen mahtaa…

Keskiviikkona yllätyin kuinka vähän lunta tunturissa tähän aikaan keväästä voikaan olla! Hieman jouduin ohittelemaan lumikinoksia matkalla Kalkujoen lammen kodalle ja syvemmällä Paistunturin erämaassa lunta näytti olevan vielä reilummin. Voi siis jo sanoa, että Kalkujoen lammen kodalle pääsee kuivin jaloin!

Rakastan kuivaa aikaa. Pidän siitä kuinka risut ja kuiva kangas rapisevat kenkien alla, sekä soiden tuoksu innostaa kulkemaan kosteammassakin maastossa. En malta odottaa, että suopursut alkavat kukkia.

DSC_8146 DSC_8158-2
DSC_8174 DSC_8147
Kuljimme Pekun kanssa Geologista polkua pitkin poroaidalle ja oikaisimme suon kautta kodalle. Lampi oli vielä jäässä ja Peku rohkeana koirana uskaltautui tallustelemaan kelluvan jäälautan päälle. Huvittuneena odotin, että uimista kammoksuva koira kellahtaisi lauttansa päältä veteen, mutta tällä kertaa Peku säästyi kastumatta.

Hoksasin Johtalanvárrin rinteeltä tumman liikkuvan asian ja tosissani toivoin sen olevan vain poro. Hahmon verkkainen liikehdintä vahvisti luuloani ja jakoin matkaani kodan pihaan huoletta.

Kodalla kokkailin Summit to eat- merkkisen retkiruoan ja yllätyin sen mausta positiivisesti. Kirjoittelen kesän aikana lisää noista ”lisää vain vesi”– pussiruuista. Pekukin sai maistaa osansa ja näytti nuo hällekin maistuvan.

DSC_8155-2 DSC_8160
DSC_8190
Geologisen polun kuljettuani innostuin vielä päivän päälle telttailemaan. Illalla pojan nukkumaanmenon jälkeen ajelin anoppilaan ja yövyin uudessa teltassani Tenojoen törmällä. Yöllä satoi vettä ja oli hieman kylmäkin, mutta palasin kotiin tyytyväisenä ja suhteellisen hyvin nukkuneena. Myös teltasta kirjoittelen kattavamman postauksen, kunhan olen päässyt testaamaan sitä lisää.

Kevät on ihmeellistä aikaa – virtaa riittää vaikka mihin! Paitsi sisällä oloon ja siivoukseen.

Tsekkaa ihmeessä viime kesäkuun tilanne Kalkujoelta tästä linkistä

 

 

Lumitilannetta tarkistamassa

DSC_8092 DSC_8085
DSC_8081
Aamulla pakotin itseni pihalle ankeaan sekä harmaaseen säähän tarkoituksenani käydä hiihtelemässä tunturissa. Pääsin peräti kilometrin päähän kotoa, kunnes laskettelin alas pieneltä nyppylältä pururaalle hiki valuen. Hanki ei kantanut ja + 10 astetta oli hieman liikaa kuoritakille ja ohuelle merinovillapaidalle. Palasin kotiin sukset kainalossa ja nakkasin ne varastoon odottamaan seuraavan talven lumia.

Pää löi tyhjää, halusin retkeilemään, mutten tiennyt minne. J käväisi Pikku J:n kanssa pyöräilemässä ja kotona löhöillessäni muistin viime vuotisen Ailikkaan reissuni, jolloin kävelin Ailikaantietä pitkin mahdollisimman korkealle nähdäkseni missä lumiraja tulee vastaan. Aluksi J hieman vastusteli lenkille lähtemistä, mutta lopulta sain houkuteltua pojat mukaani ja lähdimme oitis matkaan.

DSC_8086 DSC_8094
DSC_8096Jo kaukaa näki, että pelko samanlaisesta keväästä kuin mikä viime vuonna oli on turhaa. Vaikkei vielä tiedäkään kauanko lumet pysyvät maassa, ollaan jo paljon pidemmällä kuin viime vuonna! Täytyy vain toivoa, ettei takatalvi yllätä. Tämänpäiväinen sadekuuro oli täysin tervetullut.

Kävelimme niin pitkälle kuin Pikku-J jaksoi ja pidimme pienen juomatauon. Tihkusade yltyi rankemmaksi ja lähdimme takaisin kohti autoa jonka olimme jättäneet parkkiin Ailikkaantien risteykseen.

Toivottavasti ensiviikon säätiedotus pitää paikkaansa, luvassa olisi + 15 asteen kelit! Ne, jos mitkä sulattavat loputkin lumet pois ja päästään jo kesäkuussa aloittelemaan vaelluskautta. Haluaisin lähteä telttailemaan jo tämän kuun puolella, mutta mulla on vapaat sijoiteltu koulupäivien ympärille eikä sopivaa saumaa lähteä yön yli reissulle taida löytyä. Viimeistään kesäkuussa pakkaan rinkan ja Kiiskin messiin ja lähden perinteiselle Skoarrajávrin telttailukauden avajaisyöpymiselle.

Tässä vielä linkki mun toukokuiselle telttaretkelle viime keväältä… Itse en ole Skoarrajávrille vielä ehtinyt, mutta J:n mukaan sielläkin jo pälvi paistaa. Ja apua, mulla on untuvatakki päällä noissa kuvissa!

Siispä toivotaan todella aurinkoista kevättä.