Tiistai-iltana olin hiippailemassa kohti pururataa suksineni, kun huomasin taivaalla kiemurtelevat revontulet. Kävin sisällä vaihtamassa lämpimänpää päälle ja suuntasin autolla Mantojärven levikkeelle.
Kuu valaisi taivaan turhankin kirkkaasti, näin pimeää pelkäävänä koin oloni hyvinkin mukavaksi seisoskellessani yksin auton vieressä. Revontulet hädintuskin erottuivat paljaalle silmälle, toivoin saavani kameran asetukset kohdilleen jotta edes osa kuvista onnistuisi.
Eniten säätöä vaati tarkennuksen kohdilleen saanti. Tarkentelin hanskaani ja auton keulaa, pienestä kameran ruudusta en saanut selvää kuinka kohdilleen se kulloinkin osui ja lopulta suurimmassa osassa kuvissa se meni päin kuusta…
Puoleen tuntiin revontulet hiljalleen katosivat taivaalta. Odotin vielä hetken, ennen kuin pakkasin kamppeeni autoon ja ajelin takaisin kotiin.
Yllätyin positiivisesti kuinka hyviä kuvista loppupelissä tuli! Täytyy jatkaa revontulien kuvaamista ja erilaisten asetusten kokeilua, jospa joskus näistä saisi vielä hienompia.
Erämaan vaeltajatar 
Kaunista on, kerran olen itse nähnyt ja en unohda koskaan sitä. Kiitos :- )
TykkääTykkää
Toivottavasti pääset kokemaan revontulten loiston vielä uudelleen 🙂 Kiitos kommentista!
TykkääTykkää