Nuku yö ulkona vähintään kerran joka kuukausi – haaste

”Vuoden 2020 tavoitteenani on olla rohkeampi ja uskaltaa astua kynnyksen yli pidemmälle. Uskaltamisen kynnyksiä minulla on retkeilyä kohtaan useampi ja rohkaistuin heti vuoden alussa ylittämään niistä yhden.” Pätkä tammikuun yöpymisen postauksesta.

DSC_2390
Sioskurun autiotupa

Aloitin tammikuussa Facebookista löytyvän Nuku vähintään yksi yö ulkona joka kuukausi- haasteen joka kannustaa yöpymään luonnossa jokaisena vuodenaikana, säällä kuin säällä. Pitkäkestoiset haasteet joihin osallistuu useampi henkilö ovat omiaan kannustamaan omassa suoriutumisessa. On ollut mielenkiintoista seurata missä kaikkialla muut osallistuneet ovat nukkuneet ja millaisia yöpymistapoja he ovat hyödyntäneet vuoden aikana. Haaste on parvekeyöpyjistä aina riipparinukkujiin sopiva ja sen voi aloittaa minä vuodenaikana tahansa. Itse lasken myös autio- ja varaustuvat mukaan.

Ongelmanani luonnossa yöpymisessä on ollut rohkeuden puute, en ole uskaltanut lähteä uusille alueille yöpymään peläten pelkoa. Olisi kamalaa viettää yö jossain peläten… Haaveilen yöpyväni keskellä erämaata kauniin järven rannalla, en kuitenkaan ole toteuttanut haavettani vieläkään. Mietiskelen yöreissujani etukäteen stressiin saakka, joten extemporelähdöt ovat olleet parhaimpia ja tuotteliaampia pääsemään henkisten kynnysten yli.

DSC_2847
Sarviojan telttapaikka Ukk:lta
DSC_2625
Peurasuvannon yläpuolelta

Yhtäkään karhua ei tullut tänäkään kesänä vastaan. Tai murhamiestä. Tai muutakaan pelottavaa. Sen sijaan kuuntelen entistä enemmän rikospodcasteja ja liikun pimeällä…

Odottelin 2019 loppuvuodesta ja kuluneen vuoden alusta lähtien hiihtovaellustani Pallas- Yllästunturin kansallispuistoon, olin aloitellut jo syksyllä siedättämään itseäni pimeälle. Pimeänpelko on ollut suurin syy talvitelttailun välttelemiselle.

Haasteen aloitin kevyesti entisellä kotipihallamme. Jo helmikuussa uskallauduin yöksi Nuorgamin Skaidijärvelle ja tuon yöreissun jälkeen olen ollut suhteellisen sujut pimeyden kanssa. Skaidijärven reitin parkkipaikalla mieleni teki ajaa pimeyttä karkuun, jokin kuitenkin sai minut lähtemään pimeään. Ja onneksi sai! Jonkin matkaa kuljettuani pelko katosi ja löysin itseni keskeltä seikkailua.

DSC_2435
Hannukurun varaustupa Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta

Haasteen myötä olen yöpynyt monenlaisissa keleissä ja paikoissa. Mieleen on jäänyt parhaiten Sioskurun myrskyinen yö maaliskuulta hiihtovaellukseltani, varaustupa oli turvapaikkani raivoavalta tuulelta. Huonointa yötä ei oikeastaan ole, monena yönä nukuin huonosti mutta yhtenäkään en pelännyt. Pieleen mennein yö oli ehdottomasti kesäkuun ensimmäinen, jolloin jouduimme esikoiseni kanssa keskeyttämään retken keskiyöllä hänen sairastuttuaan. Mutta tuolloinkin kävelimme vanhan mäntymetsän halki, jossa kuulemma kummittelee. Oli jännittävää!

Olen joutunut hankkimaan haasteen myötä vain yhden uuden yöpymisvarusteen, therm – a – restin ridgerest – eristepatjan. Muuten olen pärjännyt jo olemassa olleilla varusteilla. Makuupussini voisin uusia lähivuosina, ne eivät ole kovin laadukkaita ja tarvitsisin lämpimämmät.

Ennen valitsin teltan sijasta autiotuvan – nyt taas suosin telttamajoitusta! Pidän yksityisyydestä ja teltassa on mukava köllötellä koiran kanssa. Kaipaisin telttaani ikkunaa jotta ulos kurkkiminen olisi helpompaa.
Talvisin valitsin varaustuvan varman yöpaikan takia, varusteeni eivät vielä riitä pidemmille talviyöpymisille ja autiotuvissa voi olla ruuhkaa.

DSC_2758

Vaikka pääsin hyvään vauhtiin yöpymisten kanssa, kaamoksen pimeys on tehnyt kynnyksen lähteä yöpymään kauemmas kotoa suuremmaksi. Edelleen valitsen yöpymispaikat sen mukaan mikä tuntuu turvalliselta, totuttelemista siis on vielä edessä.

Haastetta oli mukava suorittaa ja ylitin omat odotukseni sen suhteen – enpä olisi uskonut yöpyväni jokaisena kuukautena luonnossa!

Kaiken kaikkiaan öitä kertyi 22 (+1) yön verran. Edeltävä ”ennätykseni” on kymmenen yötä vuodelta. Mukana kulkenut esikoinen yöpyi kanssani viisi yötä teltassa.
Listassa (ei järjestyksessä) linkit blogipostauksiin öistä;

  1. Tammikuu entinen kotipiha Utsjoella /
  2. Helmikuu Skaidijärven laavu Nuorgamissa
  3. Maaliskuu Sioskurun varaustupa Pallas – Yllästunturin kansallispuistossa
  4. Maaliskuu Hannukurun varaustupa Pallas – Yllästunturin kansallispuistossa
  5. Maaliskuu Nammalankurun varaustupa Pallas – Yllästunturin kansallispuistossa
  6. Huhtikuu Peurasuvanto, Kaldoaivin erämaan reunama
  7. Toukokuu Skaidijärvi, Nuorgam
  8. Kesäkuu Sarvioja, Ukk
  9. Kesäkuu Luirojärvi, Ukk
  10. Kesäkuu Tuiskukuru, Ukk
  11. Kesäkuu Lankojärvi, Ukk
  12. Kesäkuu Ellin polku, Utsjoki /keskeytyi
  13. Heinäkuu Ravadasjoki, Lemmenjoki
  14. Heinäkuu Morgamoja, Lemmenjoki
  15. Heinäkuu Skaidijärvi, Nuorgam
  16. Elokuu Njuohgarkku, Kaldoaivin erämaa
  17. Elokuu Mivttejohka, Kaldoaivin erämaa
  18. Syyskuu Gamajotnsuohpášája, Kevon luonnonpuisto
  19. Syyskuu Fiellun putous, Kevon luonnonpuisto
  20. Syyskuu Ruktajärvi, Kevon luonnonpuisto
  21. Lokakuu Ruktajärvi, Kevon luonnonpuisto
  22. Marraskuu Tenojoen törmä, kotipiha, Utsjoki / linkki Retkipaikka.fi
  23. Joulukuu Suomunruoktu, Ukk

Pst, omia lemppariöitä olivat 3 & 7, mälsin fiilikseltään 21. yö.

Tammikuinen telttayö kotipihassa

IMG_20200104_114140Vuoden 2020 tavoitteenani on olla rohkeampi ja uskaltaa astua kynnyksen yli pidemmälle. Uskaltamisen kynnyksiä minulla on retkeilyä kohtaan useampi ja rohkaistuin heti vuoden alussa ylittämään niistä yhden.

Talvitelttailua olen vältellyt pimeän ja kylmän takia. Facebookin ”Nuku vähintään yksi yö ulkona joka kuukausi 2020” haasteen innoittamana päätin nukkua yön kotipihassamme. Kotipihassa nukkumista en ole aikaisemmin kokeillut kun olen kokenut kämppämme sijainnin rauhattomana liikenteen takia. Eikä toissatalvinen öinen renkaanpuhkonta ole innostanut kokeilemaan ulkona nukkumista…

… Pakkasta oli viiden asteen verran. Kaivelin päivemmällä Pikku-J:n kanssa teltalle paikan hankeen ja vein porontaljan sekä eristepatjan valmiiksi telttaan odottelemaan iltaa.

IMG_20200112_131100  IMG_20200112_131041Odotin keskiyöhön ulos menemistä. Väsyneenä kävin kantamassa kaksi talvimakuupussia telttaan ja puin lämmintä päälleni. Luotin merinokerrastoon, villahousuihin ja -paitaan.

Mörönsyötikseni lähtenyt Kiiski alkoi tuhota porontaljaa heti telttaan päästyään. Kiskoin sen irti ja tarkistin nopeasti taljaan tulleet tuhot. Pihavalo valaisi sen verran että sain tungettua -4 asteen pussini suuremman talvipussin sisään ja sukelsin nukkumaan.

Kiiski mökötti oviaukon vieressä ja pisti kerälle nukkumaan. Pussien sisällä oli lämmin, kylmää hohkasi kyljen kautta sisään kun olin luisunut eristepatjalta pois. Asentoa korjattuani lämpöä alkoi muodostua pussien sisään ja suljin silmäni.

IMG_20200112_133332 IMG_20200112_124612
IMG_20200112_122742Kotipihassa nukkuminen ei ollut niin jännittävää mitä kuvittelin sen olevan. Pihavalo paistoi ärsyttävästi ja laittelin J:lle viestiä viitsisikö käydä sammuttamassa sen. Lopulta tulin siihen tulokseen että valon olisi parempi olla päällä jos alkaisi enemmän jännittämään.

Nopeasti havahduin ahdistavaan kuumuuteen ja riisuin villavaatteet päältäni. Yllätyin kuinka hyvin pussini lämmittivät vaikka ulkona olikin leutoa. Laitoin uudelleen nukkumaan ja odotin Kiiskin reagoivan edes pihalla liikuskelevaan kettuun.

Yöllä heräsin kerran viiden aikaan. Olin yllättynyt ja jatkoin unia kahdeksaan mielelläni. En muista olenko aikaisemmin nukkunut yhtä hyvin teltassa. Aamulla oli ihanaa hengitellä raitista pakkasilmaa ja kuvitella olevansa jossain muualla yötä.

Haasteet on tehty suoritettaviksi ja olen ylpeä ensimmäisestä onnistumisestani. Vaikka yö olikin helppo, en uskonut pääseväni edes alkuun haasteessa. Helmikuuksi haaveilen autiotupayöstä, maaliskuussa lähden hiihtovaellukselle. Haasteen avulla uskon pääseväni eteenpäin yksinvaeltamisessa ja pimeänpelkoni voittamisen kanssa. Edelleen minulla on kynnyksiä lähtä yöksi luontoon – kuten nytkään mikään ei estäisi lähteä leudolla säällä yöksi tunturiin telttailemaan, pelkään pelkkää ajatustakin yöpymisestä yksin pimeässä keskellä ei mitään.

Suosittelen muitakin tutustumaan kyseiseen ryhmään! Olen saanut motivaatiota ja innostusta öihin muiden osallistujien kuvista ja tarinoista. Jos muutkin uskaltavat, miksen minäkin?

Telttakuva kotipihasta päiväsaikaan ennen teltan purkua ja loput kuvat ovat 12.1 hiihtämältäni retkeltä Vuolleseavttetvárriltä. Mainitsemani renkaanpuhkoja ei jäänyt kiinni, mutta meillä on aavistus ettei tekijä enää asu kylillä.