Tuulta ja pakkaspäiviä

IMG_20240208_132056_edit_6581262742801

Tänä talvena ei ole ollut tuulista pulaa! Tuntuu kuin koko ajan tuulisi vähintään 2m/s, joka ei toki ole paljoa, mutta yli kahdenkymmenen asteen pakkasilla senkin tuntee kasvoillaan.

Olin tammi-helmikuun vaihteessa päivän apuoppaana valokuvauskurssilla. Jännittävän opastuskeikasta teki yöksi odotettavissa ollut myrskytuuli, jo pelkästään säätiedotteen seuraaminen loi jännitystä. Olin ottanut telttani mukaan ulkoyöstä haaveillen mutta illan tullen oli selvää ettei kymmenen jälkeen ollut asiaa pihalle. Kuuntelimme mökin suojissa kuinka tuuli hurjistui yli 30m/s tuuliksi ja pauhasi ulkona aamuyöhön saakka. Vaikka olisi kuinka yrittänyt, ulos ei olisi päässyt.

Tuon hurjan tuulen kokeminen erämaassa oli pysäyttävä kokemus, en ole ihan heti lähdössä kokemaan tuollaista myrskyä luontoon.

DSC_8593

Kun pakkaset hieman hellittivät ”tuntuu kuin -30” asteesta pariin kymmeneen uskallauduin hiihtoretkelle lähirinteeseen. Tammikuussa tuli retkeiltyä harmillisen vähän viikon influenssan ja koulujakson vuoksi, olen tehnyt lyhyitä hiihtoretkiä Tenon rannoille ja nauttinut erämaasta moottorikelkan kyydistä.

Meidän lähirinne on todella jyrkkä enkä ihan heti osaa nimetä toista yhtä jyrkkää missä menisi polku lähitienoolta. Yllätyin kuinka hyvin kokopitkä nousukarva piti pidon hangella johon oli viimein syntynyt kantoa.

DSC_8594
DSC_8600

Rinteessä oli ilokseni paljon riekkojen ja jänisten jälkiä. Tällä kertaa en vahingossakaan päätynyt jänön pesälle. Kettujen jälkiä oli yllättävän vähän ja muutama porokin näytti kaivelleen ruokaa hangesta.

Tenojoella oli hiljaista. Rekat ajelivat Norjan puolella auringon hiljalleen laskiessa.

Ylemmäs kiivetessäni tuuli koveni ja poskia alkoi kipristellä. Lumi juoksi rinteessä ja hämmästyin kuinka lumetonta tasanteella oli. Suksilla ei kehdannut liukua eteenpäin terävien kivien syödessä pohjia.

DSC_8608-2
DSC_8620

Yltyvä tuuli kehoitti laskeutumaan alemmas rinteeseen, sinnillä oli käytävä katsomassa luonnon oma luistinrata.

Salaa haaveilen vielä joskus luistelevani pienistä puroista syntyvällä jäällä. En ole neljään talveen havainnut jäätyneen alueen olleen yhtä iso kuin nyt, jos jää olisi yhtään tasaisempi siellä olisi saanut jo pienet jääkiekkomatsit aikaan.

Jään pinta tuntui hieman kostealta nousukarvoja vasten suksiessani kohti pyöreää kiveä. Kiven luona jäässä oli pannukakkumaisia kohoumia, liekkö suuria kiviä olisi jäänyt veden alle.

DSC_8623
DSC_8632
DSC_8634
DSC_8649

Sormien jäätyessä tunnottomiksi oli pakko suunnata alemmas rinteeseen. Jyrkässä kohdassa oli mukava lasketella alas, ainoastaan jäällä kostuneet pohjat hidastivat menoa ja olin lentää nurin pujotellessani tuulelta suojaan.

Riekot ovat viihtyneet alempana maastossa puiden oksilla. Huomasin suuren joukkion lähistöllä ja hiipiessäni lähemmäs suuri parvi pöllähti ilmaan.

Illan hämärtyessä päätin suunnata kotiin päin rinnettä myötäillen. Seurailin eläinten jälkiä ja riekkojen tekemiä polkuja joiden varsilla oli useampi kieppi.

DSC_8662

Tänä talvena eläinten jäljet ovat kiinnostaneet aivan uudella tavalla. Mitä enemmän niitä olen tutkinut, sen paremmaksi tunnistajaksi olen tullut. Mielenkiintoista on seurata mitä yön aikana pihapiirissä on tapahtunut, mikä trendaa jänisten piireissä ja mitä ketut ovat tällä kertaa kaivelleet pihasta esiin. Rikkoivatpa pirulaiset mun jäälyhdyt joulukuussa.

Hiihtoretkeni alkoi lähestyä loppuaan taivaan värjäytyessä hiljalleen vaaleanpunaiseksi. Fiilis oli seikkailullinen ja rentoutunut, tätä lisää!

DSC_8664
DSC_8669

50 yötä luonnossa

DSC_7428
Helmikuinen aamu Tsuomasvaaralla

En nyt ota kantaa onko näissä määrällisissä haasteissa mitään järkeä tai kannattiko viimeiset yhdeksän yötä jättää joulukuulle, kun kesälläkin olisi ollut aikaa ja mahdollisuuksia yöpyä teltassa ulkona, mutta tässäpä teille pieni vinkkipostaus teltassa yöpymisestä säällä kuin säällä!

Nukuin vuonna 2023 50 yötä teltassa (tai muussa telttaolosuhteisiin verrattavissa olevassa majoitteessa) ja kuusi autio- tai varaustuvissa. Olen nyt viidettä vuotta suorittanut Nuku joka kuukausi vähintään kerran ulkona – haastetta ja viime vuonna otin pienen lisähaasteen itselleni.

Haasteen piti olla helppo. Talvi oli kuitenkin kiireellisempi töiden kannalta, kesällä laiskotti ja talvenna alkoi jopa tuskastuttaa teltan jatkuva pystytys – kuivaus rumba pottupellolla. Sain kuitenkin yöt kasaan ja viimeisen yön nukuin parvekkeellamme vuoden vaihtuessa.

Tarkoituksena oli yöpyä mahdollisimman erilaisissa olosuhteissa. Niitä olivat mm.

  • -27 asteen pakkasyö Kiilopäällä
  • myrskytuuli helmikuussa Kaldoaivin erämaassa
  • kylmin yö Ukk:lla kesäkuussa
  • elokuussa rankkasade tiputteli absidin läpi
  • ensimmäinen pakkasyö syyskuussa
  • ja talvitelttailukurssin tuulinen yö marraskuussa
IMG_20230115_080826_Bokeh__01
– 27 Kiilopäällä tammikuussa
IMG_20230806_204756
Tyyntä ennen sadetta elokuussa Tsaarajärvellä

Haasteen myötä pakkasilla yöpyminen on helpompaa. Ehkä retkelle lähtemisen kynnys nousi, kun loppuvuotta kohti mentäessä alkoivat yöpymättömät yöt painaa päälle ja jatkuva varusteiden huoltaminen alkoi väsyttää. Pian haasteen loppumisen jälkeen kuitenkin tuntui siltä, että voisin hyvinkin suorittaa saman uudelleen! Mutta ajatus siitä, että voisin yöpyä retkillämme hyvällä omalla tunnolla myös autiotuvissa lämmittää mieltä…

Haastavinta yöretkissä ajan löytämisen lisäksi on ehdottomasti varusteiden kuivaaminen! Etenkin alkutalvesta makuupussit ja teltat pääsivät kostumaan, fjällrävenin abisko shape 3 kuivuu pienen koonsa ansiosta kätevästi autotallissa, mutta pidempi Hilleberg kaitum 2 gt:tä täytyy käydä kääntelemässä ajoittain jotta se kuivuu täysin. Makuupussit valtasivat monena päivänä yläkerran aulan ja päätyivät välillä pienimmän lapsemme leikkeihin. Hinkattiinpa untuvapussista yksi päivä pois glitter-huulikiiltoa…

IMG_20230821_230358
Norjan puolella Rastigaisan juurella
IMG_20230915_080542
Vetsikossa syksyn ensimmäinen pakkasyö

Omia havaintoja ja vinkkejä talviyöpymisistä

  • ota mukaasi kuivat vaihtovaatteet leiriin. Itse olen jo jäässä pelkästään jos sukat ovat kostuneet
  • mielummin enemmän lämmintä varustetta kuin liian vähän. Itse tarkenen öisin pahimmillaan vasta kolmen pussin lämmössä (kuitu -4, untuva -19 ja fjellduke)
  • (linkki partiotaitan sivuille) Tälläinen thermo poc pitää kylmän puhelimesta loitolla, eikä makuupussissasi seikkaile kylmä kalikka kun laitat kännykän yöksi omaan pussiinsa. Tälläinen pussukka pitää myös puhelimeni akkun voimissaan taskussa talviretkien ajan
  • hanskat, untuvatakki sekä aamun vaihtovaatteet makuupusseihin yöksi. Ei ole niin kylmä pukeutua!
  • koko teltan pohjan peittävä routamatto eristeeksi – jopa polvia lämmittää kontatessa. Idean olen kopioinut muilta.
  • auton lumiharja vakituiseksi retkivälineeksi. Harjalla puhdistat teltan ja varusteet lumesta, höyläpuolella putsaat suksien pohjat
  • pilkkisaappaat ovat hyvät leirikengät. Kevyet ja helppo saada jalkaan
  • Säästät lumikiiloissa kun käytät suksia ja sauvoja. Suksien pohjat voi putsata lumiharjan avulla aamulla
  • voit keittää järven jälle pakkaantuneesta vedestä juomavedet. Huom! keitä vähintään 10 minuuttia
  • trangia on hidas, mutta lämmittää kokkailun aikana kivasti telttaa. Huolehdi turvallisuudesta, kokkaa absidissa vain hyvän ilmanvaihdon kanssa
  • kovalla tuulella älä pystytä telttaa suoraan autiotuvan/muun rakennuksen välittömään läheisyyteen. Sinne voi syntyä tuulesta pyörre joka ottaa ikävästi teltasta kiinni ja huonolla tuurilla irrottaa teltan lumesta
IMG_20230614_204129
IMG_20231026_223901

Vinkit kesäöihin Saamenmaalla (ja miksei muuallakin)

  • kosteana yönä puhelin voi vaurioitua teltan pohjalla
  • tarkista netistä, saako telttasi päätyjä rullattua ylös jolloin maksimoit teltan tuulettumisen helteillä
  • heinä-kesäkuun vaihde on itselleni ehdoton ei- telttailuaikaa. Silloin räkkä ja helteet ovat yleensä saapuneet
  • hyvässä telttapaikassa ei ole kuoppaa teltan alla. Siihen kerääntyy sateella vettä…
  • avotunturissa on vähemmän ötököitä kuin alempana jokilaaksoissa
  • poroherkän koiran kanssa varaudu siihen, että koira herää yöllä haukkumaan paikalle hiippailevia poroja
  • erämaassa nuotion teko alueellisesti on hieman vapaampaa kuin muualla, tarkista kuitenkin ettet tee nuotiota yksityiselle maalle
IMG_20230909_074804
IMG_20230826_150500

Haasteen aikana pyrin yöpymään uusissa kohteissa, suurin osa näistä osui vaellusten ajalle jolloin tuli yövyttyä extemporepaikoissa, suunnitelmien mukaisesti ja oman mukavuusalueen ulkopuolisissa kohteissa.

Lemppariöitäni ovat ehdottomasti talvivaelluksella nukutut yöt. Osa öistä oli paksua syvää unta ja heräsin seuraavaan aamuun hyvin levänneenä. Talvivaelluksella oli myös selvät rutiinit miten hoitaa leiri kuntoon, kun taas kesän ajan vaelluksilla pakka tuntui leviävän ja Kiiskin kanssa yövyttiin muutama yö varusteiden seassa.

Ai niin, yksi viime vuoden lempparihetkistäni oli kun olin rankkasateella pakannut kaikki varusteet jo kasaan ja odoteltiin että sade lakkaisi. Tulikin kylmä ja kaivoin makuupussin pussistaan jossa sitten makoilin kovalla teltan lattialla koira jalkopäässä ja kuuntelin Tuplakääk-podcastia kunnes sade lakkasi. Tämä oli samaa aamua jolloin teltan absidista tiputti vedet saumasta läpi.

Nyt vuonna 2024 toiveenani on jatkaa yöpymishaastetta joka kuukausi, ilman tavoitemäärää, mutta yöt aijon yöpyä jossain muualla kuin kotipihassa.

Täältä löydät muita postauksiani Nuku yö ulkona vähintään kerran joka kuukausi – haasteesta

Päivä talvivaellukselta – rutiinit ja varusteet

Tässä postauksessa palataan viime kevään hiihtovaellukselleni Kaldoaivin erämaahan jolloin hiihdin viiden päivän ajan vaihtelevissa olosuhteissa teltassa ja autiotuvissa yöpyen. Tarinan ohella kerron rutiineistani vaelluspäivän aikana ja varusteistani.

Täältä löydät alkuperäisen tekstin vaelluksestani Kaldoaivin erämaahan maalis-huhtikuun vaihteessa 2023!

IMG_20230328_185936

Aamu järven rannalla

Herään levottoman yön jälkeen herätyskelloon. En ollut palellut kahden makuupussini ja tunturiviitan uumenissa, eikä pakkastakaan ollut yöllä paljoa. Edeltävän illan jälkihavainnot karmivat mielessäni, onneksi kyseinen eläin ei tullut nuuskimaan telttaani!

Lisään kerrastojen ja villavaatteiden päälle untuvaa, survon pilkkisaappaat jalkaani ja käyn ulkona vessassa. Tai no, kuopalla jonka valitsin vessaksi.

Kauhaisen kattilaan lunta ja katsahdan bensakeitintäni tuimasti – se ei toiminut illalla enkä jaksaisi alkaa selvittämään heti aamusta mikä sitä vaivasi.

Lumi suli hiljalleen trangialla kun nautin yön yli termarissa ollutta haaleaa vettä. Lämmitin kotona valmiiksi voideltua ja täytettyä ruisleipää keittimellä ja pian pääsin kahvivesien keiton jälkeen nauttimaan myös aamupuurosta.

Päivän vedet tekeytyivät taustalla pakatessani varusteita kasaan. Kiehautetun veden kaadoin ruokatermariin kuivatun lounaan sekaan ja loput termospulloon päivän juotaviksi.

Hampaanpesu on vaelluksillani yksi tärkeimmistä rutiineista! Tuntuu ettei päivä ala jos ei saa suuta puhtaaksi aamukahvin jäljiltä.

IMG_20230328_202126
IMG_20230329_131202
IMG_20230329_152315

Päivä tunturimaastossa

Kasattuani teltan ja varusteet ahkioon lähdin hiihtämään kohti päivän seuraavaa etappia. Sää vaikutti alkuun hyvältä, hiljalleen pilvet peittivät taivaan eikä aamun sinertävästä maisemasta ollut tietoakaan.

Jouduin pakkaamaan ahkion uudelleen sen kaatuillessa. Ahkion päällä köllötti päiväreppu jonka uumenista löytyi gps, ensiapulaukku, tulentekovehkeet, toppahame, kevytuntsikka, välipalaa, ruokatermari sekä juotavaa. Päivärepusta on nopea napata päivän aikana tarvittavat asiat.

Söin välipalapatukkaa hiihdellessäni järvien ylitse yhä korkeammalle kohti avotunturia. Lounastauolle kaivoin kevytuntuvatakin lämmittämään, termoksessa tekeytynyt lounaskin oli vielä sopivan lämmintä.

Muutin hieman suunnitelmiani hiihtäessäni kohti Gálddoainurkia, huonolla säällä ei olisi järkeä hiihtää korkeammalle. Maasto muuttui hankalammaksi, yritin nähdä moottorikelkan jälkiä hangessa ja hahmottaa mitä kautta olisi fiksuinta laskeutua Gálddašjokilaaksoon.

Maisemista ei saanut paljoakaan selvää kaiken ollessa tasaisen harmaata. Jokilaakson seinämien kiviä erotti sieltä täältä, en erottanut edes maaston muotoja kunnolla laskeutuessani laakson pohjalle. Siinä rytäkässä kaadoin ahkion, onneksi siitä ei hajonnut mitään!

Hieman tuskastuneena matkasta saavuin hiljalleen Áldoleakšalle. Tuuli voimistui sään huonotessa entisestään. Väsyneenä päivän haastavasta maastosta kuljin gepsin avulla kohti harjua jonka taakse telttani tahdoin laittaa. Olin saanut päähän pinttymän kohteesta, oli pakko päästä perille.

IMG_20230329_154120
IMG_20230329_185205

Leiripaikan rauha

Kun pääsin harjulle teltta oli hetkessä pystyssä. Ympäriltäni en erottanut enää muuta kuin tasaisen sinertävän harmaan maaston ja muutaman puun kaukaisuudessa. Vaihdoin kuoritakkini untuvaan, kosteat merinokerrastot kuiviin leirikerrastoihin ja hiihtohousuina käyttämäni Fjällrävenin paksummat talvivaellushousut untuvahousuihin. Monot vaihtuivat pilkkisaappaisiin.

Ruuaksi lämmittelin trangian pannulla mikropizzaa. Roiskeläppää syön vain talvivaelluksilla, mahtavaa luxusta! Lumesta vesien keittelyssä meni aikansa, trangia toimi samalla omanlaisena lämmittimenä ja tarkenin hyvin lukea kirjaa illan mittaan. Vesiä keitin iltaa ja aamua varten kunnes saisin taas aamulla aloittaa sulattelun uudelleen.

Ulos olin kaivanut vessakuopan ja absidiin tilaa puuhastella. Yöksi varusteeni olivat nätissä kasassa patjan vieressä, puhelin latautui makuupussissa yötä varten. Tuuli otti telttaan maltillisesti kiinni myräkästä huolimatta.

IMG_20230329_191301

Yön tunnelmia

Teltan pohjalla oleva eristepatja tuntuu mukavan lämpimältä polvien alla. Untuvatäytteinen ilmapatja ja solumuovipatja varmistavat ettei kylmä hohkaa läpi yöllä. Pelaan varman päälle ja nukun vielä kahdella pussilla joiden päällä on vielä Fjellduke-tunturiviitta jota voin pitää kylmyydestä riippuen joko auki tai kokonaan kiinni.

Pesen vielä hampaani absidissa ja kurkistan ulos tarkistaakseni ahkion tilanteen. Siellä se hiljalleen peittyi hankeen lumen lentäessä tuulessa.

Kuivien merinokerrastojen lisäksi puen päälleni villaa. Kaulurin ja pipon lisäksi nukun välillä lapasissa. Villasukat ovat must have.

Tuuli kovenee ulkona, jännittää. Kuuntelen aikani teltan kattoa pieksevää tuulta ennen kuin nukahdan korvatulpat korvissani. Yöllä herään kuuntelemaan tuulta, se on säätiedotuksen lupaamana laantunut. Hyvä niin, koska aamulla matka jatkuisi avotunturissa kohti seuraavaa yöpaikkaa.

Hiihtoretki kaamospäivänä & vinkit onnistuneeseen kaamosretkeen!

IMG_20231205_115400

Kotona Vetsikossa pakkasta oli mukavat -11 astetta lähtiessäni ajelemaan kohti Nuorgamia. Päivästä vaikutti tulevan upea, vasta Pulmankijärven Isonkivenvaaralla tajusi päivän koko komeuden.

Kaamos on alkanut lähes yllättäen, yhtäkkiä sitä vain huomasi pimeän tulevan nopeasti ja päivien lyhentyneen. Kahden jälkeen, jos kelloa ei seuraa, voi luulla kellon olevan paljon enemmänkin. Vuosi vuodelta kaamos tuntuu lyhenevän ja viikkojen kuluvan nopeammin, viime talvena jopa harmitti kaamoksen loppuminen!

Kaamostarinoita vuosien varrelta – millaista on elää ja asua Suomen pohjoisimmassa kunnassa pimeään aikaan

IMG_20231205_120804
IMG_20231205_122245

Kävin töissä mutkan ja nappasin tunturisukset mukaani hiihdelläkseni lähimaastossa. Pakkasta oli yllättäen -20 astetta! Onneksi olin pukeutunut riittävän lämpimästi.
Auton parkkeerasin Pulmankijärventien reunaan ja maisemista ihastuneena päätin napata pari kuvaa kameralla ennen lähtöä. Pettymyksekseni huomasin muistikortin jääneen kotiin. Kamera autoon ja matkaan puhelimen varassa!

Kameralleni kävi taannoin pieni äksidentti. Vaikken kovin hyvää huolta pidä siitä, se on säästynyt vuosien aikana suuremmilta haavereilta. Erään yöretken päätteeksi olin pakannut mukana olleet elektroniikat pusiin jossa oli myös avattu hillopurkki. Kassi unohtui autoon ja seuraavan kerran kameraa tarvitsiessani löysin kamerani lillumasta hillosta. Hihnan jouduin katkomaan ja meni aikansa että sain putsattua kameran jokaisen kolon hillosta! Pesun jälkeen näppäimet jäivät tahmaisiksi enkä saa enää muutettua asetuksia manuaalilta automaatille, käytettyä ajastinta… Noh. Pientä siihen nähden mitä kameralle olisi voinut tapahtua jollain vaelluksella.

IMG_20231205_123041

Joulukuun ensimmäisille päiville osuneella hiihtoretkelläni lumi oli pehmeää, varvikoissa oli hankala hiihtää suksien kärkien tarttuessa puskiin. Nyt melkein viikon kestäneen tuulisen ajanjakson jälkeen pehmeä hanki on muisto vain – tunturissa on hankalampi liikkua suksin tai lumikengin kovilla aalloilla, lipoilla ja kivien törröttäessä esiin tuulen puhaltamilta alueilta. Onneksi on luvattu lisää lunta!

Sormia palelsi kosteassa pakkasessa, lumeen vuorautuneet tunturikoivut houkuttelivat luokseen enkä malttanut palata autolle lämmittelemään.

Pyrin korkeammalle vaaran rinteeseen näkemään kauniit kaamostaivaan värit etelässä. Yllätyksekseni korkeammalla ilma tuntui paljon lämpimämmältä kuin alhaalla auton luona, meinasi tulla jopa hiki hiihdellessä yhä kauniimpien puiden luokse!

Aikani taivaan punertavia värejä katseltuani päätin hiihtää vielä hetken pohjoistaivasta päin nähdäkseni kauniin sinisen taivaan. Palatessani alas autolle huomasin jälleen pakastuvan.

IMG_20231205_115121

Näin koet kaamospäivän parhaimmillaan retkelläsi Utsjoella ja Nuorgamissa;

  • Ole liikenteessä 10 ja kello 15 välillä! Iltapäivä yhden ja kahden välillä taivas on kauneimmillaan
  • Valitse retkipäiväksi mahdollisimman kirkas päivä, pilvisellä säällä taivaan värit voivat jäädä näkemättä
  • Hakeudu korkealle (muista tarkistaa tuulen vahvuus!). Utsjoen kirkonkylällä Geologinen polku ja Ailigas- tunturi ovat hyviä kaamosretkikohteita, Nuorgamissa abouttiarallaa koko Pulmankijärventien alue, kuten Skaidijärven retkeilyreitti, Heikkovárri, Hárremahčohkka ja Fielbmajärven laavu
  • Varaudu lämpimillä lisävaatteilla, lämpimällä juomalla, eväillä ja otsalampulla sekä suksilla tai lumikengillä
  • Lataa kameran ja puhelimen akut täyteen, pyri pitämään ne lähellä kroppaasi jotteivät ne jäätyisi. Suosittelen puhelimelle Thermo bagia joita saa. mm. Partioaitasta
IMG_20231116_142109