Elokuussa juuri ennen koulun alkamista suuntasin Kaldoaivin erämaahan maastopyörin poikani kanssa.
Fatbikeeni oli haastavaa löytää taakkatelinettä ja lopulta tulin siihen tulokseen ettei vanhaan pyörääni edes ole mahdollista saada telinettä. Vanhaan tuttuun tapaan köytin pyöräni runkoon varusteitani kiinni ja poitsun pyörään valjastettiin Ortliebin laukut.
Jo lähtiessä oli selvää että laukut olivat liian raskaat poitsun kevyelle pyörälle. Onneksi ongelmaan löytyi ratkaisu.
Loppukesän valo loi leiripaikkoihimme kauniin tunnelman. Ötököitä oli ärsytykseen saakka, mäkäräiset ja polttiaiset ahdistelivat yhteistyössä ampiaisten kanssa.
Pelkkää pyöräilyä retkemme ei ollut, saimme raahata pyöriä varvikoilla ja soilla päästäksemme Njállavaaran mönkijäuralta Vuoknolin Vetsikkoon vievälle uralle. Tulipa pyöriä uitettua myös järvessä!
Heinäkuussa yövyin kaksi yötä Kaldoaivilla. Matka alkoi ukkosta peläten, hyttysiä oli riittävästi ja kolea sateinen sää jatkui viimeiseen patikkapäivään saakka.
Vierailen videolla Báritjávrilla, Vuoknolissa ja Geinnodatoaivveilla. Muita vaeltajia tuli ennätykselliset 10 kappaletta yhden päivän aikana vastaan!
Ensimmäisiä kevään merkkejä ovat avotunturiin auringon lämmössä sulavat paljaat laikut, pälvet. Lumeton alue on vielä roudassa mutta sammal ja muu kasvusto tuoksuvat keväältä maaperän jatkaessa hidasta sulamistaan.
Minulla on ollut jo muutamana keväänä tapana hakeutua yöksi pälvelle aurinkoisena iltana. Parhaimmillaan pääsin aamusta kävelemään takaisin autolle kovaa hankea pitkin, iltaisin on saanut hiihtää perille. Pälviretken ideana on helppous ja vaivattomuus – tee leiri lähelle autoa sellaiselle paikalle jonka maisemat miellyttävät mahdollisimman vähällä vaivalla.
Keväisin päivät voivat olla yllättävänkin lämpimiä, yöllä pikkupakkaset kovettavat hanget jolloin aamun paluu autolle käy kuin leikiten.
Ilokseni sain seuraa tämän kevään pälviretkelle Vastuuttomien vaellusten porukasta. Yöretkemme osui kivasti vappuiltaan.
Parkkeerasimme autot Pulmankijärventien uudelle parkkipaikalle joka on kätevästi Skaidijärven tikutetun reitin pohjoispäässä. Olin jo aikaisemmin päillä zoomaillut ohiajaessa sopivaa reittiä kauemmas tiestä tasaiselle lumettomalle alueelle.
Olin täysin varma ettemme tarvitsisi apuvälineitä pälvelle päästäksemme. Kiertelimme hankiplänttejä parhaamme mukaan, mutta juuri ennen kohdetta jouduimme kahlaamaan polveen yltävässä hangessa. Nauru raikasi kaatuillessamme raskaiden rinkkojen kanssa jalkojen jäädessä hangen syövereihin.
Kevättalvella varusteet ovat käytännössä samat kuin talviaikaan yöpakkasten takia. Sulat alueet hankaloittavat suksien ja ahkion kanssa liikkumista joten en ajoittaisi hiihtovaellusta pohjoisimpaan Suomeen huhti-toukokuun vaihteeseen.
Leiriytyminen yhdellä teltalla on huomattavasti helpompaa kuin useamman kanssa – pälveltä ei meinannut löytyä sopivia tasaisia kohtia. Pienet kuopat eivät yleensä haittaa, mutta roudan aikaan sula vesi ei imeydy maahan vaan kastelee telttojen pohjat herkemmin.
Olemme sen verran mukavuudenhaluisia että jokaiselle oli oma teltta, omani sentään jaoin Kiiskin kanssa. Olen nukkunut niin monia öitä yksin teltassa etten välttämättä osaisi nukkua seurassa. Lapset vielä menevät, heidän kanssaan telttayöt ovat joka tapauksessa unettomia (minulle).
Illan ohjelmana oli koiran hellimistä, omena-kaurapaistosta ilman omenaa ja alkoholitonta hillakuoharia. Vapputunnelman kruunasi kylmä viima. Pulmankijärventiellä oli yllättävän paljon liikennettä ajankohtaan nähden, autojen hurina kuului ikävästi leiripaikkaamme muttemme antaneet asian häiritä – menohan oli kuin vapputorilta! Miinus ilmapallot ja ihmispaljous.
Ilta ei enää hämärtynyt lähestyvän yöttömän yön vuoksi joten nukkumaan kömmittiin väsyn iskiessä. Kiiski kömpi tutulle omalle paikalleen teltan perälle ja vain mulkoili sille mukaan ottamaani peitettä. Peite päätyi omaan käyttööni lämpötilan laskiessa.
Kiiski läpsi tassullaan muutamaan otteeseen vaihtaessani asentoa. Se si selvästikään ollut vielä täysin orientoitunut telttaelämään talven jäljiltä.
Routaisen maan vuoksi telttaa ei saanut kiilattua kunnolla. Tuulen koventuessa hieman jännitti pysyykö absidi kasassa yön yli, emme jaksaneet paljoa ajatella tuulen suuntaakaan leiriä pystyttäessä.
Aamulla nautimme vappuperinteiden mukaisesti kahvit ja munkit vihmovassa lumisateessa. Saderintamaa sai seurata Tenojoen laaksossa ennen kuin se iski päällemme.
Ja kuten tosiyöretkellä kuuluu tapahtuakkin, sade loppui juuri kun aloimme pakkaamaan leiriämme kasaan. Olin löytänyt muka paremman reitin takaisin autoille, saimmekin jälleen kahlata hangessa kovaa jälkeä etsien.
Kevään tulo oli vapun aikaan hidasta, tällä hetkellä tätä kirjoittaessani Tenojoki on jo menettänyt jäänsä ja tunturi sulaa vauhdilla.
En nyt ota kantaa onko näissä määrällisissä haasteissa mitään järkeä tai kannattiko viimeiset yhdeksän yötä jättää joulukuulle, kun kesälläkin olisi ollut aikaa ja mahdollisuuksia yöpyä teltassa ulkona, mutta tässäpä teille pieni vinkkipostaus teltassa yöpymisestä säällä kuin säällä!
Nukuin vuonna 2023 50 yötä teltassa (tai muussa telttaolosuhteisiin verrattavissa olevassa majoitteessa) ja kuusi autio- tai varaustuvissa. Olen nyt viidettä vuotta suorittanut Nuku joka kuukausi vähintään kerran ulkona – haastetta ja viime vuonna otin pienen lisähaasteen itselleni.
Haasteen piti olla helppo. Talvi oli kuitenkin kiireellisempi töiden kannalta, kesällä laiskotti ja talvenna alkoi jopa tuskastuttaa teltan jatkuva pystytys – kuivaus rumba pottupellolla. Sain kuitenkin yöt kasaan ja viimeisen yön nukuin parvekkeellamme vuoden vaihtuessa.
Tarkoituksena oli yöpyä mahdollisimman erilaisissa olosuhteissa. Niitä olivat mm.
-27 asteen pakkasyö Kiilopäällä
myrskytuuli helmikuussa Kaldoaivin erämaassa
kylmin yö Ukk:lla kesäkuussa
elokuussa rankkasade tiputteli absidin läpi
ensimmäinen pakkasyö syyskuussa
ja talvitelttailukurssin tuulinen yö marraskuussa
– 27 Kiilopäällä tammikuussa
Tyyntä ennen sadetta elokuussa Tsaarajärvellä
Haasteen myötä pakkasilla yöpyminen on helpompaa. Ehkä retkelle lähtemisen kynnys nousi, kun loppuvuotta kohti mentäessä alkoivat yöpymättömät yöt painaa päälle ja jatkuva varusteiden huoltaminen alkoi väsyttää. Pian haasteen loppumisen jälkeen kuitenkin tuntui siltä, että voisin hyvinkin suorittaa saman uudelleen! Mutta ajatus siitä, että voisin yöpyä retkillämme hyvällä omalla tunnolla myös autiotuvissa lämmittää mieltä…
Haastavinta yöretkissä ajan löytämisen lisäksi on ehdottomasti varusteiden kuivaaminen! Etenkin alkutalvesta makuupussit ja teltat pääsivät kostumaan, fjällrävenin abisko shape 3 kuivuu pienen koonsa ansiosta kätevästi autotallissa, mutta pidempi Hilleberg kaitum 2 gt:tä täytyy käydä kääntelemässä ajoittain jotta se kuivuu täysin. Makuupussit valtasivat monena päivänä yläkerran aulan ja päätyivät välillä pienimmän lapsemme leikkeihin. Hinkattiinpa untuvapussista yksi päivä pois glitter-huulikiiltoa…
Norjan puolella Rastigaisan juurella
Vetsikossa syksyn ensimmäinen pakkasyö
Omia havaintoja ja vinkkejä talviyöpymisistä
ota mukaasi kuivat vaihtovaatteet leiriin. Itse olen jo jäässä pelkästään jos sukat ovat kostuneet
mielummin enemmän lämmintä varustetta kuin liian vähän. Itse tarkenen öisin pahimmillaan vasta kolmen pussin lämmössä (kuitu -4, untuva -19 ja fjellduke)
(linkki partiotaitan sivuille) Tälläinen thermo poc pitää kylmän puhelimesta loitolla, eikä makuupussissasi seikkaile kylmä kalikka kun laitat kännykän yöksi omaan pussiinsa. Tälläinen pussukka pitää myös puhelimeni akkun voimissaan taskussa talviretkien ajan
hanskat, untuvatakki sekä aamun vaihtovaatteet makuupusseihin yöksi. Ei ole niin kylmä pukeutua!
koko teltan pohjan peittävä routamatto eristeeksi – jopa polvia lämmittää kontatessa. Idean olen kopioinut muilta.
auton lumiharja vakituiseksi retkivälineeksi. Harjalla puhdistat teltan ja varusteet lumesta, höyläpuolella putsaat suksien pohjat
pilkkisaappaat ovat hyvät leirikengät. Kevyet ja helppo saada jalkaan
Säästät lumikiiloissa kun käytät suksia ja sauvoja. Suksien pohjat voi putsata lumiharjan avulla aamulla
voit keittää järven jälle pakkaantuneesta vedestä juomavedet. Huom! keitä vähintään 10 minuuttia
trangia on hidas, mutta lämmittää kokkailun aikana kivasti telttaa. Huolehdi turvallisuudesta, kokkaa absidissa vain hyvän ilmanvaihdon kanssa
kovalla tuulella älä pystytä telttaa suoraan autiotuvan/muun rakennuksen välittömään läheisyyteen. Sinne voi syntyä tuulesta pyörre joka ottaa ikävästi teltasta kiinni ja huonolla tuurilla irrottaa teltan lumesta
Vinkit kesäöihin Saamenmaalla (ja miksei muuallakin)
kosteana yönä puhelin voi vaurioitua teltan pohjalla
tarkista netistä, saako telttasi päätyjä rullattua ylös jolloin maksimoit teltan tuulettumisen helteillä
heinä-kesäkuun vaihde on itselleni ehdoton ei- telttailuaikaa. Silloin räkkä ja helteet ovat yleensä saapuneet
hyvässä telttapaikassa ei ole kuoppaa teltan alla. Siihen kerääntyy sateella vettä…
avotunturissa on vähemmän ötököitä kuin alempana jokilaaksoissa
poroherkän koiran kanssa varaudu siihen, että koira herää yöllä haukkumaan paikalle hiippailevia poroja
erämaassa nuotion teko alueellisesti on hieman vapaampaa kuin muualla, tarkista kuitenkin ettet tee nuotiota yksityiselle maalle
Haasteen aikana pyrin yöpymään uusissa kohteissa, suurin osa näistä osui vaellusten ajalle jolloin tuli yövyttyä extemporepaikoissa, suunnitelmien mukaisesti ja oman mukavuusalueen ulkopuolisissa kohteissa.
Lemppariöitäni ovat ehdottomasti talvivaelluksella nukutut yöt. Osa öistä oli paksua syvää unta ja heräsin seuraavaan aamuun hyvin levänneenä. Talvivaelluksella oli myös selvät rutiinit miten hoitaa leiri kuntoon, kun taas kesän ajan vaelluksilla pakka tuntui leviävän ja Kiiskin kanssa yövyttiin muutama yö varusteiden seassa.
Ai niin, yksi viime vuoden lempparihetkistäni oli kun olin rankkasateella pakannut kaikki varusteet jo kasaan ja odoteltiin että sade lakkaisi. Tulikin kylmä ja kaivoin makuupussin pussistaan jossa sitten makoilin kovalla teltan lattialla koira jalkopäässä ja kuuntelin Tuplakääk-podcastia kunnes sade lakkasi. Tämä oli samaa aamua jolloin teltan absidista tiputti vedet saumasta läpi.
Nyt vuonna 2024 toiveenani on jatkaa yöpymishaastetta joka kuukausi, ilman tavoitemäärää, mutta yöt aijon yöpyä jossain muualla kuin kotipihassa.
Erämaan vaeltajatar 