50 yötä luonnossa

DSC_7428
Helmikuinen aamu Tsuomasvaaralla

En nyt ota kantaa onko näissä määrällisissä haasteissa mitään järkeä tai kannattiko viimeiset yhdeksän yötä jättää joulukuulle, kun kesälläkin olisi ollut aikaa ja mahdollisuuksia yöpyä teltassa ulkona, mutta tässäpä teille pieni vinkkipostaus teltassa yöpymisestä säällä kuin säällä!

Nukuin vuonna 2023 50 yötä teltassa (tai muussa telttaolosuhteisiin verrattavissa olevassa majoitteessa) ja kuusi autio- tai varaustuvissa. Olen nyt viidettä vuotta suorittanut Nuku joka kuukausi vähintään kerran ulkona – haastetta ja viime vuonna otin pienen lisähaasteen itselleni.

Haasteen piti olla helppo. Talvi oli kuitenkin kiireellisempi töiden kannalta, kesällä laiskotti ja talvenna alkoi jopa tuskastuttaa teltan jatkuva pystytys – kuivaus rumba pottupellolla. Sain kuitenkin yöt kasaan ja viimeisen yön nukuin parvekkeellamme vuoden vaihtuessa.

Tarkoituksena oli yöpyä mahdollisimman erilaisissa olosuhteissa. Niitä olivat mm.

  • -27 asteen pakkasyö Kiilopäällä
  • myrskytuuli helmikuussa Kaldoaivin erämaassa
  • kylmin yö Ukk:lla kesäkuussa
  • elokuussa rankkasade tiputteli absidin läpi
  • ensimmäinen pakkasyö syyskuussa
  • ja talvitelttailukurssin tuulinen yö marraskuussa
IMG_20230115_080826_Bokeh__01
– 27 Kiilopäällä tammikuussa
IMG_20230806_204756
Tyyntä ennen sadetta elokuussa Tsaarajärvellä

Haasteen myötä pakkasilla yöpyminen on helpompaa. Ehkä retkelle lähtemisen kynnys nousi, kun loppuvuotta kohti mentäessä alkoivat yöpymättömät yöt painaa päälle ja jatkuva varusteiden huoltaminen alkoi väsyttää. Pian haasteen loppumisen jälkeen kuitenkin tuntui siltä, että voisin hyvinkin suorittaa saman uudelleen! Mutta ajatus siitä, että voisin yöpyä retkillämme hyvällä omalla tunnolla myös autiotuvissa lämmittää mieltä…

Haastavinta yöretkissä ajan löytämisen lisäksi on ehdottomasti varusteiden kuivaaminen! Etenkin alkutalvesta makuupussit ja teltat pääsivät kostumaan, fjällrävenin abisko shape 3 kuivuu pienen koonsa ansiosta kätevästi autotallissa, mutta pidempi Hilleberg kaitum 2 gt:tä täytyy käydä kääntelemässä ajoittain jotta se kuivuu täysin. Makuupussit valtasivat monena päivänä yläkerran aulan ja päätyivät välillä pienimmän lapsemme leikkeihin. Hinkattiinpa untuvapussista yksi päivä pois glitter-huulikiiltoa…

IMG_20230821_230358
Norjan puolella Rastigaisan juurella
IMG_20230915_080542
Vetsikossa syksyn ensimmäinen pakkasyö

Omia havaintoja ja vinkkejä talviyöpymisistä

  • ota mukaasi kuivat vaihtovaatteet leiriin. Itse olen jo jäässä pelkästään jos sukat ovat kostuneet
  • mielummin enemmän lämmintä varustetta kuin liian vähän. Itse tarkenen öisin pahimmillaan vasta kolmen pussin lämmössä (kuitu -4, untuva -19 ja fjellduke)
  • (linkki partiotaitan sivuille) Tälläinen thermo poc pitää kylmän puhelimesta loitolla, eikä makuupussissasi seikkaile kylmä kalikka kun laitat kännykän yöksi omaan pussiinsa. Tälläinen pussukka pitää myös puhelimeni akkun voimissaan taskussa talviretkien ajan
  • hanskat, untuvatakki sekä aamun vaihtovaatteet makuupusseihin yöksi. Ei ole niin kylmä pukeutua!
  • koko teltan pohjan peittävä routamatto eristeeksi – jopa polvia lämmittää kontatessa. Idean olen kopioinut muilta.
  • auton lumiharja vakituiseksi retkivälineeksi. Harjalla puhdistat teltan ja varusteet lumesta, höyläpuolella putsaat suksien pohjat
  • pilkkisaappaat ovat hyvät leirikengät. Kevyet ja helppo saada jalkaan
  • Säästät lumikiiloissa kun käytät suksia ja sauvoja. Suksien pohjat voi putsata lumiharjan avulla aamulla
  • voit keittää järven jälle pakkaantuneesta vedestä juomavedet. Huom! keitä vähintään 10 minuuttia
  • trangia on hidas, mutta lämmittää kokkailun aikana kivasti telttaa. Huolehdi turvallisuudesta, kokkaa absidissa vain hyvän ilmanvaihdon kanssa
  • kovalla tuulella älä pystytä telttaa suoraan autiotuvan/muun rakennuksen välittömään läheisyyteen. Sinne voi syntyä tuulesta pyörre joka ottaa ikävästi teltasta kiinni ja huonolla tuurilla irrottaa teltan lumesta
IMG_20230614_204129
IMG_20231026_223901

Vinkit kesäöihin Saamenmaalla (ja miksei muuallakin)

  • kosteana yönä puhelin voi vaurioitua teltan pohjalla
  • tarkista netistä, saako telttasi päätyjä rullattua ylös jolloin maksimoit teltan tuulettumisen helteillä
  • heinä-kesäkuun vaihde on itselleni ehdoton ei- telttailuaikaa. Silloin räkkä ja helteet ovat yleensä saapuneet
  • hyvässä telttapaikassa ei ole kuoppaa teltan alla. Siihen kerääntyy sateella vettä…
  • avotunturissa on vähemmän ötököitä kuin alempana jokilaaksoissa
  • poroherkän koiran kanssa varaudu siihen, että koira herää yöllä haukkumaan paikalle hiippailevia poroja
  • erämaassa nuotion teko alueellisesti on hieman vapaampaa kuin muualla, tarkista kuitenkin ettet tee nuotiota yksityiselle maalle
IMG_20230909_074804
IMG_20230826_150500

Haasteen aikana pyrin yöpymään uusissa kohteissa, suurin osa näistä osui vaellusten ajalle jolloin tuli yövyttyä extemporepaikoissa, suunnitelmien mukaisesti ja oman mukavuusalueen ulkopuolisissa kohteissa.

Lemppariöitäni ovat ehdottomasti talvivaelluksella nukutut yöt. Osa öistä oli paksua syvää unta ja heräsin seuraavaan aamuun hyvin levänneenä. Talvivaelluksella oli myös selvät rutiinit miten hoitaa leiri kuntoon, kun taas kesän ajan vaelluksilla pakka tuntui leviävän ja Kiiskin kanssa yövyttiin muutama yö varusteiden seassa.

Ai niin, yksi viime vuoden lempparihetkistäni oli kun olin rankkasateella pakannut kaikki varusteet jo kasaan ja odoteltiin että sade lakkaisi. Tulikin kylmä ja kaivoin makuupussin pussistaan jossa sitten makoilin kovalla teltan lattialla koira jalkopäässä ja kuuntelin Tuplakääk-podcastia kunnes sade lakkasi. Tämä oli samaa aamua jolloin teltan absidista tiputti vedet saumasta läpi.

Nyt vuonna 2024 toiveenani on jatkaa yöpymishaastetta joka kuukausi, ilman tavoitemäärää, mutta yöt aijon yöpyä jossain muualla kuin kotipihassa.

Täältä löydät muita postauksiani Nuku yö ulkona vähintään kerran joka kuukausi – haasteesta

Päivä talvivaellukselta – rutiinit ja varusteet

Tässä postauksessa palataan viime kevään hiihtovaellukselleni Kaldoaivin erämaahan jolloin hiihdin viiden päivän ajan vaihtelevissa olosuhteissa teltassa ja autiotuvissa yöpyen. Tarinan ohella kerron rutiineistani vaelluspäivän aikana ja varusteistani.

Täältä löydät alkuperäisen tekstin vaelluksestani Kaldoaivin erämaahan maalis-huhtikuun vaihteessa 2023!

IMG_20230328_185936

Aamu järven rannalla

Herään levottoman yön jälkeen herätyskelloon. En ollut palellut kahden makuupussini ja tunturiviitan uumenissa, eikä pakkastakaan ollut yöllä paljoa. Edeltävän illan jälkihavainnot karmivat mielessäni, onneksi kyseinen eläin ei tullut nuuskimaan telttaani!

Lisään kerrastojen ja villavaatteiden päälle untuvaa, survon pilkkisaappaat jalkaani ja käyn ulkona vessassa. Tai no, kuopalla jonka valitsin vessaksi.

Kauhaisen kattilaan lunta ja katsahdan bensakeitintäni tuimasti – se ei toiminut illalla enkä jaksaisi alkaa selvittämään heti aamusta mikä sitä vaivasi.

Lumi suli hiljalleen trangialla kun nautin yön yli termarissa ollutta haaleaa vettä. Lämmitin kotona valmiiksi voideltua ja täytettyä ruisleipää keittimellä ja pian pääsin kahvivesien keiton jälkeen nauttimaan myös aamupuurosta.

Päivän vedet tekeytyivät taustalla pakatessani varusteita kasaan. Kiehautetun veden kaadoin ruokatermariin kuivatun lounaan sekaan ja loput termospulloon päivän juotaviksi.

Hampaanpesu on vaelluksillani yksi tärkeimmistä rutiineista! Tuntuu ettei päivä ala jos ei saa suuta puhtaaksi aamukahvin jäljiltä.

IMG_20230328_202126
IMG_20230329_131202
IMG_20230329_152315

Päivä tunturimaastossa

Kasattuani teltan ja varusteet ahkioon lähdin hiihtämään kohti päivän seuraavaa etappia. Sää vaikutti alkuun hyvältä, hiljalleen pilvet peittivät taivaan eikä aamun sinertävästä maisemasta ollut tietoakaan.

Jouduin pakkaamaan ahkion uudelleen sen kaatuillessa. Ahkion päällä köllötti päiväreppu jonka uumenista löytyi gps, ensiapulaukku, tulentekovehkeet, toppahame, kevytuntsikka, välipalaa, ruokatermari sekä juotavaa. Päivärepusta on nopea napata päivän aikana tarvittavat asiat.

Söin välipalapatukkaa hiihdellessäni järvien ylitse yhä korkeammalle kohti avotunturia. Lounastauolle kaivoin kevytuntuvatakin lämmittämään, termoksessa tekeytynyt lounaskin oli vielä sopivan lämmintä.

Muutin hieman suunnitelmiani hiihtäessäni kohti Gálddoainurkia, huonolla säällä ei olisi järkeä hiihtää korkeammalle. Maasto muuttui hankalammaksi, yritin nähdä moottorikelkan jälkiä hangessa ja hahmottaa mitä kautta olisi fiksuinta laskeutua Gálddašjokilaaksoon.

Maisemista ei saanut paljoakaan selvää kaiken ollessa tasaisen harmaata. Jokilaakson seinämien kiviä erotti sieltä täältä, en erottanut edes maaston muotoja kunnolla laskeutuessani laakson pohjalle. Siinä rytäkässä kaadoin ahkion, onneksi siitä ei hajonnut mitään!

Hieman tuskastuneena matkasta saavuin hiljalleen Áldoleakšalle. Tuuli voimistui sään huonotessa entisestään. Väsyneenä päivän haastavasta maastosta kuljin gepsin avulla kohti harjua jonka taakse telttani tahdoin laittaa. Olin saanut päähän pinttymän kohteesta, oli pakko päästä perille.

IMG_20230329_154120
IMG_20230329_185205

Leiripaikan rauha

Kun pääsin harjulle teltta oli hetkessä pystyssä. Ympäriltäni en erottanut enää muuta kuin tasaisen sinertävän harmaan maaston ja muutaman puun kaukaisuudessa. Vaihdoin kuoritakkini untuvaan, kosteat merinokerrastot kuiviin leirikerrastoihin ja hiihtohousuina käyttämäni Fjällrävenin paksummat talvivaellushousut untuvahousuihin. Monot vaihtuivat pilkkisaappaisiin.

Ruuaksi lämmittelin trangian pannulla mikropizzaa. Roiskeläppää syön vain talvivaelluksilla, mahtavaa luxusta! Lumesta vesien keittelyssä meni aikansa, trangia toimi samalla omanlaisena lämmittimenä ja tarkenin hyvin lukea kirjaa illan mittaan. Vesiä keitin iltaa ja aamua varten kunnes saisin taas aamulla aloittaa sulattelun uudelleen.

Ulos olin kaivanut vessakuopan ja absidiin tilaa puuhastella. Yöksi varusteeni olivat nätissä kasassa patjan vieressä, puhelin latautui makuupussissa yötä varten. Tuuli otti telttaan maltillisesti kiinni myräkästä huolimatta.

IMG_20230329_191301

Yön tunnelmia

Teltan pohjalla oleva eristepatja tuntuu mukavan lämpimältä polvien alla. Untuvatäytteinen ilmapatja ja solumuovipatja varmistavat ettei kylmä hohkaa läpi yöllä. Pelaan varman päälle ja nukun vielä kahdella pussilla joiden päällä on vielä Fjellduke-tunturiviitta jota voin pitää kylmyydestä riippuen joko auki tai kokonaan kiinni.

Pesen vielä hampaani absidissa ja kurkistan ulos tarkistaakseni ahkion tilanteen. Siellä se hiljalleen peittyi hankeen lumen lentäessä tuulessa.

Kuivien merinokerrastojen lisäksi puen päälleni villaa. Kaulurin ja pipon lisäksi nukun välillä lapasissa. Villasukat ovat must have.

Tuuli kovenee ulkona, jännittää. Kuuntelen aikani teltan kattoa pieksevää tuulta ennen kuin nukahdan korvatulpat korvissani. Yöllä herään kuuntelemaan tuulta, se on säätiedotuksen lupaamana laantunut. Hyvä niin, koska aamulla matka jatkuisi avotunturissa kohti seuraavaa yöpaikkaa.

Kolmen yön vaellus Kaldoaivin erämaahan

DSC_7706

Kaldoaivia on tullut nuohottua urakalla kuluneen vuoden aikana. Ensin alkusyksyn vaellukseni kohdistui erämaan keskiosaan, omalla vaelluksellani hiihdin itää kohti ja puolivälissä huhtikuuta pääsin nauttimaan seurasta erämaan läpihiihdolla.

Retkikuntaamme kuului lisäkseni Anne ja Sonja sekä ihana Rohmu. Vaellus oli alunperin suunniteltu tehtävän helmikuussa, mutta hurjan sään vuoksi siirryimme merkitylle reitille Sevettijärvi-Pulmanki reitille.

Lue postaus helmikuisesta hiihtoretkestä Tsuomasvaaralle

(c)SonjaSAnneH
(c)SonjaSAnneH

Oli kutkuttavaa päästä porukalla matkaan, en ole vaeltanut seurassa vuosiin. Onneksi meillä on hyvä porukka kasassa, juttu luistaa ja tarvittaessa saa hiihdellä yksin.

Ensimmäisenä päivänä hiihdimme tismalleen samaa reittiä mitä hiihdin omalla vaelluksellani. Koko vaelluksemme ajan aurinko lämmitti mukavasti, välillä liiankin. Parin viikon takaiseen verrattuna maisema oli paljon keväisempi, ruskeita pälviä näkyi siellä täällä valkoisten tunturien lomassa.

Meillä ei ollut ahkioita matkassa, vain päiväreput varustettuna lounailla, välipaloilla ja varavaatteilla. Yöpymisvarusteet meille kuljetti työpaikkani 70Northin Hannu ja puolisoni Juhis. Oli luxusta nauttia hiihdosta ilman raskasta kuormaa!

Lämpimästä päivästä huolimatta hangella oli ohut jääkerros. Jokilaakson ylitys onnistui suksin, varusteemme olivat hieman hörpänneet joesta vettä matkalla leiripaikkaamme…

Lukuisten taukojen jälkeen aloimme viimein lähestyä ensimmäistä leiripaikkaa. Varustereki oli jätetty oikein kauniille kumpareelle jonka ympäristöön kiinnitimme telttamme. Näin yksinvaeltajana oli rentoa kun tiesi ettei ole yksin vastuussa kaikesta, vaan porukasta löytyisi apua tarpeen tullen. Vesi keitettiin järven jäälle pakkautuneesta vedestä, helppoa kun ei tarvinnut keitellä lumia. Kuljetuksen aikana osa varusteista oli kastunut joen ylityksen yhteydessä, makuupussini kuivui oksalla roikkuen pikkupakkasessa yllättävän nopeasti!

Söimme päivälliset sekä iltapalat pälvellä, paljoa ei illalla jaksanut puuhailla kun jo pistettiin nukkumaan.

Aamulla varusteemme jälleen haettiin ja lähdimme hiihtämään kelkanjälkeä pitkin kohti Gálddoainurkia. Reitti oli eri mitä hiihdin omalla vaelluksellani, järville nousseen veden takia jouduimme välttelemään vesistöjä.

(c)SonjaSAnneH
(c)SonjaSAnneH

Rohmu-neiti kulki nätisti hiihtäjien rinnalla. Sitä ei paljoa huvittanut jos joku ryhmästä erehtyi perseilemään. Oli hyvä, että joukossa oli mukana yksi järjen ääni.

Gálddoainurkilla koettiin pieni suunnistushämmennys koko porukalla. Oletimme nousevamme huipulle, mutta huipun jälkeen olikin alamäki ja toinen jyrkkä nousu! Ja meille vasta vannottiin huipun olevan lähellä tavarankuljettajan tullessa rinteessä vastaan. Paikansin meidät ja sijainti tarkistettiin vielä Iphonen gepsillä. Olipa riemukasta osua oikeaan, satuimme seisomaan paikassa joka näytti kartasta katsottuna todellisuutta pienempänä.

Ja mitä lähemmäs rinnettä pääsimme sitä loivemmaksi nousu kävi ja aurinkokin alkoi paistaa. Loppumatka leiriin hiihdettiin upeaa valkoista tunturiylänköä pitkin.

Tällä kertaa varustereen löytäminen ei ollutkaan helppo rasti. Olin saanut karttakuvan paikasta, silti kohdetta etsittiin porukalla hajaantuen.

(c)SonjaSAnneH
DSC_7715
DSC_7718-2

Illaksi oli luvattu kovempaa tuulta. Silti sinnillä istuimme korkealla nyppylällä illasta ja ruoasta nauttien. Vesi keitettiin lumesta. Olimme myös jännän äärellä, leiripaikkamme oli alueella jossa on tehty tunturipöllöhavaintoja, itsekkin syksyn vaelluksellani saatoin nähdä kyseisen linnun (havaintoni on epävarma) löysimme oksennuksia joita tutkittiin koko ilta.

Makuupussini oli ottanut uudelleen kosteutta ja hieman palelin alkuillasta. Yöllä tuuli otti ikävästi teltan seinään, olin katsonut ilmansuunnan väärin. Muut nukkuivat sentään hyvin, blokkasihan telttani pahimmat puhurit…

Aamulla kantohangella hiihtäminen teki matkanteosta jopa liiankin helppoa. Aurinkoinen keli jatkui eikä tuullutkaan. Kävimme tutkimassa kaikki löytämämme irtosulat pälviltä, sulat olivat luultavasti riekkojen ja pingviinien. Lounastauko vietettiin metsässä auringonlämmössä.

DSC_7717
DSC_7731
DSC_7738
DSC_7745

Buolzzalla innostuin nousemaan harjulle sukset jalassa. Kuinka olinkaan ikävöinyt harjuja! Harjut ovat ehdottomasti lempipaikkani Kaldoaivin erämaasta. Toivottavasti päädyn niille pian uudelleen.

Tauotimme nälän mukaan. Etsimme mukavia paljaita laikkuja jossa mielellään oli muutama kivi istuttavaksi. Söin valkosuklaata leipänä, aina ei jaksanut kaivella leipää syötäväksi.

Illan lähestyessä hanki alkoi sulaa ja upottaa. Jopa leveillä tunturisuksilla oli ajottain hankala pysyä pinnalla hangen hajoillessa varvikoiden päältä. Kun viimein saavuimme 70Northin Riekkojärven mökille meitä odotti pieni after ski! Meikä veti minttukaakaot henkeen ja Sonja kaatoi omansa pitkin pöytää, promillet olivat hyvin maltilliset vähäisen alkon puolesta mutta meno sitäkin levottomampi.

(c)SonjaSAnneH
DSC_7753
(c)SonjaSAnneH

Rennon illan kruunasi lämmin sauna ja päivällisen jälkeen nautittu omena-kaurapaistos vaniljakastikkeella. Minulle vaelluksen rankin osuus oli ehdottomasti selvitä lämpimästä saunasta kylmän pukuhuoneen läpi mökkiin. Hrr!

Nukuin kolmannen yön mökin lämmössä vaikka kuinka uhosin nukkuvani ulkona.

Aamulla laitettuamme mökin kuntoon Juhis saapui vuorostaan hakemaan varusteitamme. Edessämme oli kahdenkymmenen kilometrin hiihto Utsjoelle moottorikelkkareittiä myöten.

DSC_7754

Sää oli aurinkoinen ja hyvin tuulinen. Kaksikymmentä kilometriä ei ollut paha pätkä kun saimme hiihtää tasaista uraa myöten. Raskaan pätkästä teki sen yksinkertaisuus. Maisemissa oli hyvin vähän vaihtelua, vaikka avotunturikin oli häkellyttävän upea kaikessa valkeudessaan, valmiiksi tampattua uraa oli mälsä hiihtää. Jopa Rohmu-neitiäkin alkoi kyllästyttää vaikka se oli kävellyt hangella useamman päivän ja luulisi koiran olevan tässä vaiheessa vaellusta jo väsynyt.

Itselleni iski haikeus viimeisillä kilometreillä. Ei vielä! Talvikauteni päättyisi Ailikkaantielle, sulalle Nuorgamintien levikkeelle josta autoni löytyi.

Pizzat silmissämme raahauduimme viimeisillä voimillamme Hotel Utsjoelle vain kuullaksemme että nettisivuilla oli väärät aukioloajat ja jäimme hehkuvan punaisine kasvoinemme ilman herkkua.

Kauden lopetusvaellus oli hauska! Ja rento. Oli mukavaa hiihtää kantohangella aurinkoisessa säässä. Aurinkorasva ei pelastanut kasvoja paahteelta ja kantapäätkin selvisivät reissusta. Nyt onkin aika jättää hyvästit talvelle ja siirtyä kesäkauteen.

(c)SonjaSAnneH

Sonjan (@laamasaurusrex) & ja Annen (_annehannikainen_) löydätte myös Instagramista. Kiitos kuvista ja seurasta naiset!