Lasten kanssa ulkoilu – Sivu 2 – Erämaan vaeltajatar

Lampaat Välimaan saamelaistilalla

5.7.2022julkaissut Erämaan vaeltajatarJätä kommentti

Välimaan saamelaistilan historiasta löydät lisää tietoa blogipostauksestani tai Luontoon.fi- sivustolta

Metsähallituksen Lammaspaimenviikoilla sadat ihmiset hakevat paikkaa päästäkseen johonkin kahdestatoista (2022) paikasta hoitamaan lampaita. Viikon hintaan sisältyy majoitus ja lammaspaimenen tehtäviin kuuluu tilan karvaisista asukeista huolehtiminen kansallispuistoissa sekä suojelualueilla.

Yksi lammaspaimenviikkojen kohde on Utsjoen Välimaan saamelaistila joka on perustettu vuonna 1858. Tilaa on vuosien saatossa kunnostettu paikallista historiaa arvostaen.

Pysähtyessämme Välimaalle olimme varmoja etteivät lampaat ole vielä saapuneet tilalle. Oli hiljaista, vain polulla lojuvat papanat kielivät lampaiden liikuskelleen pihapiirissä lähiaikoina. Lapset kävelivät innoissaan kohti lampaiden suojaa, mitä lähemmäs he pääsivät sitä useampi kiinnostunut pää pilkahti suojan ovesta ulos.

Pysähdyimme kauemmas piilosta antaaksemme lampaille tilaa tutkia tilannetta. Viime kesänä lampailla kesti jonkin aikaa lämmetä vierailijoihin, nyt yksi rohkea yksilö tallusteli suoraan luoksemme rapsuteltavaksi. Sen kaverit tyytyivät syömään suojan lähistöltä, tarkkaillen tilannetta etäämmältä.

Luoksemme parkkeerannut lammas oli kovassa rapsutuspulassa. Se antoi kaikkien rapsuttaa itseään tyytyväisenä paikoillaan seisten.

Välimaan saamelaistila on retkeilijöille avoin maksavista majoittujista huolimatta. Vaikka osa lampaista olikin kesympiä, on suotavaa olla etenkin lasten kanssa rauhallinen ja antaa niille tilaa elellä stressittömästi. Sosiaalinen lammas seuraili yhtä lapsista aikansa ja liittyi lopulta muiden seuraan jolloin päätimme vierailumme.

Lampaiden lisäksi tilalla riittää tutkittavaa rakennusten ja pihapiirin kasvuston seurassa. Rakennukset ovat lukittuina, mutta ulkoa käsin pääsee hyvin näkemään niiden taidokasta parisataa vuotta vanhaa rakennustapaa ja materiaalien käyttöä. Tilan takaportista pääsee suoraan Tenojoen rantaan jossa retken päätteeksi voi vaikka pulahtaa uimaan. Tilan sauna on vain paimenten käytössä.

Suosittelen tilalla käyntiä tuulisena päivänä, etenkin tänä kesänä. Hyttysiä on paljon eikä suihkutettavat hyttysmyrkyt tunnu jeesaavan. Avotunturilla tilanne on taas eri kuin täällä jokilaaksossa, siellä tuuli pitää suurimmat parvet loitolla.

Lasten kanssa ulkoilu

Kevään ensimmäinen retki – Skaidijärvi

29.5.202229.5.2022julkaissut Erämaan vaeltajatarJätä kommentti

Kevät on edennyt Utsjoella uskomattomaan tahtiin! Lämpimät päivät ja vesisateet saivat tunturijoet sulamaan sekä ujosti kurkistelevat silmut esiin vauhdilla. Ei ole kauaakaan kun harmittelin ettei vielä pääse korkeammalle avotunturiin kuivin jaloin kävelemään, nyt meinaa iskeä kiire jotta ehtisi saada kotipihan kuntoon kesäksi retkien tieltä.

Pulmankijärventien varrella sijaitsevan Skaidijávrin retkeilyreitin polku oli sopivasti sulanut viikonlopun retkeämme varten. 5,8 kilometrin rengasreitin sijaan kävelimme Isonkivenvaaran parkkipaikalta kolmen kilometrin edestakaisen reitin kolmevuotiaan tahtiin. Poitsu viiletti edellä välillä juosten, ei ole epäilystäkään etteikö hän jaksaisi kesän vaellukselle laskemiani päivämatkoja.

Lapset juoksivat ensimmäiset parisataa metriä merkittyä reittiä pitkin jonka jälkeen he innostuivat seikkailemaan alueen suurilla kivillä. Niissä ja maassa makaavien lahojen puiden tutkimisessa riittää tekemistä.

Tammikuun lopulla syntyneelle kolmevuotiaalle retki oli ensimmäinen kun häi sai (joutui) kävelemään koko matkan. Olin yllättynyt miten helpolla pääsin, syliin halutessaan pidimme tauon, ihmettelimme luontoa ja jatkoimme matkaa. Viivyttelimme jännillä kivillä kiipeillen ja matelimme.

Polku oli yllättävän hyvässä kunnossa. Skaidijärven reitin vakituisten kosteiden kohtien lisäksi ei ollut kuin yksi sulamisvesistä täyttynyt kuoppa jonka saimme kiertää. Mielestäni reitillä pärjää hyvin lenkkareillakin, vain kodan läheisyydessä oleva kosteikko saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Pitkospuut ovat lyhyet ja retkeilijöiden väkertämät lisäaskelmat vaativat pientä seikkailunhalua mikäli mielii päästä perille saakka kuivin jaloin.

Vaelluskengät ovat hyvät peruskengät retkeilyyn. Vaikka omani ovat tukevimmasta päästä, tykkään rullailla niillä maastossa kuin maastossa ilman kantamuksiakin. Lapsilla oli kumisaappaat ja hyvä näin, mutaiset rapakot vetivät luokseen ihmeellisen voimakkaasti.

Vaikka aurinko paistoi, sää oli vielä aamun sateiden jäljiltä viileä. Tyttären softshellhaalari ja pojan softshelltakki sopivat hyvin retkeilyvaatetukseksi. Usein lapsilla on ulkovaatteiden alla ihan perus trikoo-/puuvillavaatteet, jos liikkumista on enemmän tai keli on kylmempi käytämme teknisiä kerrastoja.

Skaidijärven rannalla pilkittiin. Toiminta tosin loppui lyhyeen hermomamman iskiessä paikalle käskiessään kalastajien poistumaan rantaviivalta. Lähinnä nuoremman kalastajan kivellä keikkuminen ja mahdollinen vaatteiden kastelu hermostutti.

Evääksi nautittiin kauppareissulta napatut pienet herkut, kotoa lähdettiin vatsat täynnä. Arvuuteltiin mikä lintu äänteli kauempana rannalla ja bongattiin kaksi piekanaa lentämässä ympyrää yläpuolellamme. Muita lintuhavaintoja olivat tunturin vakipiippaajat kapustarinnat sekä epäilyttävästi lähettyvillä lentelevä tunturikihu. Tunturikihuja tavattaessa tuntuu aina, että niillä on pesä jossain lähettyvillä.

Ymmärrettävästi paluumatkalla iski pieni väsymys. Enemmän taukoja tarkoitti tarkempaa maastoon tutustumista, maassa ja kivillä makoilua. Isoveljen seikkailut saivat pienemmänkin jaksamaan ja pian taas juoksenneltiinkin pitkin poikin kiveltä toiselle niin että mammaa taas kauhistutti.

On erilaista retkeillä yhden kolmevuotiaan kuin kolmevuotiaan ja seitsemänvuotiaan kanssa. Poitsun ollessa pienempi (tsekatkaa ihmeessä oikean sivupalkin ”kirjoitukset” kohdasta vanhempia postauksia poitsun pikkulapsiajalta) juttukaverina olin vain minä ja puolisoni, nyt pienempää edellä vetää reipas isoveli. Kummasti toisen lapsen läsnäolo auttaa jaksamaan pidemmälle.

Paluumatkalla vierailtiin vielä muutamalla kiviröykkiöllä ja tunnistettiin muutamia papanoita matkan varrelta. Retkemme sujui niin hienosti, etten malta odottaa seuraavaa kertaa kun suuntaamme jollekin toiselle helpohkolle retkeilyreitille patikoimaan.

kaldoaivin erämaa, Lasten kanssa ulkoilu, pilkkiminen

Alkutalven pilkkireissut

24.1.2022julkaissut Erämaan vaeltajatarJätä kommentti

Voi kuinka sitä kaipaakin kevättalven aurinkoisia, jopa lämpimiä pilkkipäiviä!

Keväällä hanki kantaa, moottorikelkan jälki on valmis ja aika tuntuu lentävän jäällä kykkiessä. Pilkkiminen on itselleni sivuseikka suunnatessamme koko perheen voimin tunturiluontoon viettämään laatuaikaa yhdessä. Haahuilen pitkin jäätä, käyn välillä tökkimässä pilkkiäni ja vietän aikaa lasten kanssa läheisessä rinteessä.

Siksi en varmaan saakkaan paljoa saalista.

Lunta on ollut tänä vuonna enemmän kuin viime talvena näihin aikoihin joten mahdollisuus päästä kotipihastamme ylös erämaahan on ollut helpompaa. Lähistöllä ei mene merkittyä uraa (Utsjoella moottorikelkalla paikallinen luvanhaltija pystyy ajamaan urien ulkopuolillakin, lukuun ottamatta muutamia rajoituksia) joten jälki on tehtävä itse jyrkkään rinteeseen, eikä se ole muutaman päivän homma!

Onneksi löytyy henkilöitä jotka jaksavat tuota uraa ylläpitää. Jos itse lähtisin ajamaan uraa, olisi varmaa että kelkkani olisi armottomassa jumissa.

Olen ollut nyt kolmisen kertaa mukana pilkkireissuilla. Kevääseen verraten keskitalvella erämaahan suunnatessa valmistelu on tarkempaa, keli on armottomampi. Nyt kovat tuulet ovat piinanneet jo toista viikkoa, vaikka pakkasmittari näyttää alle kymmentä kylmyys on purevaa. Mukana kulkee makuupussia sekä varavaatetta jotta paleltumiset saadaan minimoitua. Kasvojen väritystä seurataan, kysellään paleleeko varpaita tai sormia. Pysytään liikkeessä, kannustetaan leikkimään ja juodaan lämmintä kaakaota.

On ihmeellistä miten pian kolme täyttävä taaperokin jaksaa painaa menemään. Talvinen luonto on täynnä uusia seikkailuja, erilaisia maastonmuotoja, tuulen puhaltamia hankia ja kiipeilykiviä. Isompi jo handlaa homman, pilkkii ja puuhastelee omiaan. Hänen jalkansa yltävät jo kelkan astinraudoille joten moottorikelkalla ajaminen rajoittimella sekä aikuisen valvomana on ehkä mielenkiintoisinta puuhaa ikinä!

Pilkkipäivään kuuluu myös totta kai tulien teko reen perässä olevaan grilliin. Lämmin purtava antaa mukavasti energiaa ja kroppa jaksaa pysyä lämpimänä.

Ensimmäisellä yhteisellä pilkkireissullamme oli enemmän pakkasta ja oli lähes pakko puuhastella lämpimikseen. Kaivoimme lasten kanssa tuulensuojan jäälle ja poitsun kanssa kävin moottorikelkalla kaamoksen viimeisen päivän kunniaksi katsomassa korkeammalla joko auringosta olisi nähtävillä mitään. Ei ollut.

Viimeisimpään pilkkireissuun kuului paljon kelkan ja reen kaivelua rinteestä, paksu lumikerros oli peittänyt uran. Vaikeuksien kautta voittoon ja pian oltiinkin pilkkijärvellä. Rautua alkoi nousta heti, en ole aikaisemmin ollut mukana kun avannosta on noussut niin monta suurta yksilöä!

Kotimatkalla vähintään taapero ottaa torkut reen suojissa. Pilkkireissut ovat rankkoja, saman päivän aikana tuskin jaksaa muuta tehdä kuin syödä ja käydä pesulla.

Vaikka ulkona sää on keväinen plusasteineen, vielä saadaan odotella kevätkelejä. Vesisateen myötä tammikuinen hanki kovettuu pakkasten tullessa ja saadaan kunnon hankikanto. Hangen kovettumisella on hyvät ja huonot puolensa, esimerkiksi porojen ruoansaanti hangen alta vaikeutuu.

Seuraavassa postauksessa fiilistelläänkin seuraavaa yöretkeä.

Lasten kanssa ulkoilu, läskipyöräily, Retkeilykohteet, Yleinen

Kiilopäällä lasten kanssa – Poropolku pyörällä & kävellen

2.9.20212.9.2021julkaissut Erämaan vaeltajatarJätä kommentti

Elokuun kohokohta oli ehdottomasti kahden yön mökkireissumme Kiilopäälle. Juhiksen ollessa omalla poikien reissullaan päätin käyttää yhteisen ajan lasten kanssa hyödyksi ja pakkasimme pojan läskipyörän mukaan suunnatessamme Urho Kekkosen kansallispuiston reunamille. Alunperin olin varannut meille huoneen hotellista, mutta koska koiranvahtia ei ollutkaan mukaan lähti myös Kiiski, saimme vaihdettua huoneen tunnelmalliseen Lapin mökkiin.

Ainoastaan Kiilopään valloitus jäi väliin sateisten päivien takia. Hyvin varustautuneina ulkoilimme paljon, tutustuimme Prospektorin kaivokseen (linkki Luontoon.fi – sivustolle) ja Saariselän kummituskämppään (linkki Retkipaikka.fi artikkeliin). Vietimme enemmän aikaa ulkona kuin sisällä, kokeakseen mahdollisimman paljon Saariselkä – Kiilopää alueella tulisi varata useampi päivä vierailulle.

Kiilopäällä on monia teemallisia lähireittejä jotka sopivat monenlaiselle retkeilijälle. Ensimmäisenä iltana kiersimme kilometrin pituisen Vasapolun jonka kaksivuotiaskin jaksoi kävellä hienosti. Reitit kulkevat Saariselän ja Kiilopään läheisyydessä.

Tarkista, saako reitillä maastopyöräillä!

Pisimmälle patikalle suuntasimme 5,3 kilometrin pituiselle Poropolulle. Polku on sallittu maastopyörällekin joten poika pääsi testaamaan taitojaan erilaisilla pohjilla. Saariselkä- Kiilopää- alueella saa maastopyöräillä vain niille tarkotetuilla poluilla, tarkistathan ennen polulle suuntaamista saako sillä pyöräillä.

Poropolku starttasi Kiilopään lähtöportilta, hieman haastetta tuotti alun muuttunut reititys. Pyöräily vasta kuluvalla polulla oli juurien ja vaivaiskoivikoiden takia haastavaa, taluttamalla pyörää päästiin vaikeimmat kohdat läpi. Vanha ura kulki uuden läheisyydessä, ilmeisesti reitin kosteuden takia se reititetään uudelleen? Uudenkin polun varrella oli haastavahko vedenylitys, jossa lenkkikengät kastuivat ja lapsen sai kantaa puron yli.

Pienempi kulki osan matkasta rinkassa. Kolean ja sateisen sään takia häntä paleli, pienellä kannustuksella pienikin jaksoi taapertaa tunturimaastossa hienosti!

Mun sielu lepää tunturijokien varsilla. Polulla riitti ihmeteltävää, poroaitaa korjaamassa olleet poronhoitajat mönkijöineen saivat kaksi silmäparia kiinnostumaan puuhistaan.

Reitin ongelmana olli puutteellinen kartoitus. B-barkin sovelluksesta ei löytynyt Poropolkua merkittynä ja Luontoon.fi- sivuston kartasta sai juuri ja juuri erotettua korkeuserot. Reitti alkoi hieman epäilyttää noustessamme Ahopäälle, olisin kartasta tahtonut tarkistaa miten reitti jatkuu tunturin rinteessä, jaksaisiko poika pyöräillä takaisin Kiilopäälle.

Avustin pyörän hinaamisessa ylös. Polun korkeimmalla kohdalla pidimme evästauon, polun jatkokin erottui alamäessä ja huoli siitä, ettei poika jaksaisi pyöräillä takaisin katosi.

Poika pyysi lupaa jatkaa matkaa pyöränsä kanssa alamäkeen, muistutin ettei polulta saa poistua ja poroilla merkittyjä reittimerkintöjä tulee seurata. Ei mennyt kauaa, kun hän katosikin pyöränsä kanssa alamäkeen.

Taapero valitteli kylmää joten laskin hänet maahan kävelemään. Tallustelimme hitaasti mäkeä alas, tyttö kahlasi lenkkareineen puroissa, kyselin eihän kengät kastu läpi -”EI”. Mitäpä sitä kieltämään, kun mökissä oli kuivauskaappi ja matkaa jäljellä vain muutaman kilometrin verran.

Huoli siitä, miten poitsu on pärjäillyt mäessä nousi kun etäisyytemme kasvoi. Vastaan tuli vaeltaja, en tohtinut kysäistä häneltä onko kaaharia näkynyt hänen puhuessaan puhelimessa. Pian mutkan takaa kuuluikin huhuilua ja poika seisoskeli pyöränsä kanssa meitä odotellen. Hän oli laskenut koko mäen alas pysähtymättä! Olin ylpeä taitavasta pyöräilijästä, polun kivikkoisuus vaati keskittymistä.

Reitti helpottui ja pyöräily sujui kyydistä nousematta perille saakka. Tyttökin tahtoi takaisin rinkkaan väsyttyään kävelyyn, hänkin jaksoi yllättävän kauan kävellä!

Saapuessamme poroaidan portille katsoimme yhdestä kartasta missä olemme ja mihin suuntaan pitäisi lähteä. Poika osasi pienellä ohjeistuksella näyttää missä suunnassa maali sijaitsee. Kiilopään tunturikeskuksen leikkipuistossa vietimme hetken ennen mökille paluuta.

Poropolku sopii hieman isommille, luonnossa liikkumaan tottuneille lapsille. Jyrkän nousun takia on kuitenkin varauduttava kantamaan pienempiä ja tunturiolosuhteiden takia mukaan on varattava lämmintä viileämpinä päivinä. Reitti toimii talvella lumikenkäreittinä. Reitin kosteuden takia vedenkestävät kengät tulevat tarpeeseen.

Lähteenä käytin Luontoon.fi sivuston artikkelia Urho Kekkosen kansallispuiston reiteistä (Linkki https://www.luontoon.fi/urhokekkosenkansallispuisto/reitit)