Lumet tuntuvat sulavan tuskastuttavan hitaasti. Utsjoella on alueita joille pääsee mukavasti kävelemään kumisaappaat jalassa matalia lumilänttejä ylitellen, tunturialueella lumi tuntuu olevan tiukassa.
Minulla on ollut tapana keväisin mennä Nuorgamin Pulmankijärventien varrelle yöksi pälvelle, lumettomalle palstalle nauttimaan lähes koko yön paistavasta auringosta. Valitettavasti vain kahdesti olen päässyt nauttimaan illan kimalluksesta ja aamun kantohangesta, viime vappuna ja viime viikon torstaina pilvet peittivät taivaan ja saimme kahlata hangessa. Tällä kertaa sentään aurinko laski viimeistä kertaa tälle kesää ja sain juhlistaa yöttömän yön alkua tyttäreni kanssa.
Öisin lämpötila laskee vielä pakkaselle ja käytössä on paksummat makuupussit. Isompi rinkkanikin on rajoitteinen eikä sinne sen suuresta koosta huolimatta mahdu useampaa alustaa tai makuupussia. Osa varusteista kannettiin paikalle tyylikkäästi kauppakassissa. Matkaa leiripaikallemme ei ollut edes kilometriä.
Valitsin leiripaikaksemme tasaisen, tieltä suojassa olevan kohdan. Muutama poro viihtyi leiripaikkamme lähellä tyttären kerätessä viime vuoden puolukoita ja variksen marjoja maisteltavaksi. Sotkevat muuten yllättävän paljon näin talven jäljiltä.
Keventääkseni kantotaakkaa otin teltaksi MSRn kevyemmän kupoliteltan. Kiilat eivät uponneet routaiseen maahan vaan jäivät kätevästi kunttaan kiinni. Tytär nukkui Deuterin star kid pro:lla jolla oli tullut yöllä kuumakin. Iltapalaksi nautittiin eväsleivät, kaupan valmista vohvelia kermavaahdolla ja kaakaota. Itse erehdyin juomaan teetä, en siedä iltaisin ollenkaan kofeiinia.
Ennen unten maille vaeltelua kävimme kiikaroimassa lähivarvikkoa. Kapustarinta oli ainoa lintu joka enää viihtyi leirimme läheisyydessä, välillä epäilen niiden tarkkailevan. En ole ainoa joka on vaellellessaan saanut kapustarinnan seuraksi pidemmäksikin aikaa.
Oma yöni meni valvoessa. Olin odottanut telttayötä malttamattomana, pidän makuupussin uumenissa nukkumisesta ja ulkoilman raikkaudesta. Harmikseni iltateen juominen kostautui vireytenä.
Tulitikut jäi kotia. Ajatus putkahti mieleeni kuin tyhjästä. Toivottavasti vesi pysyy termarissa aamuun saakka kuumana.
Kahdeksalta oli pakko nousta laittamaan aamiaista. Onneksi vohvelit ja leipä kelpasivat, vesi oli tarpeeksi lämmintä lähinnä pikakahville.
MSRn teltan pohja ei kestä kovinkaan paljoa kosteutta ja makuualustat olivat keränneet yön aikana kosteutta. Olen hieman epäileväinen muutenkin teltan vedenkestävyydestä, muuten olen ollut tyytyväinen siihen.
Patikoimme takaisin parkkipaikalle ja suuntasimme autolla hieman etelämmäs soille. Kahlasimme matalassa hangessa lähemmäs soita ja sulamisvesistä muodostuneita jokia. Kapustarinnat viheltelivät lähistöllä ja pikkukuovin tuttu luikerrus opasti meidät oikeille kiikarointimestoille. Edellämainittujen lisäksi bongasimme punakuirin. Enemmänkin olisimme varmasti bonganneet mikäli olisimme päässeet kauemmille soille.
Toukokuu on lintubongarille upeaa aikaa Utsjoella ja Nuorgamissa. Pulmankijärventiellä ja sen läheisyydessä on tullut bongattua edellämainittujen lisäksi myös metsähanhia, kurkia, kivitasku ja muita suolintuja sekä hieman kauempana suokukko. Kumisaappaat ja kiikarit ovat ehdoton varuste, täytyy myös muistaa antaa linnuille niiden ansaitsema rauha ja malttaa kiikaroida kauempaa.
Erämaan vaeltajatar 