Kesä tuntuu valuneen hukkaan kärventävien helteiden aiheuttaman tekemättömyyden takia! Kalenterin kääntäminen elokuun puolelle tuntui pahalta, etenkin kun satoi rankasti vettä ja aamuisin lämpömittari näytti alle kymmentä astetta.
Mutta eihän kesässä tärkeintä ole puuhaaminen. Olen itse malttamaton puuhastelija, to do- lista on täynnä tekemättömiä asioita jotka tahtoisin suorittaa ennen lumien tuloa. Onneksi puoliso on enemmänkin nautiskelijatyyppiä ja hillitsee menoa.
Meille kesällä on tärkeää järjestää lapsille aktiviteettia ulkoilun muodossa. Toki etelässä vieraillessa lapset pääsevät kerran kesässä kokemaan jotain, mitä täällä pohjoisessa ei ole tarjota. Aktiviteetiksi kotosalla riittää hyvinkin pelkkä iltapalan syöminen ulkona.
Mitä me sitten oikein puuhattiinkaan?
Kuumimmat helteet osuivat ikävästi kesälomani ajalle. En siedä liian lämpimiä kelejä, voin helposti huonosti.
Lapset uivat vuoroin Tenojoessa ja Mantojärvessä. Yhtenä iltana Tenojoen oikein tunsi lämmenneen, minäkin uskalsin kahlata syvemmälle lasten seilatessa uimapatjoilla rantavedessä. Muuta ei tuolla viikolla oikein tehtykkään, yöt menivät tuskastellessa sisälämpötilan noustua 29 asteeseen. Kylätalolla vieraillessamme kuuntelin erämaasta saapuneiden vaeltajien tuskastelua kovista helteista jotka olivat hankaloittaneet kulkua. Ei käynyt kateeksi!
Tenojoessa on muutamia hiekkapohjaisia kohtia. Oma rantamme on kivikkoinen, lähistöllä on upea hiekkaranta jonne kävelimme parina iltana. Pienen niemen suojissa ei ole pahaa virtaustakaan, pienin oppi hienosti uimaan renkaansa avulla. Omalla rannalla uiskenneltiin kengät jaloissa kuumimpina päivinä. Kahlatessamme teimme löytöjä, norjalainen limutölkki oli päätynyt kiven alle piiloon ja terävä rautalankakerä osui silmiini ennen jonkun jalkapohjaa.
Helteitä piristi Utsjoen Lumo – teemaviikko 5-11.7, jonka aikana järjestettiin opastettuja retkiä, valokuvausnäyttely, konsertteja Pub Rastigaisalla, Aurora Holidaylla ja Hotel Utsjoella, saamelaismusiikin työpaja nuorille ja keskiyön auringon elokuvat elokuvateatteri Davvenástissa. Itse osallistuimme pelkkään Onnelan törmällä järjestettyyn konserttiin, Lohiriehoja tuli ikävä ihmisten pörrätessä kojuilla livemusiikin soidessa. Jos teemaviikko järjestetään ensi kesänäkin, kannattaa ehdottomasti osallistua!
Yksi lapsista osallistui uimakouluun. Lapset kävivät iskän kanssa kalalla ja vietin kahdenkeskeistä aikaa pienimpien kanssa vuorotellen. Poitsun kanssa kävimme kesäkuun puolella vaeltamassa Kuoppilaksella ja maastopyöräilimme Njállavaaralla. Taaperon kanssa tutkimme kirkkotupia ja maistelimme lähetyskahvilan letut. Myös pappilan ja Välimaan saamelaistilan lampaat tuli morjestettua useamman kerran. Välimaan saamelaistilan historialliset rakennukset kiehtoivat lapsiakin ja pohdimme millaista elämä Tenojokivarressa muinoin on ollut.
Jäin kaipaamaan luontoon tehtyjä retkiä, kuumuus eikä räkkä innostaneet reippailuun…
Lapsille Utsjoella vietetyn kesän kohokohta oli varmasti kesäleiri jonne kuusivuotiaskin sai osallistua. Päiväleirillä askarreltiin kylän tullin mutkassa olevat kauniisti maalatut lohet, käytiin uimahallissa ja harrastettiin akrobatiaa. Molemmat lapset saivat kavereita leiriltä, mikä lienee tärkeintä.
Pienimmän kanssa kiertelin leirin aikana kylän jäätelöpaikat läpi. Herkuttelimme kylätalo Giisálla, Annukan grillillä ja Nuorgamin K-marketin kahvilassa. Kaksi ensimmäistä sijaitsevat kylän keskustassa, jonka läpi on pieni vaiva kävellä. Myös kirjasto toimi yhtenä ajanviettopaikkana.
Utsjoella on pieneksi kyläksi todella paljon kesätekemistä! Frisbeegolfrata meillä on vielä testaamatta. Radan lähettyvillä on myös Nisulammen uimaranta. Osa ohjelmapalveluyrityksistä vuokraa välineita sup-laudasta maastopyöriin.
Kun tarkemmin miettii, tulihan sitä tehtyä vaikka mitä.
Erämaan vaeltajatar 