Loppumaton talvi ja vaellushaaveita

DSC_2709
Tiedättehän sen laulun jossa lauletaan keltaisesta toukokuusta?

Meillä on valkoinen kevät täällä pohjoisessa Lapissa. Joinain päivinä aurinko paistaa porottaa lämpimänä taivaalta ja tuo toivoa lähestyvästä kesästä. Toisinaan taas sataa kissan kokoisia lumihiutaleita ja öisin on saanut pelätä hajoaako talo tuulessa,  puhurin riehuessa ulkona talon ulkoseinältä on kuulunut epäilyttävää narinaa.

Viimeksi myöhäinen kevät on taitanut olla vuonna 2017 (linkki blogipostauksiin tuolta ajalta) ja tuolloinkin kevät oli paljon pidemmällä näihin aikoihin. Kävin tänään katselemassa Onnelan törmältä Utsjoen keskustassa Tenon jäitä, ei ole merkkiäkään siitä että ne olisivat lähdössä liikkeelle lähipäivinä.

DSC_2722 DSC_2723
DSC_2725
Olen pohtinut voiko pitkä kevät vaikuttaa mielialaan. Kieltämättä sisäinen kello huutaa kevättä ja vihreyttä, valkoinen maa ja koko talven jatkuneet lumisateet alkavat kyllästyttämään. Kun vapaapäivinä pääsen hiihtelemään tunturiin mieli muuttuu ja nautin taas hetken ikuisesta talvesta.

Koronakevään takia hautasin haaveen lähteä Kuoppilasjärven autiotuvalle yöksi. Nyt kuumimman talvivaelluskauden mentyä ohitse olen alkanut jälleen pohtimaan pääsisikö tunturissa vielä liikkumaan suksin vaivata?

Tunnelin päässä näkyy kuitenkin jo valoa – yötön yö alkaa Utsjoella 16. päivä. Eli huomenna!

DSC_2716
Yöttömän yön aika kielii lähestyvästä kesästä. Kesälomani sijoittuu kesäkuulle ja olen suunnitellut vaellukseni jonnekin 15-26.6 välille. Haaveilen edelleen Sokostin valtaamisesta, mutta naapurikuntaan meneminen mietityttää koronan takia. Utsjoella on kaksi upeaa erämaata jossa vaellusmaastoa riittää, myöhäisen kevään takia kesäkuulle sijoittuva vaellus voi olla haastava maaston kosteuden takia.

Guivi on toinen vahva vaihtoehto vaelluskohteekseni. Rengasreitillä tulisi nähtyä Fiellunkin putous ja Paistunturin erämaan korkeimman tunturin huiputus olisi varmasti päätä huimaava kokemus.

Ennen vaeltamaan lähtöä haaveenani on yöpyä mahdollisimman paljon luonnon helmassa. Viime vapaillani oli tarkoitus lähteä Nuorgamin Skaidijärvelle yöksi poikani kanssa, mutta totesin hangen olevan liian upottavaa kävelyyn ja siirsimme retken myöhemmäksi. Nyt toisten vapaiden lähestyessä yöpymään lähtö kauemmas tiestä lapsen kanssa vaikuttaa olevan hankalampaa, lumi alkaa sohjoutua eikä kantavaa hankea pian enää ole.

Vielä on hetki aikaa ottaa kaikki irti talven jäljellä olevista rippeistä. Pitkällä keväällä on puolensa, en ole koskaan aikaisemmin hiihtänyt käsiäni hiertymille saakka ja talvikenkänikin ovat kuluneet puhki muoviosistaan.

Saa nähdä milloin Tenon jäät lähtevät! Joko jo ensi viikon puolella?

Kuvat kuluneelta viikolta Vetsikosta ja Ellin polulta.

Aikainen kevät retkeilijän herättää

DSC_9942 DSC_9929
Aikainen kevät on varmasti monen muunkin mieleen! Utsjoelle kevät tuli vauhdilla, Tenojoen jäätkin lähtivät paljon aikaisemmin kuin viime keväänä. Tänä vuonna ne taisivat lähtä liikkeille 25.4, viime vuonna ne jättivät Tenon 11.5 ja vuonna 2017 23.5! Jäiden lähdön seuraaminen on jännittävä tapahtuma.

Vielä en ole käynyt ylhäällä tunturissa tsekkaamassa lumitilannetta, täällä kylän pinnassa pääsee jo moneen paikkaan kuivin jaloin. Kuluneen viikon aikana olen käynyt Ellin polulla ja kirkkotuvilla sekä Mantokoskella fiilistelemässä kevättä.

DSC_9993 DSC_9994
DSC_9984
Ostin itselleni viimeinkin kunnon kumisaappaat ja ne jalassani kuljeskelin Utsjoen rannoilla jäisiä taideteoksia ihmetellen. Pieni lumisade ei haitannut tutkimusretkeäni ja innostuin nousemaan harjulle josta jatkoin matkaani polkuja pitkin Nisulammelle. Normaalisti lenkkeillessä kuuntelen musiikkia, nyt olin jättänyt kuulokkeet tarkoituksella kotiin kuunnellakseni kevään ääniä. Niistä ehdoton suosikkini on virtaavien purojen pulputus.

Ellin polulla olin poikani kanssa ennen hänen iltapalaansa. Tarkoituksenamme oli kävellä näköalapaikalle saakka mutta vastaan tulleet porot ja kylmä sää pakottivat meidät kääntymään takaisin. Porot eivät sinänsä pakottaneet, mutta taisivat olla hieman liian jännittäviä pojan mieleen. Ja myönnän, itseänikin jännitti hiljalleen lähestyvä joukkio.

DSC_9958 DSC_9950
Muutamana päivänä on tosiaan sadellut hieman lunta, muttei läheskään niin paljoa mitä esimerkiksi Oulussa on. Kylmien kelien takia kevään eteminen hidastui hetkeksi, mutta eiköhän viimeistään kesäkuun ensimmäisinä päivinä päästä perinteiselle Härkävaara-kotipiha patikalle.

Odotan kyllä malttamattomana hieman lämpimimpiä kelejä, heti kun makuupussini riittää lämmittämään minua yön yli suuntaan jonnekin telttailemaan. Harmikseni vauvan ruokkiminen ei enää ole pelkästään minun vastuullani joten voin aloittaa satunnaiset yöreissut jo nyt. Alunperin oli tarkoitus yöpyä yksin vasta kesän lopulla.

Teen vielä erikseen kesän Bucket listin, josta toivottavasti joku muukin saa inspiraatiota kesän viettoonsa. Ainakin itse tykkään lukea muiden suunnitelmista!

Lämmintä kevättä teille muillekin, etenkin sinne Ouluun!

Voisiko joku keksiä otsikkogeneraattorin?

Heipat talvelle

DSC_9900 DSC_9915
DSC_9886
Jäiköhän toissa- viikonlopun tunturireissu tämän talven viimeiseksi?

Eipä tuona aurinkoisena sunnuntaipäivänä olisi arvannut, että viikon päästä kahlataan vesilätäköissä ja järjestellään eteisestä talvivaatteita kesätalteen. Vielä ollaan optimistisia ja suunnitellaan pääsiäiseksi tunturireissua, tuolloin täytyy vain kaivella haalarit ja kelkkavaatteet esille. On haikeaa että jälleen yksi talvi jää taakseen. Toisaalta olen onnellinen että saan meidän pienen eteisen tyhjäksi kelkkavarusteista!

Toistaiseksi tuo viimeisin pilkkireissu on ollut tämän talven parhain. Ei ehkä saaliin puolesta, vaan fiiliksen.

DSC_9888 DSC_9892
DSC_9894
Kulutin aikaa jäällä kelkkaillen ja Pikku-J:n kanssa touhuten. Rakentelimme tunturikeittiöitä lumilohkareista ja kaivoimme tunnelin tuulen puhaltamaan paanteeseen. Saimme J:ltäkin apua lumiluolan kaivamiseen, lopulta hän itse mahtui luolaan sisään. Siitä tuli yllättävän iso!

Tunturikeittiötä tarvitsin vanhojen kaasupatruunoiden tyhjentämiseen. Jäällä tuuli sen verran ettei yksikään rakentamani linnake suojannut retkikeitintä tarpeeksi. Lopulta teevesi keittyi vaarin tekemällä grillillä.

DSC_9905 DSC_9896
Huomaamattani uppouduin täysin puuhastelemaan lapion kanssa. Oli mukavaa suunnitella tunnelia Pikku-J:n kanssa ja opastaa hänelle kuinka mahdollisimman turvallisen tunnelin saa tehtyä. En missään nimessä toivo että lapset ryhtyvät kaivelemaan tunneleita hankeen ilman aikuisen ohjeistamista ja seuraamista, joten meidän tunnelit saavat jäädä tunturiin.

Nyt alkaakin se hankalin vuodenaika jos ajattelee lasten kanssa ulkoilemista. Mitä ihmettä sitä oikein pukee päälle? Tänään Pikku-J:llä oli yllään välikausihousut, kurahousut ja untuvatakki. Ulkona oli +8 astetta lämmintä ja hyvin märkää. Lunta on kotipihassakin vaikka kuinka paljon.

Toivotan kevään ja lähestyvän kesän ilomielin tervetulleeksi!

Hiihtoretki Kalkujoen lammen laavulle

DSC_9791 DSC_9790
DSC_9782
Lauantaina kaunis aurinkoinen sää kannusti lähtemään hiihtoretkelle ylös Geologiselle polulle. Lämpöä riitti kolmen asteen verran joten pyrin pukeutumaan kevyesti, mutta suojaavasti.

Kuljen oikoreittiä pitkin Geologiselle polulle kun en laiskuuttani jaksa kävellä kävelytietä pitkin reitin alkuun risueläimille. Oikoreittini varrella on lyhyt, mutta kovin jyrkkä ylämäki jonka ylös kiipeämistä sukset jalassa jännitin etukäteen. En suinkaan stressannut sukset jalassa kiipeämistä, lähinnä hengästymistä…

Yllätyksekseni mäen kiipeäminen OACin liukulumisuksilla kävi kuin leikiten! Nuoskalumi loi suksien karvapohjiin hyvän pidon, jonka avulla tepsuttelin rinteen ylös hetkessä. Enkä onnekseni hengästynyt kovinkaan paljoa. Päästyäni merkitylle reitille yritin irrottaa suksien pohjiin kiinnittynyttä lunta tuloksetta.

DSC_9797 DSC_9795
DSC_9806
Olisin voinut riisua sukset ja rapsutella lumet irti, mutta seikkailifiilis kutsui ja malttamattomana lähdin jatkamaan nousua ylös kohti määränpäätä. Lukuisat riekkojen jäljet parveilivat koivikoissa ja kelkanjälki kantoi hyvin.

Haaveilin jälleen hiihtovaelluksesta ja harmittelin, etten tänä vuonna pääse mukaan järjestettävälle reissulle. Ehkä ensi vuonna sitten! Ylös kiivetessä oli tullut kuuma, mutta heti poroaidan portille päästyäni täytyi nostaa huppu pään suojaksi. Ylhäällä ei olisi uskonut lämpötilan olleen niin korkea mitä se kotoa lähtiessä oli.

Hiihtelin kovassa tuulessa kohti Kalkujoen, tuttavallisemmin koulun laavua kohti. Oikea suksi jätätti perässä pohjaan tarttuneen lumen takia, en antanut sen haitata kulkua. Pian laavu häämöttikin edessä.

DSC_9829 DSC_9862
DSC_9836
Laavun sisään päästessäni harmistuin. Vastassa oli puruinen lattia ja kasa ties mitä roinaa. Pyyhe roikkui katosta ja penkillä oli jonkun jättämät retkeilytarvikkeet ja vesipullo. Vesi ei ollut jäätynyt pullossa, joten ehkä tavaroiden omistaja oli keventänyt kantamuksiaan ja hakisi kamppeensa pian takaisin…? En tiedä, mutta nurkasta löytämäni teltta jopa ärsytti. Joo, Metsähallitus siistii kotia sekä autiotupia ja vie niiltä roskia pois, mutta niiden tarkoituksena on toimia suojana retkeilijöille – ei tavaroiden lopullisena jättöpaikkana. Olen oppinut, että taukopaikat on jätettävä siihen kuntoon kuin missä ne saapuessa olivat. Toivottavasti muutkin retkeilijät noudattavat tätä sääntöä yhteisen hyvän vuoksi.

Voihan se olla, että teltan sinne jättänyt aikoo hakea sen takaisin lähipäivinä. Toivon ainakin niin. Siistin hieman paikkoja ja jätin muiden omaisuudet paikoilleen. Keittelin teet kaasunjämillä ja vietin laavulla useamman tovin nauttien hiljaisuudesta.

DSC_9811 DSC_9867
Hyvästelin laavun ja rapsuttelin pihassa enimmät jäät irti suksien pohjista. Lähdin jatkamaan matkaa laavun takaa kulkevaa Geologista polkua pitkin. Polku oli lähes hiihdettävissä, paremmin sillä olisi päässyt kulkemaan lumikengillä hyvin tallotulla uralla.

Polku kulkee jyrkän kurumaisen syvänteen kautta koululle. Muistelin, että olen aikaisemminkin laskenut mäet suksilla joten tälläkin kertaa uskallauduin kokeilemaan. Pääsin jyrkimpään kohtaan saakka, kunnes oli riisuttava sukset pois jaloista ja jatkettava kävellen. En kaatunut kertaakaan (kerran otin tukea hangesta), vaikka lähellä oli. Onneksi vastaan ei tullut muita kulkijoita, jälkeen jättämäni jäljet tosin saattavat aiheuttaa kummaksuntaa… Enkä kyllä suosittele mäen laskemista kenellekään, viimeistään alhaalla kasvavat puut pysäyttävät laskijan.

Retkestä jäi käteen kauhea vaelluskuume ja tunturikaipuu. Vielä toistaiseksi riittää hyviä hiihtokelejä, kunnes lumi alkaa sulaa eikä tunturiin pääse hetkeen jalan. Pian koittaakin kesä ja vaelluskausi – sitä odotellessa!