Vaelluspostausten kirjoitus venähti mielestäni turhankin pitkälle aikavälille syöden aikaa muilta kirjoitteluilta. Yleensä tykkään kirjoittaa postauksen viikon sisään itse retkestä, nyt pidin hieman kirjoittelulomaa ja muutamat hyvät ulkoilut jäivät dokumentoimatta. Toisaalta on ollut mukavaa vain ulkoilla ilman että raskas järkkäri kulkee mukana.
Vaellukseni jälkeen pidin työpaikallani Tutustu talvitelttailuun- pilotin, johon osallistuneet pääsivät testaamaan kanssani talvitelttailua. Yöllä pakkanen laski seitsemääntoista asteeseen ja hieman palelin makuupussini pakkasrajan armoilla, aamun kaunis auringonnousu nostatti paloa päästä parin yön telttaretkelle kylmästä yöstä riippumatta. Olin jo sopinut itselleni päivän jolloin hiihtäisin erämaan puolelle nauttimaan aurinkoisesta talvisäästä, tuli kuitenkin mieleinen työpäivä eteen enkä tahtonut ottaa riskiä väsymisestä joten siirsin yöretkeä eteenpäin.
Järjestän työpaikallani kaksi muutakin Tutustu talvitelttailuun – kurssia 8-10.4 & 23-25.4, tsekkaa 70North.fi – sivustolta! Opetan kuinka saat tehtyä talvitelttailusta mukavaa ja turvallista.
Maaliskuussa oli pieni mutta. Meidän perheeseen, kuten moneen muuhunkin Utsjoella, iski tämä pahamaineinen kulkutauti. Me päästiin vähällä mutta nämä jälkioireet! Kaksi viikkoa taudista ja huimaus sekä väsymys palasivat. Olen jaksanut ulkoilla ja käydä töissä, iltaisin olen ollut todella väsynyt ja on täytynyt prioirisoida asioita.
On satanut vettä ja tuullut lujaa. Olen siirtänyt ja siirtänyt yöretkeä. Olen lähtenyt hiihtoretkelle mutta käynytkin vain pienen mutkan ihastelemassa lähiluontoa ja laahustanut takaisin kotiin. Kaksi edeltävää maaliskuuta olen käyttänyt talvivaelluksen valmisteluun, vaeltamiseen ja sen jälkipuintiin- oli outoa kun vaellus oli jo tehty helmikuussa ja nyt olisi ollut aikaa vain hiihdellä pitkin poikin kotimaastoja. Kieltämättä monena iltana harmittelin kun en yksinkertaisesti saanut aikaiseksi lähteä yöksi luontoon.
Pidempien retkien sijaan on ollut mahdollisuus viettää enemmän aikaa lasten kanssa, olemme pilkkineet enemmän kuin lähivuosien maaliskuissa, olen hiihdellyt koirien kanssa Tenojoella ja Vetsijoella.
Tenojoen rantoja ja Vetsijoen kelkanjälkeä pitkin hiihtely on jännittävää, jostain syystä vesistöt vetävät puoleensa. Plussakelien ja vesisateiden jälkeen en ole uskaltanut jälkimmäiselle hiihtämään. Oli tuskaa seurata kuinka lumi hupeni tuntureilta auringon lämmittäessä ja sulattaessa pälviä esiin. Onneksi tällä viikolla on taas pakastanut ja lunta satanut!
Nukuin yhden yön kotipihassa yksinäni, pienempi lapsista ilmoitti tahtovansa nukkua kanssani teltassa ja huomenna olisi tarkoitus pystyttää teltta uudelleen kotipihaan ja kokeilla malttaako kolmevuotias nukkua teltassa yön yli. Luotan siihen että lapset tarkenevat makuupusseissaan ja eristepatjoilla.
Huhtikuulta mä odotan edes yhden yön hiihtoretkeä, aurinkoisia kevätpäiviä ja retkiä lasten kanssa. Tavoitteenani on nukkua useampi yö teltassa- edes kotipihassa!
Erämaan vaeltajatar 