Olen jo muutaman vuoden ajan syönyt yksinvaelluksillani itse kuivaamiani ruokia.
Minulle tärkeää vaellusruissa on, että ne maistuvat ja ovat tuhteja. Sitä, paljonko energiaa ruokani sisältävät en ole tutkinut mutta olen ollut tyytyväinen jaksamisen suhteen.
Kuivaaminen ei ole niin hankalaa kuin luulisi. Yksittäisten hedelmäsiivujen ja marjojen kuivaaminen on helpointa, eivätkä ne sotke kuivuria.
Ruoat voi kuivattaa ainesosa kerrallaan, tai valmiina kokonaisuutena. Itse suosin kokonaisuuksia.
Linssisosekeitto
Lempparilounaitani ovat sosekeitot. Mitä juustoisempi, sen parempi. Keitto valmistuu hyvin ruokatermarissa patikoinnin aikana.
Päivällisissä käytän monesti pastaa, riisistä en välitä. Pasta saattaa ylikypsyä ruokatermarissa ja ruoka voi lopulta muistuttaa jotain aivan toista kuin piti. Lisään silmämääräisesti kattilaan pastan ja kuivatun kastikkeen sekaan vettä, lisään sitä keittelyn lomassa tarpeen mukaan.
Texmex-tortillat ovat koko perheen herkkua. Valmis texmex-pussi keitetään kypsäksi veden kanssa, täyte lätkitään tortilloille ja makuelämystä voi värittää tuoreilla tai ennallistetuilla kuivatuilla kasviksilla tai esimerkiksi Koskenlaskija chili & paprikajuustolla. Nam!
Texmex tortilla
Kuivurini on Klarsteinin, Saksasta tilattu tilaihme. Se on nopea ja helppokäyttöinen. Vuokraan sitä, jos Utsjoella asustava tai täällä vieraileva tarvitsee hetkeksi laadukasta kuivuria, hit me up. Linkki vuokraussivuilleni.
Toivottavasti oheisista linkeistä löytyy teille uusia ruokia vaelluksilla nautittaviksi!
Elokuussa juuri ennen koulun alkamista suuntasin Kaldoaivin erämaahan maastopyörin poikani kanssa.
Fatbikeeni oli haastavaa löytää taakkatelinettä ja lopulta tulin siihen tulokseen ettei vanhaan pyörääni edes ole mahdollista saada telinettä. Vanhaan tuttuun tapaan köytin pyöräni runkoon varusteitani kiinni ja poitsun pyörään valjastettiin Ortliebin laukut.
Jo lähtiessä oli selvää että laukut olivat liian raskaat poitsun kevyelle pyörälle. Onneksi ongelmaan löytyi ratkaisu.
Loppukesän valo loi leiripaikkoihimme kauniin tunnelman. Ötököitä oli ärsytykseen saakka, mäkäräiset ja polttiaiset ahdistelivat yhteistyössä ampiaisten kanssa.
Pelkkää pyöräilyä retkemme ei ollut, saimme raahata pyöriä varvikoilla ja soilla päästäksemme Njállavaaran mönkijäuralta Vuoknolin Vetsikkoon vievälle uralle. Tulipa pyöriä uitettua myös järvessä!
Olen lähdössä Vätsärin erämaahan viikon pituiselle vaellukselle syyskuun puolivälin tienoilla. Olen kerran aikaisemmin tehnyt viikon yksinvaelluksen, joten olen aika varma jo nyt mitä tulen pakkaamaan mukaani.
Syyskuussa öisin sää voi painua pakkasen puolelle ja kylmät vesisateet voivat yllättää. Yöt ovat pimeitä, tarkoituksenani on leiriytyä ennen pimeää joten uskon pärjääväni yhdellä otsalampun paristolla.
Vielä on auki kuinka paljon lämmintä vaatetta pakkaan mukaani. Mitä vähemmän varustetta kannan, sitä kevyempi rinkka on. Makuupussini ei ole mikään lämpimin, joten hieman jännittää joudunko ottamaan Untuvatakin lisäksi myös villapaidan mukaan…
Varustelista viikon vaellukselle
Kevyemmällä rinkalla jalkakin nousee paremmin
Vaeltaminen
Vaelluskengät*
Vaellushousut*
Vaellustakki*
Takki sadetta varten*
Housut sadetta varten*
Buff-huivi, pipo*
Hanskat*
Kuorihanskat*
Aurinkolasit*
Vaellussauvat
Fjällräven Abisko shape 3
Yöpyminen
Teltta
Makuupussi
Makuualusta
Solumuovipatjan pätkä
Ilmatäytteinen tyyny
Korvatulpat ja unimaski
Taukokengät (jotka soveltuvat myös joen ylityksiin)
Rätti telttaa varten
Ruokien kanssa kannattaa olla tarkkana – pussiruoka ei välttämättä sovi vatsalle
Ruokailu
Kattila ja kahvipannu
Luha, kahvikuppi
Retkikeitin
Kaasupullo
Tulitikut
Puukko
Roskapussi
Tiskiharja
Hygienia
Wc-paperia
Savet
Käsidesi
Hampaanpesuvehkeet
Hiusharja ja ponnareita
Pieni käsirasva
Kevyt, pieneen pakkautuva pyyhe
Muu vaatetus
Kevyt untuvatakki
Untuvahousut*
Paksumpi merinopaita*
Villapaita*
Kaksi merino t-paitaa*
Merinohousut*
Kahdet ohuet merinosukat*
Villasukat*
Lapaset*
Alushousut, merinoliivit*
Buff kaulaan*
GPS-laite tuo varmuutta suunnistukseen
Muu sälä
Puhelin
Puhelimen ”makuupussi”
Akkupankit ja latausjohdot
Gopro, mikki + pussi
EA (lääkkeet, vitamiinit, sideharsot yms)
Kartta
Kompassi
Inreach
Otsavalo
Telttavalo + varapatterit
Korjaussetti teltalle ja muille varusteille (neula, lankaa, sähköteippi, kaaren korjaussetti)
Kirja
Syyskuun yöt voivat olla koleita
Päivittelen listaa sitä mukaa mitä pakkailen varusteitani. Tarkoitus on selvitä mahdollisimman vähällä, mutta viihtyä (18.9.2025 merkitty * ne vaatteet jotka lähti mukaan).
Ruokailuissa en aio säästellä – siksi kipuilen untuvavaatteiden JA villavaatteiden mukaan pakkaamisen kanssa. Villavaatteet vievät reilusti tilaa rinkasta.
Utsjoelle on ilmestynyt muutaman vuoden aikana pari uutta merkittyä reittiä, joka on kaivattu asia näin retkeilijän silmin.
Merkityt päiväretkeilykohteet houkuttelevat alueelle matkailijoita ja samalla ohjaavat suuremmat joukot tietyille alueille vähentäen maaston kulutusta.
Ellinpolun merkitty reitti on ollut yksi suosituimmista ja on hyvin harmillista että kauniin, helpohkon ja lyhyen reitin tulevaisuus on mysteeri. Tällä hetkellä reitti ei ole käytettävissä. Siksipä Ailikkaan näköalareitti on mahtava lisä kylän tarjontaan!
Áilegas- reitille pääsee joko jättämällä auton Ailikkaantien juureen parkkipaikalle ja kävelemällä parin kilometrin verran huipulle hiekkatietä pitkin, tai maksamalla viiden euron tienkäyttöluvan ja ajamalla ylös parkkipaikalle. Tie on ainakin tätä kirjoittaessa hyväkuntoinen ja ohjeet tienkäyttöluvan maksamiseen löydät tien alussa olevasta kyltistä.
Parkkialueelle mahtuu 4-6 autoa. Reitti lähtee kolmeen eri suuntaan, voit valita joko suoran piston pelkälle näköalapaikalle tai kiertää jompaan kumpaan suuntaan koko reitti.
Lähdin tyttäreni kanssa kulkemaan kaakkoon kohti tähtitornia. Heti oli selvää että reitti on hyvin merkitty kiviin maalatuin oranssein maalitilkoin. Vierailimme Utsjoen Ursan tähtitornilla ja jatkoimme ajatuksissamme leveää polkua tovin, kunnes hoksasin ettemme olleet hetkeen nähneet reittimerkkejä.
Ennen tähtitornia oli ollut vierekkäin kaksi maalattua kivikasaa polkujen risteymässä – sinnehän meidän olisi pitänyt jatkaa! Kesti tovi kunnes löysimme takaisin oikealle polulle.
Polku kulkee avarassa maastossa ja eksymisen vaaraa ei ole, kunhan pidät kivet mielessä ja radiomaston näkyvillä. Polku on pääsääntöisesti helppokulkuinen, menee tosin vielä tovi että uusi polku muodostuu varvikkoihin. Toisen kerran eksyimme varvikossa polulta, oikea reitti löytyi onneksi heti.
Vaikka polun hahmottaminen oli ajoittain hankalaa, löysimme oikean polun nopeasti. Tärkeää on seurata merkittyä reittiä jottei ylimääräisiä polkuja pääsisi muodostumaan maastoon. Sateiden jälkeen polku on kostea, vaikka kuinka tekisi mieli oikoa kuivemman kautta, ajatellaan herkkää luontoa ja mielummin kastellaan kengät ja kuljetaan alkuperäsiä reittejä pitkin.
Maisemat Ailikkaalla ovat aina kauniit säästä riippunatta. Kulkemallamme reitillä oli kaksi näköalapaikkaa, toinen polun varrella ja toinen pistolla.
Korkealla tunturissa sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti, 1,4 kilometrin patikalle kannattaa varata lämmintä ja juotavaa jos kylmä saderintama yllättää. Tähtitornin lisäksi reitillä ei ole suojapaikkaa.
Áilegas on vanha tuttu retkeilykohde. Se sopii parhaiten lumettoman ajan retkeilyyn, talvisin tiellä ei ole huoltoa.
Kävellessämme takaisin autolle olimme hämmentyneitä – mikäs merkitty reitti tuolla menee? Reitti olisi jatkunut kallioilla muodostaen rengasreitin. Reitin läpi kulkeva merkitty polku voi siis harhauttaa ja kuljet vahingossa lyhyemmän pätkän kuin piti. Olisimme voineet poiketa parkkipaikalta reitille, mutta päätimme päättää lyhyen retkemme.
Reitistä löytyy lyhyt kuvaus ja pelkistetty karttakuva luontoon.fi palvelusta. Reitti kaipaa lähtöpaikalle kylttiä selventämään reitin kulkusuuntaa ja profiilia – alueen lukuisat merkitsemättömät polut ja merkityn polun poikkeamat tähtitornille ja näköalapaikalle voivat sekoittaa kulkijan. Kannattaa siis pitää mielessä kaikki merkityt kivet mitä näet – polku ei välttämättä jatku eteenpäin poikkeamalta. Näköalapaikalla kivessä on kääntöpaikkaa selventävä nuoli.
Siitä ei ole huolta etteikö löytäisi seuraavaa reittimerkkiä, polku on hyvin merkitty ja sen jatkumon näkee pitkälle.
Postauksen tarkoitus ei ole luoda negatiivista kuvaa reitistä, reitti on hyvä, kauniilla alueella ja todellakin kaivattu lisä! Se kuitenkin tarvitsisi edellämainittujen seikkojen vuoksi selvennystä. Lähtiessä tarkistin maastokartat-sovelluksesta reitin, ainakaan sinne sitä ei ole vielä merkitty. Olen opiskellut retkeilyrakenteiden rakentamista ja kunnostamista, siksi nämä asiat pistävät herkemmin silmään. Kulkija voisi kävellä ristiin rastiin huipulla, se taas lisäisi edellämainittua maaston kulumista. Siksi on tärkeää seurata valmiita polkuja.
Ehkä nämä kaivatut lisät ovat vasta tulossa Áilegakselle. En kuitenkaan jättäisi polulla vierailua väliin, pitämällä kivet mielessä reitin kulkeminen onnistuu vaivatta.
Erämaan vaeltajatar 