Toinen yksinvaellukseni

DSC_6071DSC_6077
DSC_6032Urho Kekkosen kansallispuisto jäi tänään taakseni. Toinen yksinvaellus toi enemmän haasteita tielleen kuin ensimmäinen – tällä kertaa oli mietittävä reittivalintaa ja kuunneltava enemmän itseään ja jaksamistaan.

Mulle sopii tuollaiset ”ruuhkapaikat” hyvin, sain paljon motivaatiota jatkamiseen ja yksin pärjäämiseen muilta vastaantulleilta vaeltajilta, vaikkei kaikkien kanssa vaihdettukaan kuulumisia. Yksin pelko ja yksinäisyys meinasi ottaa koville heikkona hetkenä. Onneksi tielleni sattui useampi upea persoona!

Viimeisenä yönä en pelännyt teltassa nukkumista ollenkaan. En miettinyt mitä kaikkea pahaa yöllä voisi tapahtua – nukuin 10 tuntia vain parilla heräämisellä ja niidenkin aikana toivoin vain nukahtavani uudelleen jotta jaksaisin seuraavana päivänä. Opin jopa hieman hidastamaan vauhtia ja olemaan vain paikoillani.

Aiemmin mä olen harmitellut ajatusta, etten ole oikein missään erityisen hyvä. En piirtämään, en laulamaan, en soittamaan… Ehkä vaeltaminen on se mun juttu.

Siitä, että heti kotiin tultua hoksaa jo miettivänsä uutta reissua, tietää että vaellus oli onnistunut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s