Yöretki & järjestelmäkameran paluu

DSC_9060
DSC_9059

Eräänä lokakuisena aamuna tein kohtalokkaan virheen ja pakkasin kamerani samaan pussiin hillahillopurkin kanssa.

Pari vuotta meni, kunnes sain puhdistettua kamerani, ostettua uuden linssin laajakuvan kaveriksi ja innostuin valokuvaamisesta uudelleen!

Kamerani painaa paljon ja kiinnostuttuani videokuvaamisesta tuntui liian monimutkaiselta kuskata mukana kolmea eri taltiointivälinettä. Siispä kamera sai jäädä matkasta ja puhelinkuvat riittää.

DSC_9067
DSC_9077

Haikeana olen katsellut blogin vanhempia kuvia ja pohtinut miten saisin samanlaista fiilistä postauksiin, kuin mitä ennen olen saanut. Puhelimessani (Honor Magic 6 pro) on hyvä ja riittävä kamera, näppäryys on kuitenkin johtanut siihen etten enää ole nähnyt vaivaa kuvien eteen.

Keväällä hankin itselleni näppärämmän kokoisen linssin ja putsasimme kamerani hillosta. Olen muutaman kerran harjoitellut linssin käyttöä ja odotan innoissani mitä kaikkea pääsen kesän aikana ikuistamaan!

DSC_9104

Lähdin Erätoverin kanssa lähiretkelle Utsjoen mäntymetsäalueelle. Leiriydyimme muutaman sadan metrin päähän autosta pienen lammen rantaan.

Vaikka kuulimme nelostiellä kulkevien autojen huminan leiriimme, totesimme alueen olevan kuin suoraan Urho Kekkosen kansallispuistosta. Mäntykankaat ja harjut olivat kuin etelästä!

DSC_9073

Ilta meni höpötellessä ja lähialuetta kolutessa. Ihmettelimme kelottuneita puita ja ihmisten jättämiä jälkiä, bongailimme lintuja ja juhlistimme Erätoverin syntymäpäiviä vain puoli vuotta myöhässä skumpan ja korvapuustien voimin.

Auringon peittyessä pilviin vilu hiipi luihin ja ytimiin. Vaikka kevät on todella aikaisessa, lämpötila painuu lähelle nollaa.

DSC_9085

Olimme varautuneet viileään yöhön. Sormia paleli lukiessa ja jouduin kaivamaan tunturiviitan lämmikkeeksi jo alkuyöstä.

45 minuuttia herätyskellon soitosta havahduin hereille ja tuumasin että on aika nousta.

Seistessäni teltan ulkopuolella jänis juoksi leiriin uraa pitkin. Se pysähtyi ja jäi tuijottamaan. Pudotin kädessäni olleen vessapaperirullan säikäyttämättä sitä. Aikansa tuijotettuaan jänis jatkoi matkaansa.

DSC_9090

Loput skumpista aamukahvin kera ja leivät nassuun. Kietouduimme tunturiviittaan, koleassa aamussa edes villapaita ja untuvatakki tuulitakin alla eivät riittäneet.

Havahduimme jäniksen juostessa takaisin leirin lähelle. Se jäi taas hetkeksi tuijottamaan ennen kuin loikki syvemmälle metsään.

Minusta on tullut ihme leirilorvija. Varusteiden kasaaminen ei oikein innosta ja menee aikansa että saan rinkan selkääni. Onneksi luonnossa ei ole kiire.

DSC_9084

Retkellä oli mukava päästä testaamaan linssi tositoimissa! Aivan en saanut lammessa uiskentelevia haapanoita kuviin, jänis olisi ollut tarpeeksi lähellä kuviin, harmi ettei kamera ollut.

Toivottavasti tästä alkaa kunnon kuvauskesä! Retkeilen niin kauniissa maisemissa, että jokainen ansaitsisi tulla kuvatuksi kunnon välineillä.

Talviyö Skáidejávrilla

IMG_20251128_193116

Marraskuun yö ulkona jäi viime tippaan, alkukuusta lumeton, kylmä luonto ei houkuttanut luokseen yöpymään. Ennen pakkasten tuloa kylmyys ui luihin ja ytimiin vesistöjen ollessa vielä auki.

Sopiva ajankohta niin säiden kuin töidenkin osalta löytyi kuun viimeiseltä perjantai-lauantai väliseltä yöltä. Innostuin kysymään lapsia seurakseni ja pienempi ilmoittautui innoissaan mukaan.

Jätimme auton Pulmankijärventien laitaan ja lähdimme hiihtämään pimeyttä kohti hiihtoreitin merkkejä seuraten. Talvisin Skaidijärvelle on kulkenut tikutettu ympyrälatu.

Pimeydessä oli jännittävää hiihtää tikulta tikulle tuulen ja lumisateen vihmoessa. Lammilla ei ollut paljoa lunta ja paikoitellen jää oli paljas lumesta.

IMG_20251128_211000

Kodalle päästyämme ensitöiksemme sytytimme kamiinaan tulet ja pystytimme teltan pihaan. Lunta ei ole vielä paljoa joten olin varautunut kiilaamaan teltan maahan kiinni. Kodan pihasta löytyi kuitenkin tuulen puhaltama lumikasa johon teltan sai pystytettyä suksia ja sauvoja hyödyntäen. Tein neljä kiilaa lisää halosta. Myöhemmin jätin puukiilat seuraavalle sytykkeeksi kotaan.

Levitimme telttaan routamaton lisäksi alustat ja makuupussit. Nukuin itse tutulla untuvapussi + kuitupussi kombolla, tyttärellä on Deuterin star kid pro pussi ja sen lisäksi käytössä oli tunturiviitta tuomaan lisälämpöä.

IMG_20251128_203200
IMG_20251128_211744

Glögitkin oli jääneet kotia! Harmitti kovasti. Sulattelimme lumesta lisää juotavaa, joimme teetä ja kaakaota. Iltapalaksi maistui nuotioleivät ja pullat.

Järven jää paukkui kummallisesti yössä. Lunta sateli rapisten teltan kattoa vasten. Tytär nukahti viiteen minuuttiin kuunnellessaan äänikirjaa, itse pyörin pussieni kanssa ja huomasin kuitupussin vetoketjun olevan edelleen rikki. Jännä ettei se ole itsekseen korjautunut varastossa.

Makuupussien syövereissä on mukava nukkua. Uni voi olla levotonta, kuten tälläkin kertaa valitettavasti kävi, mutta olo on erilailla levännyt kuin kotona nukkuessa.

IMG_20251128_212027

Tytär pärjäsi oikein hyvin pussiyhdistelmällään. Hänellä oli paljon vaatettakin päällä, oli merinokerraston housut ja t-paita, merinohaalari ja villaneule. En ole hoksannut kysyä häneltä oliko jopa kuuma tuolla yhdistelmällä. Lapaset lähtivät käsistä ennen nukahtamista. Tärkeää ulkona yöpymisessä on se, että vaatteet ovat kuivat nukkumaan mennessä. Esimerkiksi märät sukat voivat paleltaa paljonkin.

IMG_20251129_091613

Tytär heräsi ensimmäisen kerran kuuden jälkeen. Onneksi saimme jatkettua unia vielä kahdeksaan päivän alkaessa jo hieman valaistua.

Riekot käkättivät läheisessä puistikossa. Olo oli kuin olisi ollut syvemmällä erämaassa yötä.

Kaamosaamut ovat pimeitä pitkään. Taivaanrannalta kajasti hieman valoa kömpiessämme kotaan aamiaiselle.

Kamiinan lämmössä lämmiteltiin jälleen nuotioleivät. Suureksi surukseni huomasin myös kahvin jääneen kotiin, mitä ihmettä! Ei auttaisi kuin valua läheiselle työpaikalle aamukahveille.

IMG_20251129_091626

Yöretkeilyssä raskainta on ehdottomasti varusteiden pakkaaminen ja purkaminen. Leiriä siistiessä tulevaa tuskaa voi ennakoida talviaikaan puhdistamalla teltan mahdollisimman lumettomaksi ja pakkaamalla varusteet niin, että kuivumaan laitettavat varusteet olisivat tietyssä paikassa. Meillä varusteet kuivuvat autotallissa, mikä onkaan mukavampaa retkien jälkeen kuin kanniskella varusteita talon ja tallin väliä…

IMG_20251129_101306

Paluumatkalla neiti totesi hiihtämisen olevan helpompaa ilman sauvoja. Kesäreitti on Isonkivenvaaralta kävellen 1,9 kilometrin pituinen, hiihtoreitti tielle oikaisee jonkin verran. Auton näkyessä pitkään edessämme oikaisimme lampien yli ja tutkimme jänisten ja kettujen jälkiä hangella.

Talvinen yöretki oli mukava poikkeus arkeen, eniten ilahdutti tyttären innostus lähteä mukaan. Saa nähdä tuleeko muita yhteisiä yöretkiä tänä talvena, tämän retken perusteella tulee.

Aloittelevan bongarin vinkit lintujen tunnistamiseen

IMG_20250523_172225
IMG_20250523_172943

Innostuin linnuista kunnolla viime keväänä eräopaskoulun lajitunnistuksien myötä. Opeteltavana oli lähes sata lajia ja kokeesta onnistuin saamaan yhtä vaille täydet! En ole yhdestäkään aikaisemmasta tentistä onnistunut saamaan yhtä hyvää tulosta…

Lintujen tunnistaminen on tuntunut hankalalta, miten ihmeessä tunnistaa kaikki ruskeat ja harmaat tirpat? Minulle edelleen kaikki harmaat linnut ovat harmaasieppoja.

Voi sitä iloa kun onnistun tunnistamaan jonkun uuden lajin! Tai kertaamaan muiden harrastajien kanssa mitä on tullut nähtyä.

IMG_20250523_173620
Punakuiri paistattelee päivää

Jäin töiden jälkeen Nuorgamiin telttailemaan. Hakeuduin mahdollisimman lähelle kosteikkoa, mukavan näköiselle pälvelle. Leiripaikalle saapuessani punakuiri lallatteli kauempana kivellä.

Leiripaikalla istahdin kivelle syömään eväsleipää ennen leirin pystyttämistä. Nautin auringosta ja kuuntelin punakuiria. Varman tunnistuksen ansiosta tunnistan sen äänen jatkossakin.

Ei hitto. Ne tulitikut!

Kuten edeltävässä postauksessa mainitsin jättäneeni tulitikut matkasta, eivät ne tulleet tälläkään kertaa mukaan. Ei auttanut kuin pystyttää teltta ja patikoida takaisin autolle ja kauppaan hakemaan tikkuja. Olin varannut mukaan vain ruokaa jonka valmistamiseen tarvitsisin keitintä.

IMG_20250523_191451
IMG_20250523_205510

Auto seisoskeli Isonkivenvaaran parkkipaikalla ja näin sinne koko illan leiristäni. Parkkipaikalta telttani näytti koivikossa jököttävältä kiveltä.

Takaisin leiriin saavuttuani valmistin illalliseksi Sobanuudelia sokeriherneillä ja jälkkäriksi leipäjuustoa ja karpaloita kinuskikastikkeella. Överiällöö!

IMG_20250523_185416
IMG_20250523_191211
Kinuskikastiketta oli kieltämättä liikaa

Illan käveleskelin yöttömän yön auringosta nauttien ja lintuja bongaillen.

Vinkkini aloittelevana lintubongarina aloittelijalle:

  • Opettele alueesi lintuja. Merkitse lintukirjasta tutut, vielä harjoittelua vaativat linnut ja ne joita löytyy alueeltasi
  • Opettele linnuista selvät tuntomerkit kuten väritys, naamio tai muut tunnistettavat merkit (kuten kivitaskun naamio ja pyrstön kuvio tai tunturikihun pitkät pyrstösulat)
  • Mene bongaamaan lintuja kirjan ja kiikareiden kanssa. Pidä kirjaa havainnoistasi
  • Luontoportti.com, instagramista suomen_linnut ja birdlifesuomi ovat hyviä opettelukanavia (ja iltalehtien tunnistatko linnut-visat)
  • Ehdoton suositukseni aloittelijan lintukirjaksi on Pertti Koskimiehen Suomen lintuopas
  • Hakeudu kosteikoille ja rannoille tai mikäli paikkakunnaltasi löytyy, lintutorneille
  • Utsjoelta Pulmankijärventien varrelta bongaa toukokuussa mm. pikkukuovin, punakuirin, kapustarinnan, tunturikihun, metsähanhen, niittykirvisen ja vikloja
  • Tenon rannoilta löytää mm. merikotkia,  vesipääskyjä, joutsenia, törmäpääskyjä, sorsia ja koskelot
IMG_20250523_205600
IMG_20250523_205754

Aamu valkeni yhtä aurinkoisena kuin yökin. Keittelin vedet aamiaisleipää nakerrellen, olin varannut retkelle 2,5l vettä jotka riittivät mukavasti juotavaksi, ruoanlaittoon, kahviin ja aamupuuroon.

Pakkasin leirin rauhalliseen tahtiin ja kävin ennen lähtöä hieman lähempänä kosteikkoa. Punakuiri lauleli menemään ensin yksin ja pian variksen eksyttyä paikalle korviahuumaava kaakatus täytti alueen.

IMG_20250523_210048
IMG_20250524_091425

Toukokuun toinen yöretki oli selvästi linturikkaampi. Voinee siis päätellä että aurinkoisella ja lämpimällä säällä sekä toukokuun myöhäisemmällä viikolla oli osuutta asiaan. Etenkin Utsjoella toukokuu on hyvää bongausaikaa.

Toivottavasti vinkkini onnistuneeseen linturetkeen innostavat muitakin aloittamaan bongauksen. Muistetaan kuitenkin antaa pesiville linnuille rauha pitämällä väliä.