Viime talvena lumi satoi maahan vasta marraskuun lopulla. Sateiden takia luonnossa oli lähes mahdotonta liikkua liukastelematta ja illat olivat hyvin pimeitä jo ennen kaamoksen alkua. On siis älyttömän mahtava juttu että jo nyt kaamoksen pimeyden lähestyessä maassa on valoa heijastavaa LUNTA!
Pimeys ei tunnu läheskään yhtä pahalta lumipeitteessä. Nämä kuvat otin viikko sitten Geologiselta polulta ja lunta on satanut hieman lisää kuluneen viikon aikana.
Lumi narskuu kenkien alla ja polkujen kivet ovat jäästä liukkaat. Alkutalvi on hankalaa aikaa tunturissa retkeilyn kannalta kun lumimäärät voivat vaihdella paikoittain.
Koska polut ovat liukkaat, tulee retkillä olla varovainen. Yritän päästä pimeän pelostani eroon ja olen kulkenut auringon laskettua metsissä koirien kanssa totutellakseni kulkemaan pelkäämissäni paikoissa. Tänään liukastelin hämärällä Geologisella polulla ja päätin, etten ihan heti ole sinne menossa uudelleen ennen kuin lunta on enemmän.
Aikainen lumentulo on kuin lottovoitto, harmaa synkkä lehdetön vuodenaika jäi lyhyeksi. Toivottavasti tämä ilo ei pääty lyhyeen, odotan jo kovasti että ensi kuun puolella pääsisisin hiihtämään.
Ja jos tämä lumi tästä vielä sulaa, kiinnitän liukuesteet vaelluskenkiin ja jatkan tunturissa kulkua. Talvi on alkanut jo sen verran hienosti, että ei se tästä huonompaan suuntaan enää voi mennä. Eihän?
Erämaan vaeltajatar 