Viiden vuoden ”nuku joka kuukausi vähintään kerran ulkona” putkeni katkesi helmikuiseen sairasteluun.
Pisin aika viiteen vuoteen kun en yöpynyt ulkona! Yli kuukausi! Tuntui hirveältä, vaikka itseä varten tätä tehdään. Kynnys lähteä hankeen telttailemaan tuntui vain kasvavan, se epämukavuus, kylmyys, kurjuus…
… Oli ihanaa hiihtää, antaa ajatuksen kulkea ja haistaa hajuton tunturiluonto. Pimenevä ilta nuotion loimussa ja sairastelusta jäänyt kova tinnitus korvassa. Voiko olla mitään parempaa?
Kiireetön aamu, aamupuuro ja kahvi auringon helliessä kasvoja nautin tunturiluonnosta. Yöllä oli satanut uutta lunta peittäen jälkeni teltan ympäristössä. Siinä samassa tajusin hukanneeni aurinkolasini. Enkä tulisi löytämään niitä enää hangesta.
Oliko lyhyt telttaretki sairastelun jälkeen kaiken rehkimisen arvoinen? Oli. Mitä nyt nielu kipeytyi uudelleen, mutta sain uutta puhtia tulevalle vaellukselleni jonka hiihdin huhtikuun alussa.
Tsekkaa yltä löytyvä video ja näe samat kauniit maisemat jotka ilahduttivat minua seuraavana aamuna!
Yksi haaveeni kävi vastikään toteen kun lähdimme lasten kanssa yöksi lähijärvelle. Omistan Helsportin finnmark laavuteltan kamiinalla ja sen hyödyntäminen talviaikaan luonnossa yöpymisessä lasten kanssa houkutteli suuresti.
Teltta itsessään painaa 8.8 kg ja kamiinan lisäksi mukana on tuotava puut. Kaldoaivin erämaa on tunnettu lahoista puistaan joita ei talvisin hangen alta niin vain kaivetakkaan esiin. Paikallisen moottorikelkkalupia hyödyntäen ajoimme kotoa moottorikelkoilla rekien kanssa pilkkijärvelle.
Maastoon pääsy ei ollut helpoin tehtävä, plussakelien vuoksi moottorikelkan jälkemme oli sohjoinen ja rekien vienti ylös tunturiin tuotti pientä haastetta.
Ajomatkaa ei ole kuin vaivaiset kymmenisen minuuttia. Jos yöllä kävisi jotain, pääsisin helposti kelkalla lasten kanssa pois tunturista.
Teltan pystyttäminen porukalla on helppoa. Tarvittaessa pohjan tamppaus hankeen, yksi menee teltan sisälle keskisalon kanssa toisten kiinnittäessä teltan alustavasti hankeen kiinni. Sen jälkeen kangas kiristetään kiiloilla ja myrskynarut kiinnitetään tiukalle niinikään hankeen.
Pystytyksen jälkeen kamiina kootaan ja savupiippu pystytetään suojapellin kanssa joka estää kankaan palamisen piipun kuumuudessa.
Heittelimme kamppeet sisään, käväisimme tekemässä rantaan vesiaukon juomavettä varten ja käväisimme hetken iltapilkillä ennen kuin puolisoni poistui kelkallaan kotiin koirien luo.
Kamiina lämmitti teltan mukavan lämpimäksi. Kostuneet vaatteet kuivuivat hyvin, mutta itse kamiinan lämpö ei riittönyt lettujen paistoon, nautimme epämääräisiä taikinaklönttejä kermavaahdon kera.
Lapsilla oli solumuovipatjat, toisella toinen paksumpi solumuovipatja ja nuoremmalla pieni porontalja. En itse tykkää käyttää porontaljoja teltoissa, ne sotkevat irtokarvallaan.
Makuupusseina heillä oli Deuterin starlight pro ja Haglöfsin musca. Varuiksi mukana oli myös fjellduke jonka tytär halusi pussinsa päälle lisälämmikkeeksi.
Haistoin palaneen käryä ja harmikseni huomasin sisäteltan lirpakkeen olleen vasten piippua ja sulaneen! Onneksi kyseessä ei ole mikään tärkeä osa telttaa ja saan sen halutessani korjattua. Suojapelti oli nostettu liian korkealle. Täytyy ostaa toinen, jolloin ei tarvitsisi ollenkaan pelätä telttakankaan osumista kuumaan piippuun.
Finnmark on 6-8 hengen teltta. Kamiinan kanssa sinne mahtuu hädintuskin neljä mukavasti nukkumaan. Kamiina kuitenkin jäähtyy nopeasti, joten sen ympärille mahtuu ainakin kaksi henkeä neljän lisäksi nukkumaan. Teltalla on nukuttu kovemilla tuulilla ja olen vakuuttunut sen kestävyydestä. Vedenkin se kestää – testattu on vuosi sitten huhtikuussa hiihtovaelluksella.
Yö oli rikkonainen toisen lapsista herätessä vähänväliä. Toinen pärjäsi hyvin, vaikka tahtoikin nukkua makuupussi peittona ja oli palellut yöllä. Onneksi fiksuna hän oli pukenut lisää ylleen – vaikka yöllä kävin sulkemassa pussin jalkopäästä että hän saisi halutessaan suljettua sen kokonaan.
Kaakattavat joutsenet lensivät järven yli säikäyttäen lapset.
Aamulla keittelimme puurot ja puoliso saapuikin sopivasti aamukahveille. Jäin pakkaamaan varusteitamme muiden lähtiessä pilkille, ehdin itsekin hetkeksi mukaan ennen kuin ryhdyimme purkamaan telttaa. Kalaa ei tullut, kuten ei lähes koko talvena kyseiseltä järveltä. Mihin lie kalat kadonneet…
Teltan purkaminen on helppoa. Ensin kamiinan poisto ja tuhkien siivous pesästä. Irrotimme sisäteltan kuivausta varten, salko alas, myrskynarujen irrotus ja solmiminen ja viimeisenä maakiiloina toimivien auraustikkujen, lumikiilojen ja paikallisen puukäsityöläisen tekemien puukiilojen irrottaminen hangesta.
Lasten kanssa luonnossa yöpyminen voi olla aikuiselle raskas rasti, kun huolehdittavaa on paljon ja yöunet voivat jäädä rikkonaisiksi. Itse olen usein aivan romuna levottomasta telttayöstä ja seuraava päivä menee palautuessa, silti en skippaisi näitä unohtumattomia retkiä lasten kanssa!
Odotan jo innolla seuraavaa laavuretkeämme eikä enää mene kauaakaan kesän vaellukseen. Salaa haaveilen että pääsisimme toukokuussa yhdessä yöksi luontoon, toivottavasti kevyemmillä varusteilla!
Mä kammoan ahtaita paikkoja ja ajatuskin lumikammissa yöpymisestä sai ahdistumaan. 30 senttiä lunta ympärillä ja päällä? Ja pitäisi vielä nukkua yö rauhassa?
Viime talvena teimme lasten kanssa lumikammista liian pienen. Jo tuolloin poitsu kaivoi suurimman osan, huolehdin vain että seinämät pysyvät tarpeeksi paksuina. Tänä talvena kasasimme lumet kolauslumien lähelle ja saimmekin aikaan komean nyppylän.
Kasa sai jähmettyä vuorokauden ajan ennen kuin ryhdyimme kaivamaan. Kaivaukset tehtiin kahtena päivänä ajanpuutteen takia. Tuona ainaka kammi ehti jäätyä tiiviiksi ja turvallisemman tuntuiseksi itselleni. Yleensä pari tuntia riittää lumen tiivistymiseen.
Poitsu teki tosissaan suurimman työn ja vieläpä mielellään! Välillä auttelin kaivamalla tilaa suuremmaksi ja poistamalla lumia sisältä. Lapset olivat kammista innoissaan, he saavat leikkiä siellä valvotusti.
Käytimme kaiveluissa merkkitikkuja hyödyksi. Oviaukosta tuli liian suuri, kun en pienemmästä uskaltanut sisään ja kammista peruuttaen poistuessani onnistuin takapuolellani rikkomaan sitä lisää.
Noh. Koitti se kamala yö kun uskallauduin kammiin yöksi. Päivä oli ollut ulkoilun täytteinen ja väsymys painoi, uskoin nukkuvani näin paremmin.
Käytin makuualustana porontaljaa sekä ridgerestin solumuovipatjaa. Otin Järvenin tunturiviitan varuiksi mukaan jos en tarkenisi -18 asteen makuupussillani. Pakkasta oli -11 astetta.
Ensinnäkin en ollut ajatellut ollenkaan miten kammiin kömmitään niin ettei vaatteet kastu lumesta. Ja menin kammiin vieläpä pää edellä vaikka tarkoitus oli yöpyä pää ovelle päin. Hetken konttailun jälkeen olin saanut kengät ja untuvatakin pois sekä laitettua yöpymisvarusteet paikoilleen.
Kammissa tosissaan oli lämpimämpi kuin ulkona! Lattia vietti oviaukolle päin joten valuin patjalta alemmas ulos päin. Laitoin toisen solumuovipatjan oviaukkoon suojaksi (ja tätä kirjoittaessa muistin jättäneeni molemmat patjat kammiin ja ulkona 15 metrin tuuli!!) ja sain katsella paljaaksi jääneestä aukosta kirkasta tähtitaivasta. Hetkeksi ahdistus kammista katosi.
Laittaessani nukkumaan mielessä pyöri miten tulen vähintään tukehtumaan romahtavan lumen alle.
Heräsin ensimmäisen kerran kolmelta, kuinka ihanaa olikaan tajuta että olin nukahtanut (ja elossa). Viideltä heräsin pakkasen purressa nenänpäästä. Seuraavat kaksi tuntia menivät parempaa asentoa etsiessä, luisuin patjalta vähänväliä lumelle joka hohkasi kylmää pussiin.
Seitsemältä herätyskello soi. Jes! Tammikuun ensimmäinen yö suoritettu ja kaiken lisäksi täysin uudessa ympäristössä. Kammi ei romahtanut eikä selkäkään ollut kipeä. Vain nenä näytti hieman ottaneen kylmää. Työpäivä alkoi oikein mukavasti.
Ja tosiaan, hautasin kammiyön niin hyvin mielestäni että unohdin jättäneeni sinne patjat. Kovasta tuulesta huolimatta ne olivat edelleen paikoillaan.
Antaisin vinkiksi lumikammia kaivavalle tehdä pohjasta tasainen ja tilasta mahdollisimman sopivan omalle pituudelle. Kammi on ollut pihassa nyt yli viikon ja sen päälle on satanut lunta, puhkaisen kammin tekemällä siihen ikkunan jotta lapset saavat leikkiä siellä valvotusti. Luontoon tehdyt lumikammit kannattaa romahduttaa oman yöpymisen jäljiltä ettei kukaan tai mikään jää sinne vahingossakaan loukkuun.
Tahtoisin tammikuulle vielä yhden telttayön tunturiolosuhteissa harjoituksen vuoksi. Saa nähdä minne suuntaan!
Erämaan vaeltajatar 