50 yötä luonnossa

DSC_7428
Helmikuinen aamu Tsuomasvaaralla

En nyt ota kantaa onko näissä määrällisissä haasteissa mitään järkeä tai kannattiko viimeiset yhdeksän yötä jättää joulukuulle, kun kesälläkin olisi ollut aikaa ja mahdollisuuksia yöpyä teltassa ulkona, mutta tässäpä teille pieni vinkkipostaus teltassa yöpymisestä säällä kuin säällä!

Nukuin vuonna 2023 50 yötä teltassa (tai muussa telttaolosuhteisiin verrattavissa olevassa majoitteessa) ja kuusi autio- tai varaustuvissa. Olen nyt viidettä vuotta suorittanut Nuku joka kuukausi vähintään kerran ulkona – haastetta ja viime vuonna otin pienen lisähaasteen itselleni.

Haasteen piti olla helppo. Talvi oli kuitenkin kiireellisempi töiden kannalta, kesällä laiskotti ja talvenna alkoi jopa tuskastuttaa teltan jatkuva pystytys – kuivaus rumba pottupellolla. Sain kuitenkin yöt kasaan ja viimeisen yön nukuin parvekkeellamme vuoden vaihtuessa.

Tarkoituksena oli yöpyä mahdollisimman erilaisissa olosuhteissa. Niitä olivat mm.

  • -27 asteen pakkasyö Kiilopäällä
  • myrskytuuli helmikuussa Kaldoaivin erämaassa
  • kylmin yö Ukk:lla kesäkuussa
  • elokuussa rankkasade tiputteli absidin läpi
  • ensimmäinen pakkasyö syyskuussa
  • ja talvitelttailukurssin tuulinen yö marraskuussa
IMG_20230115_080826_Bokeh__01
– 27 Kiilopäällä tammikuussa
IMG_20230806_204756
Tyyntä ennen sadetta elokuussa Tsaarajärvellä

Haasteen myötä pakkasilla yöpyminen on helpompaa. Ehkä retkelle lähtemisen kynnys nousi, kun loppuvuotta kohti mentäessä alkoivat yöpymättömät yöt painaa päälle ja jatkuva varusteiden huoltaminen alkoi väsyttää. Pian haasteen loppumisen jälkeen kuitenkin tuntui siltä, että voisin hyvinkin suorittaa saman uudelleen! Mutta ajatus siitä, että voisin yöpyä retkillämme hyvällä omalla tunnolla myös autiotuvissa lämmittää mieltä…

Haastavinta yöretkissä ajan löytämisen lisäksi on ehdottomasti varusteiden kuivaaminen! Etenkin alkutalvesta makuupussit ja teltat pääsivät kostumaan, fjällrävenin abisko shape 3 kuivuu pienen koonsa ansiosta kätevästi autotallissa, mutta pidempi Hilleberg kaitum 2 gt:tä täytyy käydä kääntelemässä ajoittain jotta se kuivuu täysin. Makuupussit valtasivat monena päivänä yläkerran aulan ja päätyivät välillä pienimmän lapsemme leikkeihin. Hinkattiinpa untuvapussista yksi päivä pois glitter-huulikiiltoa…

IMG_20230821_230358
Norjan puolella Rastigaisan juurella
IMG_20230915_080542
Vetsikossa syksyn ensimmäinen pakkasyö

Omia havaintoja ja vinkkejä talviyöpymisistä

  • ota mukaasi kuivat vaihtovaatteet leiriin. Itse olen jo jäässä pelkästään jos sukat ovat kostuneet
  • mielummin enemmän lämmintä varustetta kuin liian vähän. Itse tarkenen öisin pahimmillaan vasta kolmen pussin lämmössä (kuitu -4, untuva -19 ja fjellduke)
  • (linkki partiotaitan sivuille) Tälläinen thermo poc pitää kylmän puhelimesta loitolla, eikä makuupussissasi seikkaile kylmä kalikka kun laitat kännykän yöksi omaan pussiinsa. Tälläinen pussukka pitää myös puhelimeni akkun voimissaan taskussa talviretkien ajan
  • hanskat, untuvatakki sekä aamun vaihtovaatteet makuupusseihin yöksi. Ei ole niin kylmä pukeutua!
  • koko teltan pohjan peittävä routamatto eristeeksi – jopa polvia lämmittää kontatessa. Idean olen kopioinut muilta.
  • auton lumiharja vakituiseksi retkivälineeksi. Harjalla puhdistat teltan ja varusteet lumesta, höyläpuolella putsaat suksien pohjat
  • pilkkisaappaat ovat hyvät leirikengät. Kevyet ja helppo saada jalkaan
  • Säästät lumikiiloissa kun käytät suksia ja sauvoja. Suksien pohjat voi putsata lumiharjan avulla aamulla
  • voit keittää järven jälle pakkaantuneesta vedestä juomavedet. Huom! keitä vähintään 10 minuuttia
  • trangia on hidas, mutta lämmittää kokkailun aikana kivasti telttaa. Huolehdi turvallisuudesta, kokkaa absidissa vain hyvän ilmanvaihdon kanssa
  • kovalla tuulella älä pystytä telttaa suoraan autiotuvan/muun rakennuksen välittömään läheisyyteen. Sinne voi syntyä tuulesta pyörre joka ottaa ikävästi teltasta kiinni ja huonolla tuurilla irrottaa teltan lumesta
IMG_20230614_204129
IMG_20231026_223901

Vinkit kesäöihin Saamenmaalla (ja miksei muuallakin)

  • kosteana yönä puhelin voi vaurioitua teltan pohjalla
  • tarkista netistä, saako telttasi päätyjä rullattua ylös jolloin maksimoit teltan tuulettumisen helteillä
  • heinä-kesäkuun vaihde on itselleni ehdoton ei- telttailuaikaa. Silloin räkkä ja helteet ovat yleensä saapuneet
  • hyvässä telttapaikassa ei ole kuoppaa teltan alla. Siihen kerääntyy sateella vettä…
  • avotunturissa on vähemmän ötököitä kuin alempana jokilaaksoissa
  • poroherkän koiran kanssa varaudu siihen, että koira herää yöllä haukkumaan paikalle hiippailevia poroja
  • erämaassa nuotion teko alueellisesti on hieman vapaampaa kuin muualla, tarkista kuitenkin ettet tee nuotiota yksityiselle maalle
IMG_20230909_074804
IMG_20230826_150500

Haasteen aikana pyrin yöpymään uusissa kohteissa, suurin osa näistä osui vaellusten ajalle jolloin tuli yövyttyä extemporepaikoissa, suunnitelmien mukaisesti ja oman mukavuusalueen ulkopuolisissa kohteissa.

Lemppariöitäni ovat ehdottomasti talvivaelluksella nukutut yöt. Osa öistä oli paksua syvää unta ja heräsin seuraavaan aamuun hyvin levänneenä. Talvivaelluksella oli myös selvät rutiinit miten hoitaa leiri kuntoon, kun taas kesän ajan vaelluksilla pakka tuntui leviävän ja Kiiskin kanssa yövyttiin muutama yö varusteiden seassa.

Ai niin, yksi viime vuoden lempparihetkistäni oli kun olin rankkasateella pakannut kaikki varusteet jo kasaan ja odoteltiin että sade lakkaisi. Tulikin kylmä ja kaivoin makuupussin pussistaan jossa sitten makoilin kovalla teltan lattialla koira jalkopäässä ja kuuntelin Tuplakääk-podcastia kunnes sade lakkasi. Tämä oli samaa aamua jolloin teltan absidista tiputti vedet saumasta läpi.

Nyt vuonna 2024 toiveenani on jatkaa yöpymishaastetta joka kuukausi, ilman tavoitemäärää, mutta yöt aijon yöpyä jossain muualla kuin kotipihassa.

Täältä löydät muita postauksiani Nuku yö ulkona vähintään kerran joka kuukausi – haasteesta

Hiihtoretki kaamospäivänä & vinkit onnistuneeseen kaamosretkeen!

IMG_20231205_115400

Kotona Vetsikossa pakkasta oli mukavat -11 astetta lähtiessäni ajelemaan kohti Nuorgamia. Päivästä vaikutti tulevan upea, vasta Pulmankijärven Isonkivenvaaralla tajusi päivän koko komeuden.

Kaamos on alkanut lähes yllättäen, yhtäkkiä sitä vain huomasi pimeän tulevan nopeasti ja päivien lyhentyneen. Kahden jälkeen, jos kelloa ei seuraa, voi luulla kellon olevan paljon enemmänkin. Vuosi vuodelta kaamos tuntuu lyhenevän ja viikkojen kuluvan nopeammin, viime talvena jopa harmitti kaamoksen loppuminen!

Kaamostarinoita vuosien varrelta – millaista on elää ja asua Suomen pohjoisimmassa kunnassa pimeään aikaan

IMG_20231205_120804
IMG_20231205_122245

Kävin töissä mutkan ja nappasin tunturisukset mukaani hiihdelläkseni lähimaastossa. Pakkasta oli yllättäen -20 astetta! Onneksi olin pukeutunut riittävän lämpimästi.
Auton parkkeerasin Pulmankijärventien reunaan ja maisemista ihastuneena päätin napata pari kuvaa kameralla ennen lähtöä. Pettymyksekseni huomasin muistikortin jääneen kotiin. Kamera autoon ja matkaan puhelimen varassa!

Kameralleni kävi taannoin pieni äksidentti. Vaikken kovin hyvää huolta pidä siitä, se on säästynyt vuosien aikana suuremmilta haavereilta. Erään yöretken päätteeksi olin pakannut mukana olleet elektroniikat pusiin jossa oli myös avattu hillopurkki. Kassi unohtui autoon ja seuraavan kerran kameraa tarvitsiessani löysin kamerani lillumasta hillosta. Hihnan jouduin katkomaan ja meni aikansa että sain putsattua kameran jokaisen kolon hillosta! Pesun jälkeen näppäimet jäivät tahmaisiksi enkä saa enää muutettua asetuksia manuaalilta automaatille, käytettyä ajastinta… Noh. Pientä siihen nähden mitä kameralle olisi voinut tapahtua jollain vaelluksella.

IMG_20231205_123041

Joulukuun ensimmäisille päiville osuneella hiihtoretkelläni lumi oli pehmeää, varvikoissa oli hankala hiihtää suksien kärkien tarttuessa puskiin. Nyt melkein viikon kestäneen tuulisen ajanjakson jälkeen pehmeä hanki on muisto vain – tunturissa on hankalampi liikkua suksin tai lumikengin kovilla aalloilla, lipoilla ja kivien törröttäessä esiin tuulen puhaltamilta alueilta. Onneksi on luvattu lisää lunta!

Sormia palelsi kosteassa pakkasessa, lumeen vuorautuneet tunturikoivut houkuttelivat luokseen enkä malttanut palata autolle lämmittelemään.

Pyrin korkeammalle vaaran rinteeseen näkemään kauniit kaamostaivaan värit etelässä. Yllätyksekseni korkeammalla ilma tuntui paljon lämpimämmältä kuin alhaalla auton luona, meinasi tulla jopa hiki hiihdellessä yhä kauniimpien puiden luokse!

Aikani taivaan punertavia värejä katseltuani päätin hiihtää vielä hetken pohjoistaivasta päin nähdäkseni kauniin sinisen taivaan. Palatessani alas autolle huomasin jälleen pakastuvan.

IMG_20231205_115121

Näin koet kaamospäivän parhaimmillaan retkelläsi Utsjoella ja Nuorgamissa;

  • Ole liikenteessä 10 ja kello 15 välillä! Iltapäivä yhden ja kahden välillä taivas on kauneimmillaan
  • Valitse retkipäiväksi mahdollisimman kirkas päivä, pilvisellä säällä taivaan värit voivat jäädä näkemättä
  • Hakeudu korkealle (muista tarkistaa tuulen vahvuus!). Utsjoen kirkonkylällä Geologinen polku ja Ailigas- tunturi ovat hyviä kaamosretkikohteita, Nuorgamissa abouttiarallaa koko Pulmankijärventien alue, kuten Skaidijärven retkeilyreitti, Heikkovárri, Hárremahčohkka ja Fielbmajärven laavu
  • Varaudu lämpimillä lisävaatteilla, lämpimällä juomalla, eväillä ja otsalampulla sekä suksilla tai lumikengillä
  • Lataa kameran ja puhelimen akut täyteen, pyri pitämään ne lähellä kroppaasi jotteivät ne jäätyisi. Suosittelen puhelimelle Thermo bagia joita saa. mm. Partioaitasta
IMG_20231116_142109

Yöretki neljävuotiaan kanssa sateiseen luontoon

IMG_20230726_173357

Postaus sisältää vinkkejä vastuullisempaan retkeilyyn.

Nuorgamin Skaidijärven merkitty retkeilyreitti on varmasti tuttu monelle pohjoisimmassa Saamenmaalla matkanneelle. Reitin voi kulkea joko rengasreittinä tai edestakaisin parkkipaikalta kodalle ja takaisin.

Me lasten kanssa suositaan Isonkivenvaaran levikkeeltä aloittamista, tällöin patikoitavaa matkaa kertyy yhteensä kolme kilometriä, rengasreittinä viisi.

Skaidijärvi on avoimen tunturin puolella jolloin retkeilijän on hyvä varustautua lämpimin taukovaattein. Järven rannalla on metsähallituksen ylläpitämä kota käymälöineen.

IMG_20230726_173412

Lähdin tyttären kanssa eräänä sateisena päivänä yöretkelle Skaidijärvelle. Paikka on suosittu yöpaikka etenkin Kaldoaivin erämaan puolelle suuntaaville.

Kuljimme merkittyä uraa pitkin tihkusateen luodessa kauniin sumun kauemmille tuntureille ja vaaroille. Sade ei haitannut kun tiedossa oli iltapala kodan suojissa jossa saisimme vaatteet kuivumaan.

Tiesitkö, että reitit on merkitty näkyvästi myös eksymisen ehkäisyn ja paikalle löytämisen vuoksi, mutta myös maaston kulumisen vähentämisen takia? Merkeillä ohjataan ihmiset kulkemaan tiettyä reittiä pitkin.

Merkitystä reitistä huolimatta Skaidijärvelle on jopa vuoden aikana muodostunut oikopolku hyvin kuljettavasta polusta huolimatta. Näiden kymmenen Utsjoella asutun vuoden aikana on omien havaintojeni mukaan maaston kuluminen lisääntynyt suosituimpien retkeilykohteiden luona koronavuosien aikana ja jälkeen. Retkeilyn lisääntyminen on hieno asia mutta muistetaan olla fiksuja!

IMG_20230726_173438

Telttapaikaksi valitsimme sen saman kuluneen kohdan jossa aikaisemminkin olemme telttaa pitäneet. Kohta on suhteellisen tasainen, hyvän matkan päässä kodasta ja lähellä rantaa. Voit itse vaikuttaa teltan aiheuttaman kulutuksen vähentämiseen suosimalla merkittyjä telttapaikkoja mahdollisuuksien mukaan, suosimalla jo käytettyjä kohtia sekä hankkimalla kunnon kiilat jottei maa-ainesta tarvitse käyttää teltan maahan kiinnittämiseen.

Teltan pystytyksen jälkeen oli aika siirtyä sateen suojaan. Tyttären ulkoiluhousut olivat läpimärät kun en hoksannut pukea hälle sadehousuja ylle, onneksi kerrasto oli pysynyt kuivana.

IMG_20230726_173448

Vaatteet kuivuen kamiinan lämmössä valmistimme iltapalaa joka meni aikamoiseksi herkutteluksi vaikkei letut onnistuneetkaan! Vadelmia kermavaahdolla, nam.

Jälkemme siivottuamme ja astiat tiskattuamme rannassa (huom. Ei likavesiä suoraan vesistöön vaan imeytä ne kauemmaksi maahan! Ja suosi biohajoavaa tiskiainetta tai tiskaa pelkästään kiehuvalla vedellä.)

Menimme suhteellisen myöhään nukkumaan. Pian ulkoa kuuluikin ääniä ja huikkasin pihaan tulleille vaeltajille pahoitteluni siitä että varusteemme kuivuivat kodassa. Heitä ei haitannut kunhan koira pääsisi kotaan varusteistamme huolimatta – sehän passasi oikein hyvin. Oli varmaan mukavaa päästä kodan lämpöön sateessa vaeltamisen jälkeen.

Kuuntelimme pitkälle yöhön sateen ropinaa telttakankaaseen. Olin jo täysin loppu lapsen viimeinkin nukahtaessa.

Kahden aikaan yöllä heräsin sateen hakatessa telttakangasta ja mönkijän muristessa ohi. Tunsin hieman pelkoa, epämukavaa kun yöllä ihmeelliseen aikaan joku liikkuu raskaalla koneella ohitsesi.

IMG_20230726_173501
IMG_20230726_173510

Aamulla heräilin kipeän selän kanssa, makuualustani alla oli suurehko kivi.

Teimme aamupalaa kodalla, siivosimme loputkin jälkemme ja hain lisää puita halkovajasta käytettyjen tilalle. Roskamme sulloin rinkkaani syötyjen eväiden tilalle.

Paluumatkalla saimme nauttia sateettomasta säästä. Kapustarinnat viheltelivät lähellämme ja pienen retkeilijän kehut yöretkestä lämmittivät mieltä.

On tärkeää opettaa vaatuullisen retkeilyn pelisäännöt myös lapsille jotta heilläkin olisi tulevaisuudessa mahdollisuus nauttia luonnostamme. Suurimman työn teemme me aikuiset, eikä kovin suurella vaivalla!

IMG_20230726_173524

Ripaus Kevon luonnonpuistoa – Silkeájan nuotiopaikka

Tsekkaa Kevon luonnonpuiston säännöt ennen siellä retkeilyä

DSC_8038

Kevon luonnonpuisto on suuri suojeltu alue jonka merkityn vaellusreitin läpikulkuun tarvitsee useamman päivän. Pienen vilauksen ainutlaatuisesta tunturialueesta saa päiväretken aikana reitin Utsjoen pään ensimmäiseltä leiripaikalta Silkeájalta.

Silkeájalle pääsee aloittamalla retken Kenestupien läheiseltä Kevon reitin lähtöpisteeltä. Paikalla on runsaasti parkkitilaa.

Parkkipaikalta leiripaikalle matkaa on 2,5 kilometrin verran. Metsän jälkeen saavutaan suolle josta poroaidan jälkeen päästään luonnonsuojelualueelle jossa kulkeminen on sallittu vain merkittyä reittiä pitkin.

DSC_8029
DSC_8037

Ensimakua vaativasta vaellusreitistä saa alun jyrkkien portaiden ja kivikkoisen polun ansiosta. Polku oli meidän nelivuotiaalle hankalakulkuinen kun kokoaikaa ei malttanut katsoa eteensä.

Olimme liikkeellä hellepäivänä jolloin paarmat olivat aktiivisimmillaan, kauaa emme viihtyneet paikoillamme juomatauoilla. Polulla kohtasimme myös riekkopoikueen jonka saimme ohitettua, luonnonpuistossa koirat on pidettävä kytkettynä myös kiinnipitoajan ulkopuolella.

Silkeájalla pidimme pienen evästauon. Leiripaikka on tuttu myös aikaisemmista postauksistani jotka löydät täältä.

DSC_8046
DSC_8048

Utsjoella oli meneillään pitkä hellejakso jonka takia en uskaltanut käyttää läheisen järven vettä sen sameisuuden takia. Silkeájalta jatkamalla matkaa kohti Koskikarapuron leiripaikkaa löytyy lyhyt pätkä jokea Vuolimuš Bálddotjávrin ja Stuorra Bálddotjávrin välistä josta voi tarvittaessa käydä noukkimassa vettä virtaavalta paikalta.

Silkeájan leiripaikalla on useammalle teltalle tilaa ja nuotiokehikon lisäksi paikalta löytyy halkovaja sekä wc. Pienen järven rannalta näkee kauniit Norjan Rástigaisat.

DSC_8058
DSC_8063

Paluumatkalla osasimme jo varoakkin riekkopoikuetta joka edelleen majaili keskellä polkua. Vaelsin Kevon reitin muutamia vuosia sitten (linkki postauksiin) ja on hurjaa kuinka polut ovat leventyneet ja lisääntyneet koronavuosien aikana. Maaston kuluminen suurten ihmismassojen alla on uskomatonta, toimitaan siis vastuullisesti ja kuljetaan valmiilla poluilla – vaikka kuinka tekisi mieli kävellä pehmeällä mättäällä.

Kevon luonnonpuistossa ei myöskään saa leiriytyä joka paikkaan – ainoastaan sille merkityille alueille. Vedenylityksiä vaellusreitillä on useampi joiden korkeus vaihtelee vuosittain, jopa viikottain sateista riippuen. Oman vaellukseni aikana syvin ylitys oli reiteen, haastavin oli pohkeeseen saakka mutta virtansa vuoksi hyytävän hankala.

Kevon luontoa pääsee kokemaan hieman vapaammin talviaikaan, kun hiihtäminen tunturialueella on vapaampaa. Guivin kautta kulkee tikutettu talvireitti, sen hiihdin helmikuussa 2022.

Tänä kesänä oli tarkoitus käydä mahdollisimman moni lähireitti lasten kanssa läpi. Olen kiireisen arjen vuoksi nykyään aktiivisempi instagramissa, ota @eramaanvaeltajatar seurantaan! Pian lataan YouTuben puolelle videon Urho Kekkosen kansallispuiston vaelluksestamme tältä kesältä ja parin viikon sisään lähden kahdeksan päivän vaellukselle erämaan syövereihin.

DSC_8050