Marraskuun yö ulkona jäi viime tippaan, alkukuusta lumeton, kylmä luonto ei houkuttanut luokseen yöpymään. Ennen pakkasten tuloa kylmyys ui luihin ja ytimiin vesistöjen ollessa vielä auki.
Sopiva ajankohta niin säiden kuin töidenkin osalta löytyi kuun viimeiseltä perjantai-lauantai väliseltä yöltä. Innostuin kysymään lapsia seurakseni ja pienempi ilmoittautui innoissaan mukaan.
Jätimme auton Pulmankijärventien laitaan ja lähdimme hiihtämään pimeyttä kohti hiihtoreitin merkkejä seuraten. Talvisin Skaidijärvelle on kulkenut tikutettu ympyrälatu.
Pimeydessä oli jännittävää hiihtää tikulta tikulle tuulen ja lumisateen vihmoessa. Lammilla ei ollut paljoa lunta ja paikoitellen jää oli paljas lumesta.
Kodalle päästyämme ensitöiksemme sytytimme kamiinaan tulet ja pystytimme teltan pihaan. Lunta ei ole vielä paljoa joten olin varautunut kiilaamaan teltan maahan kiinni. Kodan pihasta löytyi kuitenkin tuulen puhaltama lumikasa johon teltan sai pystytettyä suksia ja sauvoja hyödyntäen. Tein neljä kiilaa lisää halosta. Myöhemmin jätin puukiilat seuraavalle sytykkeeksi kotaan.
Levitimme telttaan routamaton lisäksi alustat ja makuupussit. Nukuin itse tutulla untuvapussi + kuitupussi kombolla, tyttärellä on Deuterin star kid pro pussi ja sen lisäksi käytössä oli tunturiviitta tuomaan lisälämpöä.
Glögitkin oli jääneet kotia! Harmitti kovasti. Sulattelimme lumesta lisää juotavaa, joimme teetä ja kaakaota. Iltapalaksi maistui nuotioleivät ja pullat.
Järven jää paukkui kummallisesti yössä. Lunta sateli rapisten teltan kattoa vasten. Tytär nukahti viiteen minuuttiin kuunnellessaan äänikirjaa, itse pyörin pussieni kanssa ja huomasin kuitupussin vetoketjun olevan edelleen rikki. Jännä ettei se ole itsekseen korjautunut varastossa.
Makuupussien syövereissä on mukava nukkua. Uni voi olla levotonta, kuten tälläkin kertaa valitettavasti kävi, mutta olo on erilailla levännyt kuin kotona nukkuessa.
Tytär pärjäsi oikein hyvin pussiyhdistelmällään. Hänellä oli paljon vaatettakin päällä, oli merinokerraston housut ja t-paita, merinohaalari ja villaneule. En ole hoksannut kysyä häneltä oliko jopa kuuma tuolla yhdistelmällä. Lapaset lähtivät käsistä ennen nukahtamista. Tärkeää ulkona yöpymisessä on se, että vaatteet ovat kuivat nukkumaan mennessä. Esimerkiksi märät sukat voivat paleltaa paljonkin.
Tytär heräsi ensimmäisen kerran kuuden jälkeen. Onneksi saimme jatkettua unia vielä kahdeksaan päivän alkaessa jo hieman valaistua.
Riekot käkättivät läheisessä puistikossa. Olo oli kuin olisi ollut syvemmällä erämaassa yötä.
Kaamosaamut ovat pimeitä pitkään. Taivaanrannalta kajasti hieman valoa kömpiessämme kotaan aamiaiselle.
Kamiinan lämmössä lämmiteltiin jälleen nuotioleivät. Suureksi surukseni huomasin myös kahvin jääneen kotiin, mitä ihmettä! Ei auttaisi kuin valua läheiselle työpaikalle aamukahveille.
Yöretkeilyssä raskainta on ehdottomasti varusteiden pakkaaminen ja purkaminen. Leiriä siistiessä tulevaa tuskaa voi ennakoida talviaikaan puhdistamalla teltan mahdollisimman lumettomaksi ja pakkaamalla varusteet niin, että kuivumaan laitettavat varusteet olisivat tietyssä paikassa. Meillä varusteet kuivuvat autotallissa, mikä onkaan mukavampaa retkien jälkeen kuin kanniskella varusteita talon ja tallin väliä…
Paluumatkalla neiti totesi hiihtämisen olevan helpompaa ilman sauvoja. Kesäreitti on Isonkivenvaaralta kävellen 1,9 kilometrin pituinen, hiihtoreitti tielle oikaisee jonkin verran. Auton näkyessä pitkään edessämme oikaisimme lampien yli ja tutkimme jänisten ja kettujen jälkiä hangella.
Talvinen yöretki oli mukava poikkeus arkeen, eniten ilahdutti tyttären innostus lähteä mukaan. Saa nähdä tuleeko muita yhteisiä yöretkiä tänä talvena, tämän retken perusteella tulee.
Erämaan vaeltajatar 