Haaste jatkuu! Kuudetta vuotta viedään ja vain yksi kuukausi on jäänyt haasteen aikana väliin. Kohtalokas angiina vei viime vuoden helmikuusta kaikki mehut.
Haasteen löydät Facebookista nimellä ”Nuku vähintään yksi yö ulkona joka kuukausi – haaste”. Toteuttamistapa on vapaa, kunhan yövyt ulkona. Alkuvuosina laskin itse autiotuvat mukaan, niille kun kuljetaan jalan. Nykyään lasken vain teltta-/ muu kevytmajoite yöt mukaan. Viime vuonna öitä kertyi 31. Ennätykseni on ollut 50 yötä vuodessa.
Hieman jo säikähdin jääkö vuoden ensimmäinen yö väliin. Parin viikon sairastelu ei tunnu väistyvän ja kuun lopulla pitäisi olla Kilpisjärvellä ehkä haastavimman vaellukseni äärellä.
Puolisoni kyydillä pääsin lähijärvelle tunturin puolelle leiriin. Matkalla järvelle vaaran rinteellä koivikossa oli useampi riekko, niitä ei ole nyt hetkeen näkynyt kovien tuulien vuoksi.
Koska varusteeni kulkivat kelkan perässä ahkiossa, viitsin ottaa mukaan kasan puita. Iltapalaksi söin lihapiirakkaa, ei ollut mikään makuelämys, luulisi kuiten että energiaa riittäisi yölle.
Pakkasta oli muutama hassu aste. Nuotiolla istuskellessani sadepisarat ropisivat vasten takkiani tuohen rapistessa nuotiolla. Talvi on ollut vähäluminen, joulun ajan sulat kelit ja sitä seurannut pakkasjakso on kovettanut hanget paikoitellen käveltäviksi. Tallustelin ajankuluksi järven rannalla ennen kuin siirryin telttaan lukemaan.
Testasin teltan tuplakaaria tulevaa vaellusta varten. Tuplakaaret, eli erikseen ostettavat teltan lisäkaaret vahvistavat telttaa kovemmille tuulille. Otin Hilleberg Kaitum 2gt telttaani kaikki neljä lisäkaarta. Hyvin näyttivät toimivan, teltan pystytys vei normaalia enemmän aikaa kaaritunneleiden ollessa täynnä putkea. Päädyin irrottamaan lisäkaariin laittamat teipit, kuljetan kaaret irrallaan ja lisään ne telttaan tarvittaessa.
Testasin myös miten tarkenen Haglöfsin – 26 comfortin kuitupussissa. Pussin ongelmana on hartialukko joka ei pysy kunnolla kiinni ja sainkin nukkua käsi lukolla jottei kylmä ilma hiipisi pussiin. Aamuyöllä heräsin kylmään ja kärvistelin aamuun.
Palelemiseni syynä on selvästi pussit. Vaellukselleni otan vanhan kunnon untuvapussini ja mieheni Vauden kuitupussin johon untuva mahtuu sisään. Suljen jalkopään vyöllä – pussit ovat minulle hieman liian suuret.
Yllätyin makuupussista ulos kömpiessäni, että pakkasta oli vain kahdeksan astetta. Palelsi, puin kaiken lämpimän päälleni, ajatellen myös pilkkiretkeä jolle liittyisin mukaan perheen ajellessa moottorikelkalla ohitse.
Puuron keitto keskeytyi ennen kuin ehti alkaakkaan, hoksasin etten ollut ottanut lusikkaa mukaan. Kahvi, päiväysvanhat pähkinät, joulusuklaat ja välipalapatukka saivat riittää aamiaiseksi.
Sää oli synkkä. Hiljalleen päivän valaistuessa myös ympäristö alkoi selkiytyä ja kaunistua. Jatkoin teltan lähistöllä kävelyä ja yritin löytää katseellani jotain muuta elollista.
Eikä mennyt kauaa, kun moottorikelkat jo huristelivat paikalle ja liityin mukaan narraamaan rautua.
Erämaan vaeltajatar 