Havaintoja Hilleberg kaitum 2 gt:stä

Ostin kaksi vuotta sitten itselleni talvivaelluksia ajatellen Hillebergin kaitum 2 gt- tunneliteltan.

IMG_20230329_185205

Uskon lukuisten yksittäisten teltassa nukuttujen öiden ja neljän talvivaelluksen tuoneen sen verran kokemusta teltasta että voin kirjoittaa siitä tekemiäni havaintoja auttamaan henkilöä joka harkitsee saman teltan ostoa.

Hilleberg on itselleni varsin tuntematon merkki. Päädyin merkkiin lueskeltuani muiden kokemuksia merkistä ja vakuutuin laadusta.

DSC_8747

Vertailin telttojen kokoa ja painoa Fjällräven abisko shape 3 telttaani. Fjällräveniä en tahtonut havaittuani kulumista omassa teltassani neljän käyttövuoden jälkeen ja kuultuani monia tarinoita merkin laatuongelmista (hajonneita saumoja ja vetoketjuja).

Kaitum 2 gt on Partioaitan kuvailua myötäillen ultrakevyt versio Keron Gt- teltoista ja kestää kovat tuulet ja boforit (boforiasteikon mukaan olen yöpynyt teltassani asteikon kohdassa 7.). Sen voin allekirjoittaa että teltta kestää avotunturin kovat tuulet ja pysyy pystyssä neljälläkin kiilalla kotipihaolosuhteissa. Minulla on kova luotto telttaan!

DSC_8762
DSC_7720

Kaarien kanssa minulla on ollut ongelmia. Yksi kaarista vaurioitui kun teltan kasasi joku muu kuin minä. En siis tarkalleen tiedä miten kaari vaurioitui, ongelmana lähinnä on kaaren pätkän kasaaminen ja irtisaaminen. Kaarien pätkät irtoilevat toisistaan kasatessa, sain Instagramissa vinkin että Hillebergin kaarien kuminauhat voivat olla löysät jo ostettaessa ja että ne kannattaa vaihtaa uusiin (kiristin niitä kun olin omistanut teltan kahden vuoden ajan).

Neljästä kaaresta kahdessa on punaiset merkinnät helpottamaan kasaamista oikeisiin kaaritunneleihin. Tunnelien päässä on vahvikkeet joihin kaaret on yllättävän hankala laittaa. Yllätyin myös kuinka herkästi kaaritunneliin tuli reikä taskun juurelle kasatessa. Oma moka.

Kaaret on myös helppo laittaa kuppeihinsa, toisin kuin abisko shapessa. Välillä Fjällrävenin aisojen kanssa saa taistella että ne saa väännettyä kuppeihinsa, Hillebergin kanssa en ole vielä toistaiseksi paininut.

DSC_7592

Pidän teltan myrskynaruista. Kaarista huolimatta teltta on helppo pystyttää, talvisin käytän kuutta lumikiilaa, aurauskeppejä, suksia ja sauvoja. Myrskynarut vaikuttavat kestäviltä ja ne pitävät teltan vankasti maassa kiinni.

Ilmanvaihto toimii teltassa hyvin. Fjällrävenin abisko shape kolmosessa teltan päätyjen ilmastointiaukkojen kaaret ovat murtuneet eikä toisesta päädystä ilma pääse enää hyvin vaihtumaan. Hillebergissä kaaret on vahvistettu rautalangalla. Nerokasta! Kun teltan pystyttää, väännät vain aukkojen läpät pystyyn. Parasta!

DSC_7428

Teltan kaksi absidia ovat luksusta. Harvemmin käytän pienenpää, se on lähinnä varusteita varten. Isommassa absidissa mahtuu puuhailemaan, Etenkin kun talvella kaivaa seisoskelukuopan. Absidissa onnistuu kokkailu hyvän ilmanvaihdon ansiosta.

Oviaukkojen vetoketjujen kanssa on välillä ongelmia, mutta ymmärrän miksi ne ovat tarkasti suojattuja teltan kestävyyden kannalta.

Sisäteltta on tilava ja taskut hyvät. Ilmastointi pelaa molempiin suuntiin ja kondensiota on syntynyt lähinnä oman laiskuuden takia.

Sisä- ja ulkoteltta ovat riittävän irrallaan toisistaan. Ulkoteltta yltää maahan saakka.

Kahden hengen teltta on ruhtinaallisen kokoinen yhdelle, aikuiselle ja kahdelle lapselle nafti. En ole yöpynyt toisen aikuisen kanssa teltassa, mutta voisin veikata tilaa olevan mukavasti – ei tarvitse nukkua kuin sillit purkissa.

DSC_7605

Hilleberg kaitum 2 gt painaa 3800g ja sen ulkokankaan vesipilariarvo on 5000. Se on 220 cm pitkä ja 140 cm leveä. Korkeutta teltalla on mukavat 100 cm.

Yöretki Kuoppilasjärven autiotuvalle

Lokakuussa vaeltelin omia reittejäni pitkin Kuoppilasjärven autiotuvalle Paistunturin erämaahan.

Kuljin kävellen Stáloskáidin kautta mönkijäuraa pitkin Njálaoaivin huipulle ihailemaan maisemia ja jatkoin matkaani merkitylle Utsjoen retkeilyreitille ennen pimeän tuloa.

Saavuin Kuoppilakselle pilkkopimessä ja jännittävän illan kruunasi kamiinan edessä istuskelu ja illan viettäminen.

Aamulla päädyin kulkemaan jälleen omaa reittiäni pitkin Badjeseavttetin kautta Utsjoen kirkolle.

Kevon ruskavaellus

Lue Kevon luonnonpuiston järjestyssäännöistä täältä ennen sinne suuntaamista!

IMG_20240910_122236

Sain ilahduttavan pyynnön toimia oppaana Kevon luonnonpuistoon suuntaavalle vaellukselle. Toiveena asiakkailla oli tehdä vaellus ruskan aikaan, kolmen yön taktiikalla.

Lähdimme matkaan Kenestupien parkkipaikalta. Autojen määrä hirvitti, oli hilkulla etten joutunut viemään autoa hieman kauemmas sorakuopalle jemmaan.

IMG_20240910_142506
IMG_20240910_152614

Lähtöaamuna sää oli lämmin, mutta aavistuksen tuulinen. Askel kulki kevyesti juurakkoista polkua pitkin Silkeájalle ensimmäiselle lyhyelle tauolle jolla säädimme rinkat ja söimme pientä välipalaa.

Kova tuuli tuiversi Bálddotjávrien läheisyydessä ja riuhtoi rinkkoja. Pohdin tulevan yöpaikan sijaintia ja miten tuuli vaikuttaisi telttojen pystyttämiseen alueella.

Ihmisiä ei tullut ruuhkaksi asti vastaan vaan väki jakautui tasaisesti polkujen varrelle. Vaikeakulkuisen Koskikarapuron ja Beahcelavojärven välisellä alueella jouduin ohjeistamaan vastaantulleita pitämään koiransa kytkettynä – vaikka olisit 100% varma ettei koirasi aiheuta haittaa luonnolle, kunnioitetaan kuitenkin luonnonpuistoa sen verran että noudatetaan sääntöjä ja näytetään muille retkeilijöille mallia.

IMG_20240910_152620
IMG_20240910_170924

Lounastauko pidettiin Beahcelavojärven nuotiopaikalla. Osa asiakkaistani olivat ulkomaalaisia ja eväsleivät toimivat lounaana. Itse olin tehnyt termariin oman ateriani.

Ensimmäinen joenylitys onnistui hyvin, kuivan kesän vuoksi vedenpinta oli matala, pohjakivet olivat ikävän liukkaat levästä. Vaellussauvat olivat kätevät niin jokien ylityksissä kuin haastavimmilla kivikoilla.

Kun Kevon reitin aloittaa pohjoisesta käsin, haastavin maasto osuu ensimmäiselle päivälle ja hiljalleen maasto helpottuu. Rankan maastosta tekee korkeuserot, kivikot sekä yli 300 askelman portaikko.

IMG_20240910_172546

Portaat noustuamme pääsimme pian ylös jokilaaksosta avotunturiin. Illan tullen saimme kulkea viimeiset kilometrit Gamajotnsuohppasajan leiripaikalle. Ruska vaikutti olevan huipussaan aikaisesta ajankohdasta huolimatta, kuljimme hiljaa upeiden värien korostuessa auringonsäteiden halkoessa maisemaa.

IMG_20240910_192149

Leiripaikalla hämärä laski nopeasti ja telttapaikkojen löytäminen oli haastavaa. Metsähallitus on poistanut käytöstä leiripaikkoja jolloin porukkaa kertyy suosituimmille leiripaikoille enemmän. Löysimme kolot teltoille ja nukuimme yöt kivien välissä.

Aamulla matkamme jatkui kohti Fiellun putousta. Pidän Kevolla erityisesti sen avotunturialueista, mutta Roajašjärven läheinen metsä on erityisesti lähellä sydäntäni sen rauhoittavan tunnelman vuoksi. Metsästä näkee kauempana virtaavan Kamajoen ja rinteestä valuvan kiviröykkiön pienen lammen rannalla.

IMG_20240911_095800
IMG_20240911_131153
IMG_20240911_133506
IMG_20240911_151655

Sanoisinko, että Kevo täytyy nähdä kanjoniltaan. Kanjoni on komea, uskomaton luonnon muokkaama ilmestys, mutta jos Kevolle vaeltaa vain kanjonin takia, missaa monta kaunista ja ainutlaatuista kohdetta polun varrelta. Monta pientä yksityiskohtaa jotka kertovat alueen suojelun tarpeesta.

Kevossa myös kiehtoo ajatus siitä, ettei koskaan tule näkemään kesäaikaan polkua pidemmälle. Minusta se on hyvä asia, ihmisen ei tarvitse päästä joka kolkkaan. Talvella olen päässyt hiihtämään tunturialueella vapaammin ja edelleen muistelen lämmöllä uskomattomia maisemia joita vaelluksellani näin.

Roajáskáidilta maisemat avautuvat jylhinä Fiellujoen laaksoon. Katsottavaa riittää silmän kantamattomiin ja päivän kivikkojen runtelemat jalkaterät saivat lepoa pidemmältä ihailutauolta.

IMG_20240911_154139
IMG_20240911_160926
IMG_20240911_164329

Fiellulta löysimme hyvin tilaa teltoille. Vietin hieman aikaa asiakkaideni kanssa ja vetäydyin välillä omiin oloihini nauttimaan vaelluspöhinästä. Laskin nopsaan Fiellulla yli 25 telttakuntaa. Saapuessamme bongasin tutun oranssin jumppapallon erään teltan viereltä ja sain vielä fanikuvan siitä putouksen juurelta!

Olin varautunut reissuun kevyin kantamuksin, mikäli joutuisin kantamaan asiakkaideni varusteita. Rinkkani kuitenkin painoi normaalia enemmän ja illalla sitä kaiveltuani löysin kahdet sadehousut, päiväannoksen koiran ruokaa ja gopron akun. Vettä vaelluksen aikana satoi Fiellulla muutaman pisaran verran, koira jäi kotiin eikä kamerakaan ollut matkassa.

IMG_20240911_181217
IMG_20240911_181604
IMG_20240911_193130

Toinen aamu startattiin nousemalla jyrkät portaat. Putous näkyi kauniisti kellertävien ruskalehtien välistä, jokainen noustu metri Kevolla on vaivan arvoinen!

IMG_20240912_104444

Koillisesta saavuttaessa kanjonille katse kiinnittyy ensin jylhiin kallioisiin reunamiin. Pysyimme polun varrella poikkeamatta reunalle syntyneille pistoille joilta uteliaimmat ovat kurkotelleet lähemmäs uskomattomia maisemia.

Itse näköalapaikalla ilahduin kun kolme nuorempaa vaeltajaa pyysi minua ottamaan heistä kaverikuvan kanjonin kanssa. Sain esimerkkikuvaksi kolme vuotta aikaisemmin otetun kuvan samalta paikalta – mieltä lämmitti kaverusten revanssireissu Kevolle.

IMG_20240912_112657
IMG_20240912_130221
IMG_20240912_130707

Lounastelimme Suohppasajan kodalla ja jatkoimme matkaamme hiljalleen helpottuvaa reittiä pitkin kohti Ruktajärveä. Viimeiset kilometrit rullasimme hiekkaista polkua pitkin Kevon luonnonpuiston rajalle. Oli mukava päästä maistamaan herkullisia mustikoita ja puolukoita joita olin himoinnut koko luonnonpuistossa vietetyn ajan!

IMG_20240912_150444
IMG_20240912_173806
IMG_20240912_190450

Ruktajärven autiotuvan tienoo oli hiljainen, mutta autiotupa oli tupaten täynnä ja pihalla loimusi nuotiot. Tsekkasin säätiedotteen ja huomasin metsäpalovaroituksen olevan voimassa. En ole aikaisemmin Utsjoella  kokenut maastopalovaaraa näin myöhään syksyllä ja kun kävin ilmoittamassa varoituksesta tulistelijoille hekin yllättyivät.

Yö oli jäätävä! Otin kaikki keinot kehiin taretakseni, edes untuvatakki tai untuvahousut eivät estäneet paleltumasta. Harmikseni olin kotoa lähtiessä kaapannut mukaan väärän alustan, säilytän yhtä syysalustaani Haltin pussissa ja mukaani sattui juurikin toinen Haltin huonoista kesäalustoistamme. Onneksi se sentään oli se reiätön kappale!

IMG_20240913_110533
IMG_20240913_110537

Asiakkaani olivat ilokseni pärjänneet yön yli palelematta. Viimeiset kaksitoista kilometriä kuljimme Luomusharjuja myöten, pidimme pienen evästauon ennen harjulta pois laskeutumista.

Olen ollut siinä käsityksessä että Sulaojan ympäristöstä olisi poistettu kaikki retkeilyrakenne, iloksemme saimme vielä lopuksi lukaista infotaulut pohjoisen luonnosta.

Kiitos Kevo ja asiakkaani loistavasta vaelluksesta!

Vaellusten opastaminen on vastuun ja huvin yhdistämistä. Opas on vastuussa sekä ryhmästä, itsestään ja vastuullisen luontoelämyksen tarjoamisesta. Mitä enemmän vastuullisesti toteutettuja retkiä ja vaelluksia järjestetään, sitä enemmän meillä on vastuullisia luontoharrastajia.

Opastetuilla aktiviteeteilla ja siviiliretkillä on tärkeää että ne toteutetaan alueen sääntöjä ja jokamiehen oikeuksia noudattaen.

Oikoreitti kotiin – Vetsikon loppusyksyn maisemia

IMG_20241003_135653
IMG_20241003_140007

Aamulla sängyn pohjalla maatessani lokakuinen kylmyys hiipi luihin ja ytimiin.

Ikkunasta vastaan tuijotti kuurainen maisema – yhdessä yössä ruskan rippeet olivat saaneet sokerikuorutteen ylleen.

Sumu peitti Norjan tuntureita ja pienet lammikot olivat saaneet jäisen kannen.

IMG_20241003_140422
IMG_20241003_141100
IMG_20241003_143357

Olin suunnitellut käveleväni Vetsikosta tunturien yli kotiin ja päivä vaikutti täydelliseltä. Sain kyydin Vetsijoen sillalle josta suuntasin maastoon mönkijäuraa seuraten. Juhis neuvoi nousemaan puurajan yläpuolelle ”istumakiveltä” jota en harmikseni bongannut vaan suuntasin korkeammalle mahdollisimman loivasta kohtaa.

Rinteessä sammalikko oli jäätynyt, tuntui kuin olisi kävellyt jonkinlaisella hoplopista tutulla alustalla.

Napsin täydellisen kirpeitä puolukoita suuhuni ja pysähtelin katselemaan takaa avautuvaa maisemaa Tenojoelle. Kuura erottui rinteistä kohdista mihin auringon lämpö ei ollut vielä yltänyt.

Seurailin katseellani Vetsijoen mutkittelua tunturien välissä. Mietin jälleen, kunpa mahdollisimman moni pääsisi kokemaan samanlaisia luontohetkiä – luonto voisi paljon paremmin jos ymmärrys sen ainutlaatuisuudesta ja herkkyydestä lisääntyisi.

IMG_20241003_141857
IMG_20241003_143046_edit_217938743681081

Löysin sattumalta mönkijänjäljen jota seuraamalla löysin poroaidan portille. Olin varautunut konttaamaan aidan ali.

Ura jatkui korkeammalle tutulle näköalapaikalle jolla olen muutamia kertoja käynyt suksin ihailemassa Tenojoen maisemia.

Poroporukka seuraili kulkuani aikansa, välillä paikkaa vaihtaen. En halunnut olla häiriöksi joten jatkoin ripeästi matkaani ylöspäin.

IMG_20241003_145239
IMG_20241003_145358
IMG_20241003_145641

Päästessäni vaaran toiselle puolelle värien ero oli huomattava – talvinen harmaus muuttui yhtäkkiä takaisin ruskan sävyihin.

Olin saapunut kotipaikkani puoleiselle tasanteelle. Kävin jo edeltävänä iltana katselemassa tasanteelta maisemia tunturin puolelle, nyt itse tunturin puolelta maisemat näyttivät entistä jylhemmiltä.

Monesti mietin kuinka kiitollinen olenkaan siitä että pystyn asumaan Utsjoella ja nauttimaan paikallisesta luonnosta. Haaveillessani Lappiin muutosta en olisi voinut kuvitellakaan tätä onnea.

IMG_20241003_152059
IMG_20241003_152239
IMG_20241003_152348

Laskeutuessani kotirinnettä kuura teki paluun puihin ja varvikoihin. Olin jotenkin olettanut korkeammalla olevan talvisempaa, mutta rinteessä pystyi tuntemaan kuinka kylmä ilma viipyili puurajan alapuolella.

Neljän kilometrin patikkani tarjosi monipuolista nähtävää. Lähiluonnon tutkiminen ja uusien reittien kokeilu on virkistävää ja aina löytyy jotain uutta!