Yksi asia, mitä en vaeltaessani muissa kanssaliikkujissa ymmärrä on turhien riskien ottaminen.
Turhan usein kuulee autio- ja varaustuvilla yöpyessä ettei vaeltajilla ole telttaa tai muuta varamajoitetta mukana. Autio- ja varaustuvat ovat ideana aivan mahtava juttu, tupaetikettiä noudattamalla kaikille käyttäjille riittää tilaa ja on mukavaa levätä seuraavan päivän kilometrejä varten.
Mutta kun tupaetiketti ei ole kaikille tuttu juttu eivätkä kaikki sitä noudata. Olen itse todistanut kun Rautulammella koleassa sadesäässä ylälaverilla päivän marinoitunut pariskunta ilmoitti etteivät aijo antaa tilaa tulevalle porukalle. Olin itse tullut tuvalle viimeisimpänä tuolloin 7-vuotiaan poikani kanssa ja harkitsin itse väistymistä ulos. Tupaan ei tullut muita sisälle joten vietimme yön siellä.
Olen kuullut tarinan, jossa täpötäyteen tupaan ei oltu enää päästetty porukkaa sisälle.
Ikävät kanssavaeltajat eivät ole ainoa syy kantaa varamajoitetta mukana. Tarppi, teltta tai riippumatto voi pelastaa jaksamisensa yliarvioineen vaeltajan. Vaellusta suunniteltaessa on hankala ennustaa miten kuljettu matka vaikuttaa jaksamiseen. Eikä olisi ensimmäinen kerta jos joku sairastuisi, jatkaisi vaellusta ja väsähtäisi.
Etenkin Pohjois-Lapissa nopeasti vaihtuva sää voi koitua kohtaloksi. Vaikka tupien väli olisi merkitty, kova puhuri voi nostattaa irtolumen maasta ja peittää näkyvyyden. On todella raskasta pusertaa ahkiota kovassa myräkässä, päivä voi venähtää ja pimeyden laskeutuessa voisi olla mukava siirtyä teltan suojiin.
Entäpä jos saavut syrjäiselle tuvalle jonka huoltoväli on syystä tai toisesta venähtänyt, kaasu on vähissä, puut poltettu roviona kesäyönä notskipaikalla ja huussistakin kurkkii kakkamörkö? Ainakin pääsee sisälle. Toivottavasti retkikeitin on mukana.
Pelkkä varamajoitteen mukana kantaminen ei riitä – se pitää myös osata pystyttää asiallisesti. Ei riitä, jos mukanasi on tarppi avotunturissa tai et osaa kasata telttaa hankeen tuulenkestävästi.
Miksi moinen räntti?
Käsivarren vaelluksellani vastaan tuli ihmisiä jotka luottivat autio (ei edes varaus!) tupien saatavuuteen. En tiedä lisääkö tieto tuskaa vai mitä, mutta en itse uskalla lähteä vaeltamaan ilman telttaa. Tieto siitä että mukana kulkee majoite on mukava. Voisin pystyttää majoitteeni lähes minne vain, milloin vain ja saisin itseni edes sateelta turvaan. Makuupussissa on huomattavasti mukavampi kölliä suojassa kuin kovan tuulen tai sateen armoilla.
Jos ajatus raskaan majoitteen raahaamisesta ”turhaan” rassaa, tutustu bivy-pussiin, erilaisiin tarppeihin ja muihin kevytmajoitteisiin. Talveksi lumikuopan tai kammin tekaisu kannattaa opetella. Pitää vaan olla tarpeeksi lunta.
Oletko sinä rohkea tupasurffari vai kannatko aina mukanasi telttaa?
Tutustu tupaetikettiin luontoon.fi sivustolta
Seuraava räntti onkin sitten kiehisistä. Sitä ennen kirjoittelen kevyemmän kertomuksen Käsivarren erämaan hiihtovaelluksestani 🙂
Erämaan vaeltajatar 