Tiedättehän sen laulun jossa lauletaan keltaisesta toukokuusta?
Meillä on valkoinen kevät täällä pohjoisessa Lapissa. Joinain päivinä aurinko paistaa porottaa lämpimänä taivaalta ja tuo toivoa lähestyvästä kesästä. Toisinaan taas sataa kissan kokoisia lumihiutaleita ja öisin on saanut pelätä hajoaako talo tuulessa, puhurin riehuessa ulkona talon ulkoseinältä on kuulunut epäilyttävää narinaa.
Viimeksi myöhäinen kevät on taitanut olla vuonna 2017 (linkki blogipostauksiin tuolta ajalta) ja tuolloinkin kevät oli paljon pidemmällä näihin aikoihin. Kävin tänään katselemassa Onnelan törmältä Utsjoen keskustassa Tenon jäitä, ei ole merkkiäkään siitä että ne olisivat lähdössä liikkeelle lähipäivinä.
Olen pohtinut voiko pitkä kevät vaikuttaa mielialaan. Kieltämättä sisäinen kello huutaa kevättä ja vihreyttä, valkoinen maa ja koko talven jatkuneet lumisateet alkavat kyllästyttämään. Kun vapaapäivinä pääsen hiihtelemään tunturiin mieli muuttuu ja nautin taas hetken ikuisesta talvesta.
Koronakevään takia hautasin haaveen lähteä Kuoppilasjärven autiotuvalle yöksi. Nyt kuumimman talvivaelluskauden mentyä ohitse olen alkanut jälleen pohtimaan pääsisikö tunturissa vielä liikkumaan suksin vaivata?
Tunnelin päässä näkyy kuitenkin jo valoa – yötön yö alkaa Utsjoella 16. päivä. Eli huomenna!
Yöttömän yön aika kielii lähestyvästä kesästä. Kesälomani sijoittuu kesäkuulle ja olen suunnitellut vaellukseni jonnekin 15-26.6 välille. Haaveilen edelleen Sokostin valtaamisesta, mutta naapurikuntaan meneminen mietityttää koronan takia. Utsjoella on kaksi upeaa erämaata jossa vaellusmaastoa riittää, myöhäisen kevään takia kesäkuulle sijoittuva vaellus voi olla haastava maaston kosteuden takia.
Guivi on toinen vahva vaihtoehto vaelluskohteekseni. Rengasreitillä tulisi nähtyä Fiellunkin putous ja Paistunturin erämaan korkeimman tunturin huiputus olisi varmasti päätä huimaava kokemus.
Ennen vaeltamaan lähtöä haaveenani on yöpyä mahdollisimman paljon luonnon helmassa. Viime vapaillani oli tarkoitus lähteä Nuorgamin Skaidijärvelle yöksi poikani kanssa, mutta totesin hangen olevan liian upottavaa kävelyyn ja siirsimme retken myöhemmäksi. Nyt toisten vapaiden lähestyessä yöpymään lähtö kauemmas tiestä lapsen kanssa vaikuttaa olevan hankalampaa, lumi alkaa sohjoutua eikä kantavaa hankea pian enää ole.
Vielä on hetki aikaa ottaa kaikki irti talven jäljellä olevista rippeistä. Pitkällä keväällä on puolensa, en ole koskaan aikaisemmin hiihtänyt käsiäni hiertymille saakka ja talvikenkänikin ovat kuluneet puhki muoviosistaan.
Saa nähdä milloin Tenon jäät lähtevät! Joko jo ensi viikon puolella?
Kuvat kuluneelta viikolta Vetsikosta ja Ellin polulta.
Erämaan vaeltajatar 