Tuntuuko kalastuslupaviidakko hankalalta? Niin minustakin. Utsjoen paikallisilla on mahdollista hankkia itselleen maksuton paikkakuntalaisen lupa, joka oikeuttaa kalastamaan tietyillä alueilla. Sitten on olemassa ”punaisia” järviä, joille tarvitaan Kaldoaivi 1302 lupa. Kesti hetken, ennenkuin sain edes Eräluvilta selvän vastauksen saako kuntalaisen luvalla kalastaa näillä poikkeusjärvillä ilman 1302 lupaa. Saa.
Innostuin Vätsärin myötä kalastamisesta ja olen käynyt muutamia kertoja itsekseni ongella. En ole vielä taitava heittämään, vieheet valitsen kivan värin mukaan ja vielä kalastus ei himota niin paljoa että lähtisin pidemmälle koettamaan onneani.
Tunnistan sentään kalat toisistaan.
Olin jo jonkin aikaa haaveillut yöpyväni lähellä työpaikkaa, joten suuntasin eräänä arkipäivänä Nuorgamin Skaidijärvelle. Yllätyin kuinka paljon itse kodalla oli porukkaa! Nuotio paloi koko leiriytymiseni ajan ulkosalla, ei ollut väliä istuiko sen ympärillä porukkaa vai ei.
Tunnelmatulet ovat yksi asia jota en ymmärrä. On ok polttaa nuotiota hetken, mutta koko illan kestävä puun tuhlaus on jo älytöntä. Puut tuodaan mönkijällä tai talvella moottorikelkalla paikalle eikä se ole mitään halpaa lystiä. Retkeilyrakenteita poistetaan jatkuvasti käytöstä taloudellisista syistä, joten kannattaa tosissaan harkita paljonko itse todellisuudessa tarvitsee halkoa retken aikana.
Löysin itselleni mukavan leiripaikan pohjoisrannalta. Paikalla vaikutti olevan mahdollisesti telttasaunan jämät, paljon lahonneita kuormalavoja ja muuta puuroskaa.
Pysytin uuden Durston x mid 2 telttani hieman säätäen pystyyn. Uuteen telttaan on ollut mielenkiintoista tutustua.
Suuntasin aaltoilevalle järvelle oitis kalaan, ennen nuudelipäivällistäni. Vanha kunnon munanuudeli – teryaki – salaatti wokki toimii aina.
Kalastaessa mieli lepää. Ei haittaa jos saalista ei tule, vavan viskely on terapeuttista. Sitä vaan seisoo paikoillaan, viskoo, kelaa, katselee maisemia, vaihtaa paikkaa, selvittää siimaa ja yhtäkkiä onkin jo järven vastarannalla.
Kala ei syönyt joten talsin takaisin teltalle juomaan inkiväärilimuni loppuun. Lueskelin kirjaa ja kävin lähistöllä ihailemassa maisemia. Hyttysiä oli tarpeeksi tuulen tyyntyessä, en halunnut sotkea vaatteitani myrkyllä joten tyydyin huitomaan niitä pois.
Kala alkoi käymään pinnalla kymmenen jälkeen ja yksi rautu kävikin esittelemässä komeaa punaista kylkeään aivan vieheeni lähellä. Kala ei ollut kuitenkaan syönnillään joten vetäydyin telttani suojiin tuulen yltyessä.
Uusi Durstonini on hieman hankala pystyttää jos ei ole perehtynyt ohjeisiin. Kävin illan ikana kiristelemässä myrskynaruja ja oikomassa kulmia saadakseni teltasta yön tuulien kestävän.
Teltta kannattaa kasata heti varman kestäväksi, säästyy yön aikana monelta harmilta.
Yksinkertaisen juurileipäaamiaisen jälkeen pakkailin kamppeeni ja lähdin vaappumaan kohti Skaidijärven merkittyä retkeilyreittiä. Laavulla oltiin ryhdytty aamutoimiin jo aikaisin, sain rauhassa käppäillä autolle ilman polulla moikkailua.
Erämaan vaeltajatar 