Tarinoita retkiltä & vaelluksilta Saamenmaalta sekä Lapista
Lokakuussa vaeltelin omia reittejäni pitkin Kuoppilasjärven autiotuvalle Paistunturin erämaahan.
Kuljin kävellen Stáloskáidin kautta mönkijäuraa pitkin Njálaoaivin huipulle ihailemaan maisemia ja jatkoin matkaani merkitylle Utsjoen retkeilyreitille ennen pimeän tuloa.
Saavuin Kuoppilakselle pilkkopimessä ja jännittävän illan kruunasi kamiinan edessä istuskelu ja illan viettäminen.
Aamulla päädyin kulkemaan jälleen omaa reittiäni pitkin Badjeseavttetin kautta Utsjoen kirkolle.
Huhtikuun 5. päivä tarkoitus oli suunnata Paistunturin erämaan puolelle Kuoppilasjärvelle yhden yön retkelle, sääolosuhteiden takia päätin matkata etelämmäs Kiilopäälle saakka.
Keli ei ollut yhtään sen parempi sielläkään. Suunnitelmissani oli hiihtää suojaisalle paikalle Suomunruoktun autiotuvan pihaan. Lähtiessäni Kiilopäältä merkitty hiihtoura oli tuiskuttanut umpeen.
Niilanpään päivätuvalla harkitsin lähteväni Rautulammelle lyhyemmän matkan takia, mutta ylämäessä eteneminen ei rajussa lumisateessa onnistunut. Könysin ahkioineni alas ja jatkoin matkaani kohti Suomunlatvan laavua jolta matkanteko helpottui.
Vaikka yhden yön retki lempparivaellusmaastooni olikin haikea, oli makia päästä hiihtämään haastavassa kelissä ja onnistua pääsemään kohteeseen. Teltassa viettämäni yö oli todella mukava, yöllä kelloa katsoessani olin onnellinen saadessani vielä jatkaa unia.
Toivottavasti pidätte tästä lyhyestä videosta! En kuvannut sään takia ollenkaan järjestelmäkamerallani ja videomateriaalikin jäi harmittavan vähäiseksi.
Mietin pitkään julkaisenko tätä kötöstystä. Opettelin kamerani videoasetuksia ja käyttämään editointiohjelmaa. Vielä on opittavaa!
Kuvatessani totesin, ettei videoinnista tule vaellusteni ensisijaista dokumentointia – kolmijalka koiran kanssa liikkuessa on turhan riski kameralle :D.
Videolla vierailen Nuorgamin Skáidejávrilla toukokuun ensimmäisellä viikolla.
Toivottavasti pidit näkemästäsi!
Erämaan vaeltajatar 